1600-luku oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 1600–1699. Vuosisadan aikana eurooppalaiset perustivat uusia siirtokuntia, laajensivat siirtomaitaan ja perustivat kauppa-asemia ympäri maailmaa. Suuret löytöretket jatkuivat, ja Tyynimeri ja Oseania tulivat eurooppalaisille tutuiksi.
Tieteellisen vallankumouksen myötä käsitys luonnontieteistä kehittyi valtavasti. Kulttuurin saralla valtavirtana oli barokki.
Kolmikymmenvuotinen sota vuosina 1618–1648 muutti Euroopan valtio- ja valtarakenteita, ja Ruotsista tuli suurvalta. Kiinan Ming-dynastia kaatui vuonna 1644, ja maassa alkoi Qing-dynastian aika. Lähes koko Intia päätyi vuosisadan aikana osaksi Suurmogulien valtakuntaa.
Maailmanpolitiikka Nykyaikaisen maailmanpolitiikan ja kansainvälisen diplomatian on katsottu syntyneen Westfalenin rauhan seurauksena vuonna 1648. Tuolloin vahvistui käsitys suvereenista valtiosta, jolla on määräysvalta omasta alueestaan. Westfalenin rauhaa on pidetty myös alkuna kehitykselle kohti nykyaikaisia valtiorakenteita.
1600-luvulle tultaessa maailmanlaajuisia suurvaltoja olivat Espanja ja Hollanti. Merkittäviä eurooppalaisia valtioita olivat Englanti, Ranska ja Itävalta. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli 1500-luvun uskonsotien takia hajanainen ja riitainen. Osmanien valtakunta, Safavidien Persia ja Suurmogulien valtakunta olivat islamilaisia suurvaltoja, ja Kiinaa hallitsi Ming-dynastia.
Väestöhistoriallisesti 1600-luku merkitsi Euroopalle kriisiä, jolloin väestönkasvu pysähtyi. Tilannetta pahensivat jatkuvat sodat ja pieni jääkausi. Varsinkin englantilaisessa historiankirjoituksessa 1600-luvun levottomuuksiin viitataan usein nimellä Yleinen kriisi ().
Vuosisadan alku Venäjällä vuosisadan alkua on kutsuttu sekasorron ajaksi. Maassa oli valtava kriisi sisäisten valtataisteluiden vuoksi, minkä lisäksi Ruotsi ja Puola-Liettua hyökkäsivät maahan. Sekasorron aika päättyi kansannousuun 1613, jolloin puolalaiset ajettiin maasta ja Mikael Romanov valittiin tsaariksi.
Japanissa päättyi taistelevien lääninherrojen aika vuonna 1600, ja maa yhdentyi. Tokugawa Ieyasu siirsi maan pääkaupugin Edoon ja perusti Tokugawa-shōgunaatin vuonna 1603. Aluksi Japanin yhteydet ulkomaihin lisääntyivät ja maahan tuli eurooppalaisia kauppiaita ja lähetyssaarnaajia, mutta Shimabaran kapinan jälkeen 1637 ulkomaalaiset ajettiin pois maasta, kristinusko kiellettiin ja maa sulkeutui ulkovalloilta.Värikäs maailmanhistoria, s. 402–403
Englannin kuningatar Elisabet I kuoli 1603, ja Skotlannin Jaakko I peri hänen valtaistuimensa. Jaakko lopetti pitkän Englannin–Espanjan sodan ja yritti yhdistää hallitsemansa valtiot Isoksi-Britanniaksi, muttei onistunut ja maat jäivät personaaliunioniin.Värikäs maailmanhistoria, s. 406
Löyteretkien seurauksena eurooppalaiset olivat alkaneet käydä kauppaa aasialaisten ja afrikkalaisten kanssa meriteitse. Keskenäinen kilpailu oli ankaraa ja johti välillä sotiin. Englannissa perustettiin vuonna 1600 Englannin Itä-Intian kauppakomppania hallinnoimaan kauppaa Intiassa ja Aasiassa. Hollanti ja Ranska perustivat vastaavanlaiset kauppakomppaniat, ja näistä järjestöistä tuli vuosisadan aikana osa siirtomaajärjestelmää.Värikäs maailmanhistoria, s. 424–425
Vuosisadan alussa Etelä-Amerikka oli jo Espanjan ja Hollannin siirtomaina. Lisäksi Espanjalla oli Uuden-Espanjan siirtomaa Pohjois-Amerikassa ja Hollannilla siirtokuntia Afrikassa, Intiassa ja Indonesiassa. Hollanti laajensi valtaansa nopeasti Intian valtamerellä, ja Itä-Intiasta muodustui arvokas siirtomaa. Pohjois-Amerikan rannikolla oli useita eurooppalaisten kauppa-asemia. Englantilaiset perustivat rannikolle ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Jamestownin vuonna 1607. Ranskalaiset perustivat vastaavasti Quebecin vuotta myöhemmin. Hollantilaisten ensimmäinen asutus Pohjois-Amerikassa oli Fort Nassau vuonna 1614 ja ruotsalaisten Fort Kristina vuonna 1638.
