pienoiskuva|Jacob Johan Anckarström Jacob Johan Anckarström (11. toukokuuta 1762 Vallentuna – 27. huhtikuuta 1792 Tukholma) oli ruotsalainen aatelismies, joka murhasi vuonna 1792 Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n.Lindqvist 2003, s. 519–525
Elämäkerta Anckarström suuntautui aluksi sotilasuralle ja yleni kapteeniksi asti. Vuonna 1783 hän erosi kuitenkin armeijasta ja ryhtyi maanviljelijäksi. Samana vuonna hän meni naimisiin Gustaviana Löwenin (1764–1844) kanssa. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Myöhemmin Anckarström muutti perheineen Tukholmaan ja yritti hankkia perheelleen toimeentulon rahanlainaajana.Lindqvist 2003, s. 519
Anckarströmin liiketoiminta rahanlainaajana kärsi kovasta verotuksesta, ja hän katsoi tämän kuningas Kustaa III:n syyksi. Lisäksi hän vihasi kuningasta poliittisista syistä: hän ei hyväksynyt sitä, että kuningas keskitti valtaa itselleen ja heikensi aateliston asemaa. Anckarström tunnettiin myös riidanhaluisena miehenä, joka ei tullut toimeen juuri kenenkään kanssa.
Vuonna 1791 Anckarström sai syytteen kuningas Kustaa III:n solvaamisesta. Syyte ei kuitenkaan todisteiden puutteen vuoksi johtanut toimenpiteisiin.
Kuninkaan murha Anckarströmin viha kuningasta kohtaan kehittyi vähitellen murha-ajatuksiksi. Ranskan vallankumouksen antaman esikuvan mukaisesti hän alkoi pitää kuningasta tyrannina, joka pitää raivata pois tieltä, jotta kansa saisi takaisin sille kuuluvat oikeudet. Vuoden 1792 alussa hän otti yhteyttä kuninkaaseen tyytymättömiin aatelismiehiin. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, jonka johdossa oli kenraali ja vapaaherra Carl Pechlin. Muita osallistujia olivat muun muassa kreivit Claes Horn ja Adolf Ribbing.Lindqvist 2003, s. 519–521
Anckarström toteutti murha-aikeensa naamiaistanssiaisissa 16. maaliskuuta 1792. Hän ampui kuningasta pistoolilla selkään lähietäisyydeltä. Kuningas haavoittui vakavasti. Salaliittolaiset olivat suunnitelleet toteuttavansa kuninkaanmurhan jälkeisessä kaaoksessa vallankaappauksen, mutta suunnitelma kaatui, koska kuningas jäi henkiin ja kuninkaan lähipiiri toimi päättäväisesti järjestyksen ylläpitämiseksi.Lindqvist 2003, s. 523–524
Anckarström tunnistettiin nopeasti tekijäksi, koska hän jätti oopperaan veitsen ja kaksi pistooliaan. Hänet pidätettiin seuraavana päivänä murhayrityksestä. Anckarström tunnusti tekonsa mutta kielsi olevansa osa suurempaa salaliittoa. Myöhemmin hän kuitenkin murtui kuulusteluissa, kun häntä muistutettiin siitä häpeästä, mikä hänen lastensa osaksi tulisi, kun kaikki tietäisivät heidän isänsä olleen kuninkaanmurhaaja. Anckarström paljasti Hornin ja Ribbingin osallisuuden murhaan.
Kustaa III kuoli 29. maaliskuuta 1792 ampumahaavan aiheuttamiin komplikaatioihin. Anckarström ei katunut tekoaan. Hän katsoi tappaneensa tyrannin, joka oli polkenut perustuslain jalkoihinsa ja anastanut vallan itselleen.
Kuolema thumb|Anckarströmiä ruoskitaan Kustaa III:n veli, Kaarle-herttua, väitti kuninkaan toivoneen, että murhaajaa ja salaliittolaisia kohdeltaisiin armeliaasti. Vaikka Kustaa III olikin tunnettu armahduksistaan, salaliittolaisten lempeä kohtelu oli Kaarle-herttuan ystävän ja neuvonantajan Gustaf Adolf Reuterholmin masinoimaa. Herttua ja Reuterholm olivat vapaamuurareita, kuten myös kaikki salaliittolaiset itse Anckarströmiä lukuun ottamatta.
Anckarströmistä tehtiin kuitenkin varoittava esimerkki, eli häntä rangaistiin ankarimmalla mahdollisella tavalla. Hänet sidottiin häpeäpaaluun ja ruoskittiin kolmella Tukholman keskeisellä torilla. Lopulta 27. huhtikuuta 1792 hänet mestattiin ja ruumis paloiteltiin. Pää ja oikea käsi asetettiin näytteille – oikea käsi ilmeisesti siitä syystä, että se oli kohottanut pistoolin kohti kuningasta.Lindqvist 2003, s. 524–525
Kaarle-herttua määräsi heti kuninkaan kuolemaa seuranneena päivänä poliisimestaria lopettamaan rikostutkimuksen, eikä salaliiton laajuutta saada koskaan tietää. Todennäköistä on, että murha-aikeet olivat erittäin monen aatelismiehen tiedossa.Lindqvist 2003, s. 524 Anckarström oli ainoa, joka sai kuolemantuomion Kustaa III:n murhasta. Maaseudun rahvas protestoi voimakkaasti ja vaati ankarampia rangaistuksia useammalle murhaan sekantuneelle. 72-vuotias Pechlin vietti loppuikänsä vankeudessa, Horn ja Ribbing karkotettiin maasta.Lindqvist 2003, s. 526
Anckarströmin suku vaihtoi vuonna 1792 sukunimensä Löwenströmiksi.
Lähteet Lindqvist, Herman: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen. WSOY, 2003. .
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset aateliset Luokka:Ruotsalaiset murhaajat Luokka:Ruotsalaiset teloitetut Luokka:Ruotsin teloittamat Luokka:Murhasta teloitetut Luokka:Kustavilainen aika Luokka:Vuonna 1762 syntyneet Luokka:Vuonna 1792 kuolleet