Leimavero oli suomalainen vero, jota kannettiin vuoteen 2001 saakka.
Leimaveroa oli maksettava muun muassa useista viranomaisten antamista luvista ja todistuksista, virallisten luetteloiden ja pöytäkirjojen otteista, kiinteistön luovutuksesta, vuokratontin ja sillä olevan rakennuksen myynnistä sekä osakeyhtiötä perustettaessa ja osakkeita myytäessä. Leimaveroa maksettiin myös asiakirjoja tuomioistuimelle jätettäessä ja tuomioistuimen kirjallista päätöstä vastaanotettaessa. Myös arvopaperin luovutuksesta sekä arvonimistä maksettiin leimaveroa.
Huvitilaisuuksien vaivaishuonemaksun leimavero korvasi 1920Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 746.
Leimaverolaki oli voimassa vuoden 2001 loppuun saakka, ja sen korvasi vuonna 1997 uusi varainsiirtoverolaki ja vuonna 2002 laki arvonimistä suoritettavasta verosta.
Kauppa- tai luovutuskirjaan liimattiin tarvittava määrä postimerkin näköisiä leimaveromerkkejä, joita sai ostaa postitoimistoista. Kuhunkin asiakirjaan tuli kiinnittää leimaveron suuruutta vastaava määrä merkkejä, jotka tämän jälkeen mitätöitiin leimaamalla. Tällä tavalla merkittiin veron suorittaminen itse asiakirjaan.
Historiaa
Asiakirjojen perusteella tapahtuva valtionverotus alkoi ensimmäisenä Hollannissa 1624. Muut maat seurasivat esimerkkiä niin, että verotus alkoi Englannissa 1671, Ranskassa 1673 ja Itävallassa 1686. Ruotsissa valtiosäädyt myöntyivät tähän verotusmuotoon 4. joulukuuta 1660, jolloin annettiin Ordning och stadga om insegladt papper eller charta sigillata.Nordisk familjebok, Nordisk familjeboks förlags, Stockholm 1918, osa 27, hakusana stämpelpapper. Ensimmäistä leimaveroa kannettiin seuraaviin valtiopäiviin asti. Jatkuvasti kannettavaksi tämä vero tuli 1600-luvun lopulla. Leimaveron kantoperusteesta ja suuruudesta annettiin useita asetuksia. Aluksi leimaveroa perittiin yksityisten välisistä asiakirjoista siitä riippumatta jätettiinkö asiakirja myöhemmin jollekin viranomaiselle vai ei. Myöhemmin lainsäädäntö vakiintui sellaiseksi, että ainoastaan viranomaiselle jätettävistä asiakirjoista perittiin leimaveroa.Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913, osa 5, hakusana leimavero.
Suomessa leimaveron perinnässä käytettiin 1800-luvulla erityistä valmiiksi leimattua paperia, jota nimitettiin karttapaperiksi.''Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962, osa 4, hakusana karttapaperi. Suomeen perustettiin Karttapaperikonttori 19. toukokuuta 1816, jolloin annettiin Karttapaperi-Kontuorin Ohje-sääntö.Hans Kejserl. Maj:ts Nådiga Reglemente för Chartæ-Sigillatæ-Contoiret i Finland, 19.5.1816. Veron noustessa aiemmin valmistettuun käyttämättömään karttapaperiin määrättiin liimattavaksi karttamerkkejä uuden arvon saavuttamiseksi.Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus oikeudesta toistaiseksi käyttää nyt voimassa olevata karttapaperia, sekä luvasta vaihettaa sitä tulevan vuoden alusta määrättyyn karttapaperiin, 15.12.1864/30. Leimaveron nimenä 1800-luvulla oli karttasuostuntavero.Esimerkiksi Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus karttasuostuntaverosta Suomen Suuriruhtinaanmaassa, 21.12.1891/41. Karttapaperikonttorista tehtiin 21. helmikuuta 1894 Suomen Leimakonttori.Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus Karttapaperikonttorin toisinmuodostamisesta Suomen Leimakonttori nimiseksi, 21.2.1894/10. Tämän jälkeen alettiin käyttää nimitystä leimamerkki.Esimerkiksi Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus erityisistä muutoksista Suomen Suuriruhtinaanmaan rikoslakiin Joulukuun 19 p:ltä 1889, 21.4.1894/17, 36 luku, 10 §. Leimasuostunnasta eli leimasuostuntaverosta siirryttiin leimavero-nimitykseen ensimmäisen kerran 24. joulukuuta 1915 asetuksella, joka tuli voimaan vuoden 1916 ensimmäisenä päivänä.Armollinen Asetus leimaverosta, 24.12.1915/89.
Katso myös
Leimaverolaki (Suomi)
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Luokka:Historialliset verot