Osmanien valtakunnan heikkenemisen ensimmäisiä merkkejä olivat suuret kapinat Anatoliassa ja Kurdistanissa vuosisadan alussa. Osmanit menettivät myös laajoja alueita safavidien Persialle vuosien 1603–1618 sodassa. Janissaarit murhasivat sulttaani Osman II:n 1622 tämän yritettyä rajoittaa armeijansa valtaa. Osmanien valtakunta voitti safavidit Osmanien–Persian sodassa 1623–1639 ja sai takaisin haltuunsa Bagdadin ympäristön. Sodan päättäneessä rauhassa määriteltiin Osmanien ja Persian välinen raja, joka pysyi sellaisenaan Osmanien valtakunnan loppuun saakka.Maailmanhistoria, s. 310
Myös Kiinaa leimasivat useat kapinat. Keisari Chongzhen teki itsemurhan kapinoivien talonpoikien vallatessa pääkaupungin 1644. Syntyneessä sekasorrossa pohjoisen mantšut valloittivat Kiinan ydinalueet ja perustivat Qing-dynastian.Värikäs maailmanhistoria, s. 432–433
Kolmikymmenvuotinen sota
Vuonna 1618 Böömin protestantit nousivat kapinaan katolista esivaltaa vastaan. Tästä kehkeytyi sarja sotia, joihin sekaantui lähes jokainen eurooppalainen valtio.Värikäs maailmanhistoria, s. 416–417
Sodan ensimmäisessä vaiheessa Böömin kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Ferdinand II ja katolisten hallitsijoiden katolinen liiga löivät kapinoivat protestantit eri puolilla valtakuntaa.
Sota laajeni keisarikunnan pohjoisosaan, missä protestanttiset maat alkoivat puolustautua katolisia maita vastaan. Tanska hyökkäsi keisarikuntaan, mutta se lyötiin ja protestanttiset alueet miehittiin. Vuonna 1630 Ruotsi liittyi sotaan, se voitti katolisen liigan perusteellisesti Breitenfeldin ja Lützenin taisteluissa.
Sota alkoi kääntyä Itävallan eduksi vuonna 1635, kun Pohjois-Saksan protestanttiset valtiot vetäytyivät sodasta. Ranska liittyi sotaan seuraavana vuonna, ja ruotsalais-ranskalainen sotajoukko pakotti lopulta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan rauhaan vuonna 1648.
Kolmikymmenvuotiset sodan aikana syttyi myös joukko rinnakkaissotia ja maiden sisäisiä levottomuuksia. Portugali pyrki itsenäistymään Espanjan vallasta, ja Portugalin restauraatiosota alkoi vuonna 1640.Maailmanhistoria, s. 299 Englannin sisällissota syttyi vuonna 1642. Sodassa parlamentaristit vastustivat kuninkaan itsevaltiutta ja voittivatkin sodan ensimmäisen vaiheen vuonna 1646, jolloin kuningas Kaarle I vangittiin.Värikäs maailmanhistoria, s. 430–431
Sodan jälkeen Euroopan valtiot kokoontuivat rauhanneuvotteluihin. Westfalenin rauha päätti myös Alankomaiden ja Espanjan välisen kahdeksankymmenvuotisen sodan. Saksan alue oli raunioina kolmikymmenvuotisen sodan jäljiltä ja joillakin alueilla meni jopa 50 vuotta toipua sodasta. Westfalenin rauhassa protestanttien ja katolisten välit normalisoitiin ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin valtaa rajattiin. Samalla sovittiin jokaisen valtion suvereenista oikeudesta hallita omaa aluettaan. Alankomaat ja Sveitsin valaliitto tunnustettiin keisarista riippumattomiksi alueiksi. Ruotsi sai alueita Pohjois-Saksasta ja nousi suurvallaksi. Myös Ranskaan liitettiin alueita, ja maa vahvistui.Maailmanhistoria, s. 269–270
Westfalenin rauhan jälkeinen aika thumb|350px|Siirtomaavallat vuonna 1660 Ranskasta oli tullut jo kolmikymmenvuotisen sodan aikana suurvalta. Ranskan valta jatkoi kasvuaan 1600-luvun jälkipuoliskolla, ja menestyksekkäiden sotien myötä Euroopassa oli Ludvig XIV:n hallintokaudella Ranskan hegemonia.Värikäs maailmanhistoria, s. 436–439 Vuosisadan loppua Euroopassa leimasivat erilaisten liittokuntien sodat, kuten Pohjan sota, Ranskan–Hollannin sota ja yhdeksänvuotinen sota, joissa suurvallat kilpailivat keskenään vallasta. Sotatila ei ollut kuitenkaan jatkuva, ja samalla kansainvälinen kauppa kehittyi valtavasti.
Englannin sisällissota jatkui vuonna 1648 kuninkaan kannattajien noustessa kapinaan. Parlamentaristit voittivat jälleen, ja Kaarle I tuomittiin kuolemaan maanpetturuudesta. Englannin parlamentti lakkautti monarkian, mutta kuninkaanvallan kannattajat taistelivat parlamenttia vastaan vielä vuoteen 1651 asti. Parlamentin joukkoja johtanut Oliver Cromwell kaappasi vallan 1653 ja julistautui Englannin sotilashallitsijaksi. Cromwellin kuoleman jälkeen maassa päätettiin palata monarkiaan vuonna 1660.Värikäs maailmanhistoria, s. 442
Qing-dynastialla meni miltei 40 vuotta vakiinnuttaa valtansa koko Kiinassa. Samalla valtakunnan vaikutusvalta laajeni ja kauppa eurooppalaisten kanssa vaurastutti maata.
Portugali siirtomaineen irtautui Espanjan vallasta ja itsenäistyi uudelleen restauraatiosodan päätteeksi 1668. Pitkää sotaa oli käyty englantilaisten tuella, ja Espanja oli nyt vararikossa. Sodan aikana portugalilaiset olivat saaneet haltuunsa myös Hollannin siirtomaat Etelä-Amerikassa.
Venäjä laajeni 1600-luvun jälkipuoliskolla. Puolan–Venäjän sodassa 1654–1667 Venäjä valloitti Smolenskin, Tšernigovin ja Kiovan. Siperian valloitus toteutettiin palkattujen kasakkojen johdolla ja koko Siperia liitettiin Venäjään vuosisadan loppuun menneessä. Venäjän ja Qing-dynastian välinen raja määritettiin Nertšinskin rauhansopimuksessa 1689.
Suurmogulien valtakunta kasvoi voimakkaasti 1600-luvulla. Samalla valtion arkkitehtuuri ja taide kukoistivat. Aurangzebin hallintokaudella valtakunta oli laajimmillaan ja käsitti miltei koko Intian niemimaan.Värikäs maailmanhistoria, s. 440–441 Kaakkois-Aasiassa Taungoo-dynastia hallitsi laajaa valtakuntaa, mutta heikkeni kiinalaisten ja eurooppalaisten sotatoimien vuoksi. Vietnamia hallitsi nimellisesti Lê-dynastia, mutta todellisuudessa maata hallitsivat paikalliset sotapäälliköt.Maailmanhistoria, s. 330–331
Afrikassa Kongon kuningaskunta hajosi Portugalia vastaan käydyn sodan seurauksena 1665, mistä alkanut Kongon sisällissota jatkui vuosisadan vaihteen yli. Myös 1600-luvun alussa suureksi kasvanut Bornun valtakunta Kongon pohjoispuolella heikkeni huomattavasti lukuisten sotien seurauksena. Etiopia kärsi valtaosan vuosisadasta sisäisistä levottomuuksista, mutta nousi kukoistukseen vuosisadan lopulla Iyasu I:n valtakaudella.Maailmanhistoria, s. 332–333 Afrikan itärannikolla valtaa pitivät arabikauppaat, jotka päätyivät vuonna 1696 Omanin alaisiksi.
Atlantille syntyi 1600-luvun aikana tuottoisa kolmiokauppa, jossa eurooppalaiset kuljettivat länsimaisia tuotteita Afrikkaan, josta puolestaan kuljetettiin orjia Amerikkaan, josta tuotiin raaka-aineita Eurooppaan.Värikäs maailmanhistoria, s. 451 Kaupasta hyötyivät myös Länsi-Afrikan valtiot.Värikäs maailmanhistoria, s. 462 Ašanti, Benin, Oyo ja Dahomey olivat merkittäviä orjakaupalla vaurastuneita kuningaskuntia.
Englannin ja Hollannin kilpailu ulkomaankaupasta ja merien herruudesta johti Englannin–Hollannin sotiin. Vaikka Hollanti jäikin sodissa kokonaisuudessa voitolle, se menetti Pohjois-Amerikan siirtokuntansa, ja maan talous heikkeni. Valtioiden välinen vihamielisyys loppui, kun hollantilainen Vilhelm III Oranialainen valittiin Englannin kuninkaaksi mainiossa vallankumouksessa 1688.Värikäs maailmanhistoria, s. 448–449
Eurooppalaisten siirtokunnat alkoivat kasvaa nopeasti 1600-luvun loppupuolella. Etenkin Pohjois-Amerikan siirtokuntiin muutti väkeä, ja niiden ympärille alkoi muodostua siirtomaita, joita hallitsevista valtioista tuli siirtomaavaltoja.Värikäs maailmanhistoria, s. 474–475
Osmanien valtakunnan kasvu päättyi suureen Turkin sotaan 1683–1699. Eurooppalaisten liittouma löi osmanit, ja valtakunta menetti useita reuna-alueitaan Euroopassa.Värikäs maailmanhistoria, s. 455
Tärkeitä tapahtumia Hollannin Itä-Intian kauppakomppania perustetaan 1602. Se jakaa ensimmäistä kertaa osakkeita. Alankomaiden tasavalta nousee taloudelliseksi ja poliittiseksi suurvallaksi. Skotlannin ja Englannin kuningaskunnat liittyvät personaaliunioniin keskenään vuonna 1603. Tulppaanikaupan pörssiromahdus 1637 johtaa moniin konkursseihin. Kolmikymmenvuotinen sota Euroopassa (1618–1648). Saksassa surmansa saa 25–40 prosenttia väestöstä. Westfalenin rauha Alankomaat saa virallisesti itsenäisyyden Habsburgeilta Ruotsi nousee suurvallaksi. Sekasorron aika Venäjällä 1598–1613. Puola ja Ruotsi miehittävät Moskovaa ja Novgorodia. Romanov-suku nousee valtaistuimelle.