Pahan kukat (myös Pahan kukkia, ) on ranskalaisen runoilijan Charles Baudelairen kirjoittama runokokoelma. Se ilmestyi 1857, ja sillä oli merkittävä asema symbolistisessa ja yleensä modernistisessa liikkeessä. Runojen keskeiset aiheet liittyvät dekadenssin ja erotiikan teemoihin. Kokoelman runoilla oli merkittävä vaikutus muun muassa Arthur Rimbaud’n ja Stéphane Mallarmén tuotantoon. Teoksesta on kaksi suomennosta, Yrjö Kaijärven valikoima nimellä Pahan kukkia ja Antti Nylén koko teoksen suomennos nimellä Pahan kukat.
Historia Pahan kukkien runot sisältävät myös myötätuntoa yhteiskunnan vähäosaisia kohtaan. Baudelaire pitäytyy tiukasti kiinni runouden perinteessä käyttämällä loppuun saakka hiottua mittaa.Korhonen, Kuisma: Pahan kukat versovat villeinä. Helsingin Sanomat 27.11.2011, s. C 2.
Baudelaire omisti kokoelmansa ”virheettömälle runoilijalle, Ranskan kirjallisuuden täydelliselle taikurille” Théophile Gautier’lle. Lukiessaan runoa ”Le Cygne” (Joutsen) Victor Hugo totesi Baudelairen synnyttäneen kirjallisuuteen ”uuden väristyksen” (un nouveau frisson).
Pahan kukkien ensimmäinen laitos oli järjestetty viiteen temaattisesti erilliseen osaan: Spleen et Idéal (Raskasmielisyys ja ihanne) Fleurs du mal (Pahan kukkia) Révolte (Kapina) Le Vin (Viini) La Mort (Kuolema)
Ensimmäinen laitos ilmestyi 25. kesäkuuta 1857 painoksena, jonka suuruus oli 1 300 kirjaa. Kirjan kappalehinta oli kolme frangia.
Le Figarossa Pahan kukkien runot ja niiden kirjoittaja haukuttiin 5. heinäkuuta 1857 ja ne todettiin tuomittaviksi. Kirjasta nousseen kohun vuoksi Baudelaire ja hänen kustantajansa Auguste Poulet-Malassis haastettiin oikeuteen ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventamisesta”. 20. elokuuta Baudelaire tuomittiin maksamaan 300 frangia sakkoja, kuusi runoa kiellettiin, määrättiin poistettavaksi kokoelmasta ja niiden julkaiseminen oli kielletty Ranskassa vuoteen 1949 saakka. Kielletyt runot olivat ”Lesbos” (Lesbos) ”Femmes damnés (À la pâle clarté)” (Tuomittuja naisia: Delphine ja Hippolyte) ”Le Léthé” (Lethe) ”À celle qui est trop gaie” (Liian iloiselle) ”Les Bijoux” (Jalokivet) ”Les Métamorphoses du Vampire” (Vampyyrin muodonvaihdokset).
Ne julkaistiin myöhemmin Brysselissä pienenä painoksena nimellä Les Épaves.
Pahan kukkien toinen laitos ilmestyi 1861 ilman kuutta kiellettyä runoa, ja siihen lisättiin 32 uutta runoa ja kokonaan uusi osuus Tableaux Parisiens. Tekijän kuoleman jälkeinen kolmas laitos ilmestyi 1868 Gautier’n esipuheella varustettuna, ja siinä oli mukana 14 aikaisemmin julkaisematonta runoa.
Suomennokset Yrjö Kaijärvi on suomentanut teoksesta valikoiman runoja käännöksenä nimeltä Pahan kukkia, joka ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1962. Yksittäisiä runoja ovat suomentaneet useat runoilijat, ja yhtenä helmistä on pidetty V. A. Koskenniemen suomennosta ”Kissa”.
Antti Nylénin koko teoksen käsittävä suomennos Pahan kukat ilmestyi 2011 kustannusyhtiö Sammakon kustantamana. Teos on siinä muodossa kuin se oli Baudelairen toisessa laitoksessa 1861. Suomennoksessa on mukana alkuteksti sekä selityksiä ja huomautuksia. Jälkisanoissa kerrotaan teoksen ja käännöksen taustoista. Runot eivät noudata mittaa, eikä niissä ole riimitystä, vaan paino on sisällössä.
Vastaanotto Kriitikko Kuisma Korhosen mukaan Baudelaire on ollut nuorten runoilijoiden ja myös rocklyyrikoiden suosima hahmo, sillä hänessä voi nähdä kapinallisen taiteilijan myytin ruumiillistuman. Baudelaireen liitetyt provokatiivisuuden, nautinnonhalun ja äärimmäisten tunteiden leimat liittävät hänet androgyynisyyden ja herkkyyden ohella myös Jim Morrisoniin kaltaisiin rock-hahmoihin. Korhonen pitää Pahan kukkia parhaana oppaana runouden maailmaan nuorelle henkilölle.
Suomennokset
Katso myös Fin de siècle
Lähteet
Kirjallisuutta
Fairlie, Alison: Baudelaire: ’Les Fleurs du mal’, Edvard Arnold, 1960. Killick, Rachel: The Sonnet in Les Fleurs du mal. Dalhousie French Studies, 2, s. 21–39. 1980.
Lawler, James R., Poetry and Moral Dialectic. Baudelaire’s Secret Architecture. Fairleigh Dickenson University Press, 1997.
Aiheesta muualla
Les Fleurs du mal ladattavassa muodossa . Koivisto, Nuppu: Hyvät, pahat kukat. Mustekala.info 5.12.2011. Niemi-Pynttäri, Risto & Teppo, Juha: Pahan kukkia. Jyväskylän yliopisto. Pääjärvi, Maaria: Säkeiden tunteet ja ajatukset. Parnasso 2.12.2011. Vanhala, Jani: Pahan kukat. Maailmankirjat 2012. Waarala, Hannu: Pahan kukat. Keskisuomalainen'' 21.11.2011.
Luokka:Ranskalaiset runokokoelmat Luokka:Vuoden 1857 kirjat Luokka:Symbolismi