Suomenlapinkoira () on hieman keskikokoa pienempi pitkäkarvainen ja pystykorvainen paimenkoira. Se on toinen kahdesta suomalaisesta lappilaiskoirarodusta lapinporokoiran lisäksi. Rotua on käytetty alun perin porojen paimentamiseen, mutta nykyään sitä käytetään lähinnä seura- ja harrastuskoirana poronhoitoalueen ulkopuolella.Karppinen, 2012, s. 5. Suomenlapinkoira kuuluu pystykorvaisten ja alkukantaisten koirien FCI-roturyhmään 5. Vuonna 2025 se oli Suomen viidenneksi eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi vuosittain noin tuhat suomenlapinkoiraa.

Suomenlapinkoiralla on avoin rekisteri, eli rotuun voidaan rekisteröidä koiria, joiden vanhemmat eivät ole rekisteröityjä. Rotuunottokäytäntö koskee kuitenkin lähinnä vain poronhoitoalueen käyttökoirakantaa, jota ei ole vielä rekisteröity. Rotuunotto lisää rodun geneettistä monipuolisuutta.

Ulkonäkö Suomenlapinkoiran rotumääritelmä on varsin väljä, minkä vuoksi rotu on säilynyt moni-ilmeisenä. Tämä ominaisuus halutaan myös säilyttää rodussa. Jalostuksen tavoiteohjelmassa sanotaankin, että ”rodun rikkaus on siinä, että kahta samanlaista suomenlapinkoiraa ei ole olemassa.” Suomenlapinkoira on keskikokoa hieman pienempi, voimakasrakenteinen ja korkeuttaan hieman pidempi paksuturkkinen koira. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 49 cm ja nartun 44 cm; kolmen senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan.

Pitkän, suoran ja karkean peitinkarvan alla on runsas, pehmeä ja tiivis pohjavilla, ja varsinkin uroksilla on näyttävä kaulus. Suomenlapinkoira voi olla minkä värinen tahansa, kunhan pääväri on hallitseva. Yleisimmät värit ovat musta ja parkki merkeillä tai ilman, soopeli, riistanvärinen ja vehnä. Häntä on usein tuuhea ja pitkäkarvainen, ja koiran liikkuessa se on kiertyneenä selän päälle. Suomenlapinkoiralla saa olla sekä taitto- että pystykorvat. thumb|left|Suomenlapinkoira voi olla minkä värinen tahansa, kunhan pääväri on hallitseva. Kuvan koirat ovat yhdysvaltalaisesta kennelistä.

Luonne ja käyttäytyminen Suomenlapinkoira on ystävällinen, rohkea, älykäs, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Se on säänkestävä rotu, joka sopeutuu varsin helposti erilaisiin ympäristöihin.Karppinen, 2012, s. 11. Suomenlapinkoira on myös hyvä perhekoira, joka viihtyy aktiivisessa perheessä ja osallistuu mielellään yhteisiin harrastuksiin.Karppinen, 2012, s. 14. Rodulle on ominaista vahtia reviiriä ja lapinkoira ilmoittaakin vieraiden tulosta haukkumalla. Osalla suomenlapinkoirista on edelleen luontainen taito ja tarve paimentaa. Porojen lisäksi lapinkoiran voi suhteellisen helposti opettaa paimentamaan myös muita kotieläimiä.Karppinen, 2012, s. 104.

Tutkimuksien mukaan suomenlapinkoiralla esiintyy keskimääräistä enemmän pelkoja kovia ääniä kohtaan verrattuna keskimääräiseen koirarotuun. Lähes 40 %:lla esiintyy jonkin asteista ääniarkuutta. Sen sijaan pelkoja vieraita ihmisiä kohtaan tai vieraita koiria kohtaan esiintyy rodulla keskimääräistä vähemmän. Myös eroahdistus on rodulla keskimääräistä harvinaisempaa verrattuna keskimääräiseen koirarotuun.

Koirien kognitiivisia kykyjä mittaavissa tutkimuksissa on tullut esiin, että suomenlapinkoira on itsenäinen koirarotu verrattuna muihin koirarotuihin. Ne eivät niin herkästi pyydä ihmisiltä apua. Lisäksi suomenlapinkoiran kyky ymmärtää ihmisen eleitä on keskimääräistä huonompi verrattuna muihin koirarotuihin.

Alkuperä pienoiskuva|right|"Lapinlammaskoira" vuodelta 1915. Lapinkoiran tyyppisen koiran uskotaan eläneen Suomessa jopa jo 10 000 vuotta sitten. Tätä vanhaa rotua muistuttaa eniten lapinporokoira. Ensin koiria käytettiin metsästys- ja vahtikoirinaKarppinen, 2012, s. 31, 1600–1700-luvulta pääasiallisesti apuna porojen paimennuksessa.Karppinen, 2012, s. 44 Ensimmäiset kirjalliset maininnat lappalaiskoirista ovat Olaus Magnuksen kirjasta Pohjoisten kansojen historia, joka julkaistiin vuonna 1555.Karppinen, 2012, s. 36.

Suomenlapinkoiralla on yhteinen alkuperä ja käyttötarkoitus ruotsinlapinkoiran kanssa, ja ainoastaan valtioiden viralliset rajat ovat erottaneet nämä kaksi sukulaisrotua toisistaan.Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 165. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. . Myös suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran historia on yhteinen, sillä molemmat nykyrodut polveutuvat yhteisistä kantavanhemmista. Rotujen merkittävämpänä erona oli pitkään lähinnä turkin pituus. 1960-luvulla lapinporokoira ja lapinkoira erotettiin omiksi roduikseen. Molemmat rodut saivat tarkemmat rotumääritelmät, joissa rotujen eroja perusteltiin turkin sijaan rakenteellisilla eroilla, kuten rungon muodolla.Karppinen, 2012, s.8.

Lapinkoiran ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1945, jolloin rodun nimi oli lapinpaimenkoira. Nämä koirat olivat nykyistä rotua suurempia, vaihtelevakarvaisia ja niiden päät olivat pidempiä ja kapeampia kuin nykyisten lapinkoirien. Suomenlapinkoira on ollut rodun virallisena nimenä vuodesta 1993, ja tämänhetkinen rotumääritelmä hyväksyttiin 2013.pienoiskuva|SuomenlapinkoiraSuomenlapinkoiran rotujärjestö Lappalaiskoirat ry on perustettu vuonna 1970. Yhdistyksen alaisuuteen kuuluvat myös muut lappalaiskoirat, lapinporokoira ja ruotsinlapinkoira. Yhdistykseen kuuluu yli 4 000 jäsentä.

Suomenlapinkoira on ollut Suomen kymmenen suosituimman koirarodun joukossa vuosina 2004–2014, ja vuonna 2016 se nousi rekisteröintitilaston neljännelle tilalle edellisvuoden kuudennelta tilaltaLapinkoiran suosio nousee, labradorinnoutaja kärjessä jo seitsemän vuotta, Yle Uutiset 19.1.2017. Viitattu 24.1.2017.. Ulkomaista lapinkoiria on eniten Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsissa on 2000-luvun aikana rekisteröity 3000 suomenlapinkoiraa. Ruotsissa syntyykin vuosittain huomattavasti enemmän suomen- kuin ruotsinlapinkoiran pentuja. Pohjoismaiden jälkeen rotua on eniten Hollannissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Vuosittain ulkomailla syntyy 200–300 lapinkoirapentuetta.Karppinen, 2012, s.63.

Lapinkoira on muiden suomalaisten koirarotujen kanssa otettu mukaan geenipankkiohjelmaan, jolla pyritään turvaamaan suomalaisten rotujen tulevaisuus ja perinnöllinen monimuotoisuus. Suomen Kennelliitto, Luonnonvarakeskus ja suomalaisten rotujen järjestöt päättivät asiasta elokuussa 2015. Geenipankkiin kerätään 25–30 uroksen geenejä jokaisesta suomalaisesta rodusta. Päätöksen perusteluissa suomalaisia rotuja kutsuttiin kansallisaarteiksi, jotka ”edustavat arvokasta elävää suomalaista kulttuuriperintöä, joka liittyy kiinteästi Suomen kansan historiaan”.

Kesäkuussa 2007 suomenlapinkoiralle pystytettiin patsas Enontekiön Hettaan. Patsaan on tehnyt Pekka Ketonen.

Käyttötarkoitus Suomenlapinkoiraa on alun perin käytetty poronhoitotyössä paimen- ja vahtikoirana, mutta nykyisin suurinta osaa koirista pidetään seura- ja harrastuskoirina. Suosittuja suomenlapinkoirien kanssa harrastettuja lajeja ovat muun muassa toko ja agility. Suomenlapinkoiralla on myös ollut oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin vuodesta 1997 lähtien. Lapinkoiria on edelleen paimenkoirina nauta- ja lammastiloilla.

Terveys pienoiskuva|right|Kermanvärinen yksilö.Suomenlapinkoira on varsin terve, ja muihin nykyrotuihin verrattuna sen terveystilanne on hyväKarppinen, 2012, s. 13. Lappalaiskoirat elävät keskimäärin 11 vuotta. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luusto- ja nivelsairaudet. Suomenlapinkoiran tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Noin 60 %:lla rotuun kuuluvista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikko A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikko D ja E) esiintyy 9 %:lla. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 7 %:lla rotuun kuuluvista.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy eniten kaihia. Rotu kuuluu Suomen Kennelliiton perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan, joka vaatii suomenlapinkoirien osalta silmien, kyynärien ja lonkkien tutkimisen ennen kuin niiden pentuja rekisteröidään. Muita perinnöllisiä sairauksia rodulla ovat esimerkiksi epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Suomenlapinkoira on verrattain vähän sisäsiittoinen koirarotu. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Suomenlapinkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 12 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Rotuunotot poronhoitoalueen käyttökoirakannasta ovat todennäköisesti lisänneet rodun geneettistä monimuotoisuutta.

Paimensukuinen lapinkoira

Virallisesti suomenlapinkoira on vain yksi rotu, mutta epävirallisesti rodun sisällä on tietyistä kantakoirista polveutuva kanta, joita kutsutaan paimensukuisiksi lapinkoiriksi. Tätä kantaa pyritään kasvattamaan suomenlapinkoirarekisterin sisällä omana linjanaan. Paimensukuisen lapinkoiran pentuja syntyy vuosittain noin 300. Linjan suojelemiseksi perustettiin Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry vuonna 1981.

Maatiainen ry valitsi paimensukuisen lapinkoiran vuoden 2011 maatiaiseläimeksi.

Katso myös Ruotsinlapinkoira Lapinporokoira

Lähteet

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Lappalaiskoirat.fi - Lappalaiskoirat ry

Viitteet

Aiheesta muualla

Suomen Kennelliitto: Suomenlapinkoiran rotumääritelmä (PDF) Rotujärjestö Lappalaiskoirat ry Paimensukuisen lapinkoiran seura

Luokka:59.2 Nisäkkäät Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Pystykorvat Luokka:Paimenkoirat Luokka:Suomalaiset koirarodut Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit