Fredrik Vilhelm I (); (14. elokuuta 1688 Cölln, Berliini, Brandenburg-Preussi – 31. toukokuuta 1740 Potsdamin kaupunkipalatsi, Potsdam, Preussin kuningaskunta) oli Preussin kuningas vuodesta 1713 aina kuolemaansa vuoteen 1740 asti. Brandenburgin vaaliruhtinaana hän hallitsi nimellä Fredrik Vilhelm II. Hänet tunnetaan myös lempinimellä Sotilaskuningas ().
oikea|pienoiskuva|Kruununprinssi Friedrich Wilhelm Mustan kotkan ritarikunnan risti nauhassa, Samuel Theodor Gericken maalaus noin vuodelta 1701.
Suku ja koulutus Friedrich Wilhelm kuului Hohenzollernin sukuun. Hänen vanhempansa olivat Preussin ensimmäinen kuningas Fredrik I ja prinsessa Sophia Charlotta von Hannover (1668–1705). Hänen enostaan tuli Ison-Britannian kuningas Yrjö I. Friedrich Wilhelm oli heidän ainoa aikuiseksi elänyt lapsensa, vanhempi veli kuoli jo alle puolivuotiaana.
Vanhempien suhde muistutti hänen omaa tulevaa avioliittoaan: kuningas Fredrik I rakasti syvästi puolisoaan, mutta kuningatar Sophia Charlotte ei ollut kiintynyt tähän. Lisäksi kuningatar oli vahvasti mukana hovin politiikassa, mitä Friedrich Wilhelm ei tullut aikanaan suomaan omalle puolisolleen.
Lapsuudessaan tuleva Sotilaskuningas esiintyi mielellään. Hänet nähtiin kuninkaallisen baletin näyttämöllä esittämässä lemmenjumala Amoria. Kun Fredrik Vilhelm täytti kuusi vuotta, hänelle annettiin opinto-ohjaaja eli gouverneur ja hugenottitaustainen kotiopettajatar Marthe de Roucoulle. Hänen kasvatuksessaan tähdättiin luonteen kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 76-77 Opinto-ohjaajansa kreivi Alexander zu Dohnan ja varsinaisen opettajansa Jean Philippe Rebeurin kautta hän sai tiukan kalvinistisen kasvatuksen, jonka ennaltamääräytymisoppi pelotti syvästi poikaa, joka oli ulkoa karkea mutta sisältä hyvin herkkä. Toistuvasti ilmenevä tilapäinen hallitsematon käytös, ankarat raivokohtaukset ja villit ärtymyksen purkaukset näkyivät jo hänen lapsuudessaan. Hänellä oli myös ylikorostunut vastenmielisyys kaikkea vain opittua kohtaan, jonka taustalla oli halu olla kosketuksissa konkreettiseen todellisuuteen.
Itsevaltiuden ajan Euroopassa hallitsija eli käytännössä kaikkien lakien yläpuolella. Siksi tulevan hallitsijan tuli oppia hillitsemään vihansa ja torjumaan paheita. Säästäväisyyttä pidettiin tärkeänä. Toisinajattelijoitakin tuli suvaita. Myös ajan kirjallinen sivistys kuului tulevan hallitsijan opetussuunnitelmaan, mutta tämä ei osoittanut niitä kohtaan juuri mitään kiinnostusta. Kun äiti Sophia Charlotta kuoli vuonna 1705, määräsi isä Fredrik I, että tuolloin jo 16-vuotta täyttänyt poika tulee kasvattaa inhoamaan oopperaa ja tanssia, jotka äidin mielestä olivat olleet tärkeä osa kasvatusta. oikea|pienoiskuva|299x299px|Kuningas Fredrik Vilhelm I joukkojen uudessa univormussa, taustallaan piiritetty Stralsund 1715, Antoine Pesnen maalaus vuodelta 1729.
