Tom Stoppard, alk. Tomáš Sträussler (3. heinäkuuta 1937 Zlín, Tšekkoslovakia – 29. marraskuuta 2025Paula Tapiola, Oscar-palkittu näytelmäkirjailija Tom Stoppard on kuollut yle.fi uutiset 29.11.2025) oli brittiläinen näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja.
Nuoruus Tomás Straüssler syntyi 1937 Tšekkoslovakiassa Zlín juutalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa Eugen Straüssler ja Martha Beckova olivat kumpikin maallistuneita juutalaisia. Tomás ei ollut vielä kahta, kun hänen perheensä pakeni 1939 Saksan Tšekkoslovakian miehitystä Singaporeen, minne Bata-kenkätehtaan työntekijöitä uudelleensijoitettiin. Eugen Straüssler oli töissä tehtaassa lääkärinä.
Kun japanilaiset miehittivät Singaporen, Tomás pakeni äitinsä ja veljiensä kanssa Australiaan ja sieltä Intiaan. Perheen isä jäi Singaporeen auttamaan kaupungin puolustuksessa. Hän kuoli helmikuussa 1942, kun japanilaiset upottivat aluksen, jolla hänen oli tarkoitus paeta. Stoppard sai tietää tämän vasta yli 50 vuotta taphtuneen jälkeen.
Kun perheen äiti meni naimisiin brittiläisen upseerin Kenneth Stoppard kanssa, he muuttivat vuonna 1946 Britanniaan. Samalla Tomás otti käyttöön nimen Tom Stoppard.
Ura Toimittajasta näytelmäkirjailijaksi Stoppard jätti koulun kesken ollessaan 17-vuotias ja alkoi toimittajksi. Hän kirjoitti ensin bristolilaiselle Western Daily Pressille ja sitten vuodesta 1958 Bristol Evening Worldille, mihin hän kirjoitti feature-juttuja, kolumenja ja teatterikritiikkejä. Stoppard muutti pian Lontooseen, missä työskenteli teatterikriitikkona Scene-aikakauslehdelle, ja sitten hän kirjoitti myös novelleja, radiokuunnelmia ja lyhyitä esityksiä televisioon. Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli A Walk on the Water (1960), joka esitettiin myöhemmin myös televisiossa ja vuonna 1968 teatterilavalla.
Stoppard sai 1964 Ford Foundationilta apurahan, ja hän lähti sen ansiosta kirjoittamaan viideksi kuukaudeksi kirjoittamaan Berliiniin. Siellä hän tuotti yksinäytöksisen näytelmän, josta kehittyi lopulta kokopitkä näytelmä Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet. Sitä esitettiin vuonna 1966 Edinburgin Fringe-festivaalilla, ja National Theatre otti sen ohjelmistoonsa seuraavana vuonna. Stoppard oli 30-vuotiaana nuorin näytelmäkirjailija, jonka teos on päässyt National Theatreen. Broadwayllä sitä estettiin 1967, ja se palkittiin parhaan näytelmän Tony-palkinnolla.
Monet Stoppadin kirjoittamista näytelmistä näytelmistä olivat suosittuja ja arvostettuja. Hänen kirjoittamiaan olivat muun muassa The Real Inspector Hound (1968), Jumpers (1972), parhaan näytelmän Tonyllä palkittu Travesties (1974), Every Good Boy Deserves Favour (1978), Night and Day (1978), Undiscovered Country (1980) ja On the Razzle (1981). Undiscovered Countryn hän sovitti Arthur Schnitzlerin näytelmästä ja On the Razzlen Johann Nestroyn näytelmästä.
Stoppardin ensimmäinen romanttinen komedia oli The Real Thing (1982), joka palkittiin myös Tonyllä. Elämäkerturi Hermione Leen mukaan Stoppard piti Arcadiaa (1993) parhaana näytelmänään The Invention of Lovea (1997) suosikkinaan. Arcadiassa Stoppard rinnastaa 1800-luvun romantiikkaa ja 1900-luvun kaaosteoriaan. The Invention of Love puolestaan käsitteli runoilija A. E. Housmania.
Stoppardin trilogia The Coast of Utopia 1800-luvun intellektuelleista venäläisistä emigranteista esitettiin ensimmäisen kerran 2002. Se sai parhaan näytelmän Tonyn. Heroes (2005) puolestaan sai parhaan uuden komedian Laurence Olivier -palkinnon. Stoppardin seuraavia näytelmiä olivat Rock ’n’ Roll (2006) ja The Hard Problem (2015). Hän seuraa näytelmässään Leopoldstadt (2020) juutalaisperhettä Wienissä holokaustin aikana. Se palkittiin parhaan uuden näytelmän Laurence Olivier -palkinnolla.
Radio-, televisio- ja elokuvatyöt Stopprad kirjoitti teatterinäytelmien lisäksi radiokuunnelmia ja televisionäytelmiä sekä käsikirjoitti elokuvia. Hänen käsikirjoittamiaan elokuviaan ovat muun muassa Romanttinen nainen (1975), Kohti auringonlaskua (1978), Brazil – tämän hetken tuolla puolen (1985) ja Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet (1990). Viimeksi mainitun hän myös ohjasi itse.
Stoppard käsikirjoitti Marc Normanin kanssa Rakastuneen Shakespearen (1998), josta heidät palkittiin Oscar-palkinnolla. Stoppardin elokuvatöitä olivat Vatelin (2000) englanninkielinen sovitus, Anna Karenina (2012) ja Tulppaanikuume (2017).
Tunnustukset Stoppard tehtiin 1978 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentaja CBE, ja hänestä tuli ritari 1997. Ansioritarikunnan jäsen hänetä tuli 2000. Britannian Pen-järjestön Pinter-palkinto hänelle myönnettiin 2013.
Teokset Stoppard kirjoitti yli 30 näytelmää teatteriin. Hänen tunnetuimpia teoksia on 1966 kantaesityksensä saanut näytelmä Rosencrantz & Guildenstern Are Dead, jota on esitetty suomeksi nimellä Haukat ja haikarat. Muita Suomessa nähtyjä Stoppardin näytelmiä ovat Arkadia (Suomen Kansallisteatteri 1994, suom. Rauno Ekholm, ohj. Antti Einari Halonen) ja Rock’n’Roll (Helsingin Kaupunginteatteri 2008, suom. Kersti Juva, ohj. Kari Rentola).Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 16.12.2014.
Suomennetut näytelmät Haukat ja haikarat Arkadia, suom. Rauno Ekholm Suomen Kansallisteatteri 1994 (Näytelmämoniste) Rock’n’Roll Se tärkein (The real thing), suom. Liisa Ryömä, Pirkko-Liisa Sand. Helsinki: Työväen Näyttämöiden Liitto 1985 (Näytelmämoniste) Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet (Rosencrantz and Guildenstern are dead), suom. Heikki Eteläpää, Helsinki: Suomen Teatteriliitto [i.a.] (Näytelmämoniste) – Videokasettina Teatterikorkeakoulu 2000 (opinnäyte, taltiointi: Kulttuuritalo, Alppisali) Tango Paraatipäivä (On the Razzle, 1981); suomennos Esko Elstelä. Helsinki: Suomen Teatteriliitto 1983 (Näytelmämoniste. Näytelmä perustuu Johann Nestroyn näytelmään Einen Jux will er sich machen) Kuunnelmia Albertin silta, Helsinki: Yleisradio 1968 (Moniste) Ole sä Ilona – mä olen Onni, Helsinki: Yleisradio 1970 (Moniste) Erillisrauha (A separate peace), suom. Ritva Arvelo, Helsinki: Yleisradio 1983
Filmografia (käsikirjoitukset) Three Men in a Boat, ohjaus: Stephen Frears, 1975 Kohti auringonlaskua (Eine Reise ins Licht) ohjaus: Rainer Werner Fassbinder, 1978 Inhimillinen tekijä (The Human Factor), ohjaus: Otto Preminger 1979 "Brazil" – tämän hetken tuolla puolen (Brazil) ohjaus: Terry Gilliam, 1985 Auringon valtakunta (Empire of the Sun) ohjaus: Steven Spielberg, 1987 Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet (Rosencrantz and Guildenstern Are Dead) ohjaus: Tom Stoppard,1990 (perustuu Stoppardin saman nimiseen näytelmään) Sankari vai vakooja (The Russia House) ohjaus: Fred Schepisi, 1990 Billy Bathgate, ohjaus: Robert Benton , 1992 Poodle Springs – kuolema aavikolla (Poodle Springs) ohjaus: Bob Rafelson, 1998 Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love) ohjaus: John Madden, 1998 Enigma, ohjaus: Michael Apted, 200 Anna Karenina, ohjaus: Joe Wright, 2013 Tulppaanikuume (Tulip Fever) ohjaus: Justin Chadwick, 2017
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Englantilaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Brittiläiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajat Luokka:Tony-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1937 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet