pienoiskuva|Lossi Turun saaristossa. pienoiskuva|Talviteloille nostettu Pikkaralan lossi Oulujoella. pienoiskuva|Kokkilan kapulalossi vuonna 1934.Lossivahdilla (kuvassa vasemmalla) on vetokapula käsissään. pienoiskuva|Lipnon ylittävä lossi (2004). pienoiskuva|Varjakan kapulalossi Oulunsalossa.
Lossi on matkustajaliikenteeseen asetettu pienehkö lautta, jolla on tietty kiinteä kahden päätepisteen välinen reitti. Yleisimmin lossit kulkevat joen, järven tai salmen yli. Lossin päätehtävä on kuljettaa ihmisiä ja yleensä myös ajoneuvoja vesialueen poikki. Suomen kielen sana lossi pohjautuu saksan sanaan Floss, lautta.
Lautta ja lossi eroavat määritelmänsä mukaan vain ohjausvaijerin osalta. Lossi liikennöi pääasiassa vaijeriin kiinnitettynä ja lautta on vapaasti liikkuva ja ohjattava vesialus.Minkä vesi erottaa, sen lautta yhdistää, finnferries.fi, 2021, viitattu 9.5.2021 Vaijeri on päistään kiinni lossin kiinnittymislaitureissa eli kaltureissa. Lossin miehistönä on yleensä vain yksi henkilö, lossinkuljettaja. Koska lossi kulkee vaijeriin kiinnitettynä laiturista laituriin, lossinkuljettajalta ei Suomessa vaadita merenkulun kansipäällystön pätevyyskirjaa. Esimerkiksi Ruotsissa alin kansipäällystötutkinto kuitenkin vaaditaan, ja siellä myös lossinkuljettajan virallinen ammattinimike on befälhavare eli päällikkö. Suomen eri alueilla ja murteissa lossinkuljettajasta on aiemmin käytetty myös muita nimityksiä kuten lautturi tai roomari.
Lossin ohjausvaijeri voidaan irrottaa lossista esimerkiksi jäiden tai muiden syiden vuoksi, jolloin lossi kulkee vapaasti ohjattavana aluksena. Osa losseista, kuten Bergön ja Arvinsalmen lossit, ajaa niin sanottua virtuaalivaijeria pitkin. Virtuaalinen ohjausjärjestelmä näyttää lossin sijainnin lauttaväylän keskilinjaan nähden ja avustaa visuaalisesti ja äänisignaalein kuljettajaa pitämään lossin lauttaväylällä. Tämän ratkaisun odotetaan myös yleistyvän, sillä lossien kokonaispainon noustessa fyysisen vaijerin merkitys ohjaamista auttavana tekijänä on pienentynyt ja vaijeri toimii nykyisin lähinnä lossinkuljettajan visuaalisena apuvälineenä.
Losseja on pyritty vähentämään Suomessa sekä yleisesti ottaen myös koko Euroopassa. Tätä perustellaan käyttökustannusten lisäksi esimerkiksi matkailun tarpeilla ja liikenneturvallisuudella. Työvoimakustannuksia aiheuttavien lauttojen korvaaminen silloilla on vanha ilmiö. Siitä on Suomesta tietoja jo ainakin 1700-luvulta.Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana 1974, 97 Tiehallinto pyrkii vähitellen korvaamaan silloilla kaikki sellaiset lossilinjat, joihin saadaan rahoitus, ja jotka sijaitsevat sellaisissa paikoissa, mihin sillan rakentaminen on mahdollista tai liikenteen sujumisen kannalta hyödyllisempää kuin lossiliikenne.
Lossien historiaa ja kehitystä Losseille asetetut vaatimukset ovat sidoksissa ajankohtaan ja tarvittavaan kapasiteettiin. Matkustajia, ratsuhevosia ja tavaraa kuljetettiin vesistöjen yli aluksi hirsilautoilla, joita sauvottiin tai soudettiin. Lossien historia ulottuu aikaan ennen kirjoitettua historiaa.
Avonjoella Englannissa on toiminut Hamptonin lautta 1200-luvulta lähtien, aluksi läheisen luostarin munkkien ylläpitämänä.
Lossien historiaa Suomessa Suomesta on tietoja lautoista 1500-luvun alusta alkaen. Lauttojen ylläpito kuului ylitettävän vesistön lähikylille, jotka puolestaan hankkivat lauttureita hoitamaan tehtävää. Vanhoista lauttapaikoista muistuttavat esimerkiksi paikannimet Lautkankare (Sauvossa), Lautanala (Vehmaalla) ja Lauttakylä (Huittisissa).
Lauttoja seuraava kehitysvaihe oli ns. lossivene, jopa kymmenen metriä pitkä ja 3–4 metriä leveä tasapohjainen soutuvene. Lossiveneet kuormattiin niiden pitkän sivun kautta. Laurinsilta 2008, 13 Veneen hankkimiseen tärkeälle ylityspaikalle saatettiin tarvita koko pitäjän yhteistä panostusta, mistä nimitys pitäjänvenekin kertoo. Asikkalan pitäjä sai 1639 määräyksen hankkia pitäjänveneen Pulkkilansalmeen. Sulkavalta 1990 löydetyn otaksutun pitäjänveneen mitat olivat jäännöksistä arvioituina 2,3 x 12,5 metriä.Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana 1974, 57
Auton yleistyminen johti tasakantisten, päistä kuormattavien, 6–8 tonnia kantavien puuproomujen kehittämiseen lossikäyttöön 1920-luvulla. Puulossien ongelmana oli niiden nopea kuluminen. Näiden lossien kuljettaminen tapahtui vetokapulalla ohjausvaijeria kiskoen.Laurinsilta 2008, 16 Käyttöön tuli kapulalossi-nimitys. Lossivahdit valmistivat käyttämänsä vetokapulat koivuhaloista. Keskeinen osa pituudeltaan 80–100 cm pitkää kapulaa on kärkiosassa poikittain oleva hahlo eli vetoura, jolla vaijeriin tartutaan kiinni.Laurinsilta 2008, 43 Vetokapula ja -ote näkyvät Kokkilan lossia esittävässä kuvassa.
Seuraavana vaiheena alkoivat kehittyä lieriöponttonilossit, joiden kantavana rakenteena olevat 13 metriä pitkät ja halkaisijaltaan metriset teräsponttonit valmistettiin teollisesti ja kuljetettiin käyttöpaikoille. Ponttonilossit kantoivat 6–12 tonnia. Ne vaativat aiempiin lossityyppeihin verrattuna korkeammat penkereet ja enemmän syvyyttä rantaan. Erityisesti kantavampien lossien hallinta oli kuitenkin käsivoimin hankalaa, ja niitä alettiin moottoroida.
Esimerkiksi Kirjalansalmen lossi Turun ja Paraisten välillä uusittiin rakenteineen merenkulkuviranomaisten vaatimuksesta vuoteen 1931 mennessä. Uusi lossi oli raudasta valmistettu ponttonilossi, jonka kantavuus oli 10 tonnia. Moottori oli turkulaisen Motorfabriken Androsin valmistama, teholtaan 5–7 hevosvoiman Andros-venemoottori. Lossi oli jälleen vaihdettava isompaan vuonna 1932.Suomen teiden historia II 1977, 226–227Esite Motorfabriken Andros – Åbo (Kansalliskirjasto: digitoidut aineistot: pienpainatteet)
Tiehallinto on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt korvaamaan lossiyhteydet silloilla, mihin tärkeimpinä syinä ovat olleet lossipaikkojen aiheuttamat liikenteen pullonkaulat. Kehitys on kuitenkin ollut melko hidasta, koska siltojen rakentaminen on ollut usein vaikeaa ja kallista. Vuonna 1957 Suomen yleisillä teillä oli 138 lossia, mistä niiden määrä väheni vuoteen 1967 mennessä vain kahdellatoista. Lossipaikkojen korvaaminen silloilla on luonnollisesti tapahtunut ensisijaisesti päätieverkossa ja muilla vilkkailla tieosuuksilla. Suomen viimeinen valtatielossi korvattiin sillalla valtatie 4:llä Viitasaaren Hännilänsalmella Keski-Suomessa vuonna 1961. Vuonna 1981 yleisillä teillä oli 93 lossipaikkaa ja neljännesvuosisata myöhemmin, vuonna 2007, niitä oli 42. Siten 1980-luvun alussa asetettu tavoite, viiden lossipaikan korvaaminen sillalla vuosittain, ei ole toteutunut.Tuomas Rantala: Lossiveneistä moottorilauttoihin. TVH – valtion tiet: Mobilia-vuosikirja 2008, s. 44–47. Kangasala: Mobilia-säätiö.
Lossit Suomessa Vuonna 2009 Suomessa oli 40 lossia, eniten Saimaalla ja Turun saaristossa. Lossien määrä on vähentynyt tasaiseen tahtiin. Suurin osa lyhyiden reittien losseista on valmistunut 1970-luvulla, vanhimmat 1960-luvulla ja uusimmat vuonna 1995. Pidemmille reiteille (kuten Parainen–Nauvo) on 2020-luvulla tuotu pääosin sähkökäyttöisiä kuljetuskapasiteetiltaan puolet suurempia hybridilauttoja, joista Altera valmistui 2022. Vuodesta 2023 eteenpäin Paraisten ja Nauvon väli liikennöidään täysin sähkölautoilla, ja vanhemmat diesel-lossit jäävät lähinnä varakalustoksi. Uusi peruslossi maksaa noin seitsemän miljoonaa euroa, ja sen vuotuiset käyttökustannukset ovat 500 000 euroa.
Seuraavassa taulukossa yksityisteiden lossit on merkitty kursiivilla. Nimitys Kunta Tienumero Reitin kuvaus Alassalmen lossi Vaala 8820 Manamansalon saaren ja Oulujärven länsirannan välillä Arvinsalmen lossi Rääkkylä ja Liperi 482 Liperin Tutjunniemen ja Rääkkylän Rasisaaren välillä Barösundin lossi Inkoo 1104 Barölandetin ja Orslandetin saarten välillä Bergön lossi Maalahti ja Korsnäs 6732 Bergön saaren ja Bräckskäretin välillä Eskilsön lossi Kaskinen ja Närpiö 17065 Eskilsön saaren ja Kaskisten keskustan välillä Hanhivirran lossi Enonkoski 471 Hanhivirralla Haverön lossi Parainen 180 Yksityinen lossi Prostvikin ja Haverön välillä Hirvisalmen lossi Juuka 15828 Mantereen ja Hirvisaaren välillä Hämmärönsalmen lossi Naantali 1890 Airismaan ja Aaslaluodon saarten välillä Hätinvirran lossi Puumala 15123 Hätinniemen ja Niinisaaren välillä Högsarin lossi Parainen 12019 Nauvon ja Högsarin saarten välillä Högsåran lossi Kemiönsaari – Yksityinen lossi Kaxskälan ja Högsåran välillä Karhun kapulalossi Ii – Yksityistiellä Karhun saaren ja mantereen välillä Karhusalmen lossi Ruokolahti – Mietinsaaren ja mantereen (Äitsaaren) välilläKekko 2012 Keistiön lossi Parainen 12230 Iniön ja Keistiön saarten välillä Kellon lossi Pudasjärvi – Yksityinen kapulalossi Anttilantiellä Iijoen yli Kietävälän lossi Puumala 15176 Viljakansaaren ja Partalansaaren välillä Saimaalla Kivimon lossi Parainen 12003 Houtskarissa Saariston rengastiellä Koivukannan lossi Savonlinna 15358 Koivukannan ja Kesamonsaaren välillä Kokkilan lossi Salo 1835 Mantereen ja Kemiön saaren välillä Kongonsaaren lossi Savonlinna Yksityistie Pellossalon ja Kongonsaaren välillä Kortesalmen lossi Kuopio 16344 Mantereen ja Vaajasalon välillä Kuparovirran lossi Mikkeli 15147 Mantereen ja Hirvensalon välillä Kyläniemen lossi Ruokolahti, Taipalsaari 14866 Mantereen ja Kyläniemen välillä Käldön lossi Parainen – Yksityinen lossi Nauvon ja Käldön välillä Lamposaaren lossi Lappeenranta 14826 Muukonniemen ja Lamposaaren välillä Laukansaaren lossi Savonlinna Yksityistie Ruunavuoren ja Laukansaaren välillä Mossalan lossi Parainen 12003 Houtskarissa Saariston rengastiellä Palvan lossi Naantali 1931 Teersalon ja Palvan välillä Pellingin lossi Porvoo 1552 Mantereen ja Pellingin saarten välillä Petun lossi Salo – Yksityinen lossi Ulkoluodon ja Petun saarten välillä Puutossalmen lossi Kuopio 5730 Puutossalmessa Rongonsalmen lossi Puumala 15170 Rongonsalmessa Viljakansaaren ja Lieviskän välillä Räisälän lossi Kemijärvi 9452 Räisälän ja Haaparannan saaren välillä Saverkeitin lossi Parainen 12005 Houtskarin ja Saverkeitin saarten välillä Skagenin lossi Parainen 12230 Iniön ja Jumon saarten välillä Skåldön lossi Raasepori 1002 Liikennöi Degerön ja Skåldön välillä Sorpon lossi Parainen 12027 Yksityinen lossi Sorpon ja Atun saarten välillä Tappuvirran lossi Savonlinna, Varkaus 468 Ahvensalmen (Tappuniemi) ja Viljolahden (Uittoniemi) välillä Varjakan kapulalossi Oulu – Mantereen ja Varjakansaaren välillä Vartsalan lossi Kustavi 192 Kustavin Kivimaan ja Vartsalan saaren välillä Velkuanmaan lossi Naantali 12246 Palvan ja Velkuanmaan saarten välillä Vånon lossi Parainen 12027 Iso-Tervon ja Mielisholmin saarten välillä Öjenin lossi Parainen 12020 Yksityinen lossi Lillandetin ja Ön saarten välillä
Vuoden 1951 jälkeen lakkautettuja losseja