Kuningas Fredrik Vilhelm I nousi valtaistuimelle vuonna 1713. Melko pian kävi selväksi, että hallitsija oli erityylinen kuin edeltäjänsä. Uusi hallitsija osoittautui säästäväiseksi mieheksi. Palatsin edustiloihin asettui työskentelemään virkamiehistöä ja hyväpalkkaiset hoviarvonimet muutettiin pelkiksi arvonimiksi ilman palkkaa. Palatsin henkilökuntaa vähennettiin ja antiikkiesineistöä laitettiin myyntiin. Osa sivupalatseista vuokrattiin tai muutettiin sairashuoneiksi.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 84-85
Suuri poikkeus säästäväisyyteen tehtiin, kun Fredrik Vilhelm päätti pitää edustustilaisuuksia. Hallitsijan määräys oli että ulkovaltojen suurlähettiläille ja vieraileville ruhtinaille täytyi pitää yhtä juhlavat vastaanotot ja antaa hienot majoitustilat kuin Wienissä tai Pariisissa.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 85
"Krenatöörikuningas" Espanjan perimyssodan päättänyt Utrechtin rauha vuonna 1713 solmittiin melko pian Fredrik Vilhelmin valtaannousun jälkeen. Euroopan valtiot pienensivät armeijoitaan, mutta Preussissa päätettiin tehdä toisin.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 94
Aikaisemmin Preussissa oli saatu armeijan henkilöstö värväämällä, mutta nyt päätettiin aloittaa kutsunnat. Koska sotilaspiirejä ei ollut, täytyi everstien kilpailla alokkaista. Tämä johti ylilyönteihin ja aiheutti kansalaisissa suoranaista pelkoa. Kutsuntaviranomaiset tulivat koteihin ja kirjoittivat nuoria miehiä armeijan luetteloihin osoittaen heille joukko-osastonsa. Nuorimmat näin värvätyt olivat 7-vuotiaita. Erään kerran maantiellä pysäytettiin postivaunut ja kaikki miehet vietiin väkipakolla varuskuntaan. Ylilyönnit johtuivat siitä, että jos tarpeeksi miehiä ei värvätty, joutui hallitsijan epäsuosioon. Kansa valitti viranomaisille, jotka eivät tehneet mitään.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 94-96
Myös kuningas ymmärsi, että näin räikeisiin epäkohtiin oli puututtava. Värväysten johdosta eräistä maakunnista muutti asukkaita pois ja Preussin elinkeinoelämä taantui kun naapurimaihin muutti nuorta väkeä pakoon kutsuntoja. Vuonna 1733 tuli voimaan laki kutsuntapiireistä. Useimmat nuoret miehet tiesivät nyt, että he joutuisivat armeijaan vuodeksi tai kahdeksi ja myöhemmin kertausharjoituksiin. Asevelvollisuudesta vapautettiin tilalliset ja ammattitaitoiset käsityöläiset. Laki oli voimassa 1800-luvulle saakka.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 96-97
Värväystoiminta ulotettiin myös ulkomaille. Kauniit neitoset houkuttelivat nuorukaisia kapakkaan, missä riitti tarjoilua. Humalaiset nuorukaiset laittoivat nimensä papereihin ja sitten heidät raahattiin rajan yli Preussiin. Tästä Fredrik Vilhelm sai osakseen koko Euroopan moraalisen inhon.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 97
Euroopassa herätti huomiota myös Fredrik Vilhelmin henkivartiokaarti. Siihen otettiin miehiä, joiden pituus oli 180–190 cm. Värvätyt olivat pääasiasiassa unkarilaisia ja venäläisiä. Kaikkien aikojen pisin kaartilainen oli Norjasta, 256 cm pitkä mies. Myös suomalainen Daniel Cajanus kuului jonkun aikaa kaartiin. Kaartissa oli parisataa miestä.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 97-98
1700-luvun alun olosuhteissa Fredrik Vilhelm piti sotilaistaan hyvän huolen. Heille maksettiin rahapalkkaa ja heidät majoitettiin porvariskoteihin, joihin heidän piti maksaa ylläpidostaan. Sotilaiden rahankäyttöä valvottiin ja heidän piti laittaa osa palkastaan säästöön. Heillä oli lupa mennä naimisiin ja hallitsija maksoi avustusta perheen perustamista varten. Erottuaan palveluksesta krenatööri pääsi joko tullin tai poliisin palvelukseen ja sai sen jälkeen eläkkeen. Sotilasura alkoi houkutella kartanonherrojen alustalaisten poikia: sotilaspuku oli komea, palkka houkutti ja aatelispojan piti alistua sotilasuran alussa samoihin harjoituksiin kuin mökin pojan. Kuningas osoitti arvostustaan pukeutumalla itsekin sotilaspukuun. Sotilasura tarjosi mökin pojalle tien sosiaaliseen nousuun.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 98-100
Rivimiesten ohella kiinnitettiin huomiota upseeristoon. Heidät pestattiin aatelistosta. Aateli menetti vapauden valita sotilaspalvelun ja perintötilan hoidon välillä, osa aatelisnuorukaisista määrättiin armeijaan. Armeijassa vannottiin vala, jossa korostettiin uskollisuutta Preussille eikä kulloinkin istuvalle hallitsijalle. Valaan kuului lupaus elinikäisestä palvelusta. Rykmentinkomentajilta otettiin pois oikeus nimittää upseerit ja siitä lähtien kuningas nimitti upseerit. Kuningas otti nyt velvollisuudekseen tuntea upseerinsa henkilökohtaisesti ja korosti luottamussuhdetta. Upseeriston tehtäväksi tuli siviilivirkamiesten valvonta ja vähitellen vihatusta asevelvollisuudesta tuli asia, jota pidettiin kunniana.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 102-104
Käsitteeksi tullut preussilainen kuri luotiin Fredrik Vilhelmin aikana. Kuninkaan mielestä ruumiillisen rangaistuksen pelko oli paras motivoija. Kaikesta rangaistiin ruumiillisesti ja keppiä oli lupa käyttää hitaasti oppivien motivointiin. Yleisenä rangaistuksena käytettiin kujanjuoksua.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 101-102
Vuonna 1713 Preussin asevoimissa oli 38 000 sotilasta, joita tuettiin suurelta osin ulkomaisin varoin. Kun Fredrik Vilhelm kuoli vuonna 1740, hän jätti pojalleen noin 83 000 hengen armeijan 2 200 000 asukkaan valtakunnassa, yli 8 000 000 taalerin suuruisen valtionkassan. Preussista oli tullut kolmas sotilasvalta Euroopan mantereella Venäjän ja Ranskan jälkeen.
Fredrik I:n kuollessa hänen silmäteräänsä, armeijaan, kuului 30 000 miestä. Sen ylläpito nieli valtaosan valtion tuloista.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 104
Virkakoneiston rakentaminen Fredrik Vilhelm oli vakuuttunut siitä, että hallitsijan ei tule laiskotella, vaan työskennellä ja pitää huolta omasta valtiostaan. Preussia ja Brandenburgia hän piti omina maatiloinaan, joiden Jumalalle vastuussa oleva pehtoori hän oli. Työpäivinään hän heräsi aamuviideltä ja tutki virkamiesten hänelle lähettämiä raportteja ja asiakirjoja.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 105
Hallitsijan johdolla virkakoneistoa yhtenäistettiin ja keskushallinto otti toimivallan paikallisilta ruhtinailta. Perinteinen valtaneuvosto syrjäytettiin ja kuningas ratkoi asioita oman työpöytänsä ääressä. Virkakoneistossa vallinneeseen korruptioon puututtiin ankarasti. Armeijan suosiminen johti siihen, että vailla oikeustieteen opintoja olleita upseereita nimitettiin tuomareiksi. Preussin oikeuslaitos jäi vanhakantaiseksi ja vasta hänen seuraajansa Fredrik Suuri kiinnitti siihen huomiota.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 105,108, 246-251 Fredrik Vilhelmin mielestä armeijan edut olivat myös talouspolitiikan johtoajatuksina. Verotuksen, elinkeinopolitiikan ja asutustoiminnan piti palvella ainoastaan armeijan etuja. Talouspolitiikassa hallitsijan käynnistämät tiukat säästötoimet saivat velkaisen valtion kassavirran kääntymään. Seuraajalla olikin käytössään miljoonien taalerien valtiokassa aggressiivista suurvallan rakentamista varten.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 104, 108
Omilla alueillaan, jotka lopulta käsittivät kolmanneksen koko maasta, Fredrik Vilhelm vapautti maaorjat kokonaan vuonna 1719 ja lakkautti perinnölliset vuokrasopimukset. Vuonna 1717 vuotuinen verotus korvasi aristokratian feodaalisen sotapalvelun. Voimakasta vastustusta saaden hän peri lisäveroja Preussissa ja Liettuassa. Preussin kauppapolitiikka oli tiukasti merkantilistista ja edisti teollisuutta ja manufaktuuria, erityisesti villateollisuutta, jota kuninkaan armeija käytti univormuissaan.
Vuonna 1732 Fredrik Vilhelm kutsui Itävallan Salzburgin alueella asuneita protestantteja asumaan Itä-Preussiin, joka oli joutunut ruton kouriin vuonna 1709 ja autioitunut. Sopimusten mukaan Salzburgin asukkaiden piti tunnustaa katolista uskoa ja protestanteilla oli oikeus poistua maasta rauhallisesti. Kaikkiaan 20 00 henkeä noudatti kutsua ja kuningas tapasi ensimmäiset maahantulijat henkilökohtaisesti veisaten heidän kanssaan virsiä.http://archive.org/details/salzburgtransact00walk Myös ranskalaisten hugenottien maahanmuutto jatkui Fredrik Vilhelmin hallituskaudella.
Preussissa suosittiin Fredrik Vilhelmin aikana ainoastaan niitä tieteitä, joilla nähtiin olevan käytännöllistä hyötyä. Hän myönsi määrärahoja lääketieteelle, kansantaloustieteelle ja valtiotieteelle. Teologia oli kuninkaan erityissuojelussa. Muiden tieteenalojen määrärahoja supistettiin. Oppineille hallitsija oli yleensä tyly, hän vaati lyhyitä vastauksia kysymyksiinsä ilman pitkiä perusteluja. Edeltäjän aikana kukoistanutta tiedeakatemiaa nöyryytettiin näyttävästi järjestämällä siellä väittely aiheesta "Kaikki professorit ovat narreja". Tiedeakatemian johtoon nimitettiin historioitsija Jakob Paul Gundling, mikä oli myös nöyryytys tiedeakatemialle. Uusi johtaja oli tunnettu alkoholismistaan.Grimberg, C., Kansojen historia, 1983, s. 90