thumb|225px|Dr. John "Jazz à Vienne" -festivaaleilla Ranskassa kesällä 2006. Dr. John (käyttänyt myös nimiä Dr. John Creaux, Dr. John the Night Tripper, oik. Malcolm John Rebennack Jr., 21. marraskuuta 1941 New Orleans, Louisiana – 6. kesäkuuta 2019Dr. John, a true New Orleans music legend, dies at age 77) oli yhdysvaltalainen bluesia, boogie woogieta ja rock and rollia esittänyt pianisti, laulaja ja lauluntekijä. Malcolmin isä piti New Olreansissa kodinkonekauppaa, jossa myös myi levyjä. Hän tutustutti poikansa mm. sellaisiin artisteihin kuin King Oliver, Lous Armstrong, Little Richard ja Guitar Slim.
Ura 1950-1970 -luvut: Voodoota ja New Orleansin perinnemusiikkia
Dr. John aloitti musiikkiuransa sessiomuusikkona 1950-luvulla New Orleansissa. 13-vuotiaana hän tapasi New Orleasilaisen pianistin Professor Longhairin, jonka kanssa hän alkoi esiintyä ja josta tuli yksi hänen tärkeimmistä esikuvistaan. Hän oli alun perin kitaristi, mutta siirtyi muihin soittimiin menetettyään vasemman käden nimettömän sormensa ampumavälikohtauksessa. Hän soitti aluksi bassoa ennen kuin pianosta tuli Longhairin tavoin hänen pääsoittimensa.
Dr. John nousi tunnetuksi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa musiikilla, joka yhdisti New Orleans -tyylistä rhythm and bluesia ja psykedeelistä rokkia lavashowhun, joka otti vaikutteensa voodoo-uskonnosta pukuineen ja peruukkeineen. Vuonna 1965 Rebennack lähti New Orleansista Los Angelesiin, jossa hänestä tuli arvostettu sessiomuusikko. Los Angelesissa hän kuitenkin kehitti myös Dr. Johnin persoonan. Alun perin ideana oli, että hänen kaverinsa Ronnie Barron esiintyisi etualalla Dr. John-nimellä Rebennackin ollessa taustalla musiikin säveltäjänä ja tuottajana. Kun Barron kuitenkin vetäytyi projektista, Rebennack alkoi itse värikkääksi Dr. Johniksi. Taiteilijanimensä hän oli ottanut kuuluisalta 1800-luvun alun Louisianalaiselta voodoon harjoittajalta, jonka kerrotaan olleen vapaa värillinen mies ja jolla kerrotaan olleen 15 vaimoa ja 50 lasta.https://www.conjuredoctors.com/dr-john-montanee.html Nimi oli aluksi muodossa Dr. John, the Night Tripper. Mies pääsi nauhoittamaan ensimmäistä levyään, kun Sonny & Cher eivät saapuneetkaan Rebennackin heille buukkaamalle studioajalle.http://www.richieunterberger.com/drjohn.html Tämä vuonna 1968 ilmestynyt Gris-Gris -niminen albumi jäi aikanaan lähes huomiotta, mutta on myöhemmin saanut paljon arvostusta, esimerkiksi se on Rolling Stone -lehden kaikkien aikojen 500 parasta albumia -listalla sijalla 143http://www.rollingstone.com/news/story/5938174/the_rs_500_greatest_albums_of_all_time/2 .
Seuraava, Babylon-niminen levy nauhoitettiin loppuvuodesta 1968. Rebennack kertoo omaelämänkerrassaan Under a Hoodoo Moon, että kyseisen vuoden kaoottiset tapahtumat, kuten Robert Kennedyn ja Martin Luther King Jr:n salamurhat vaikuttivat levyn musiikkiin.https://us.macmillan.com/books/9780312131975/underahoodoomoon https://www.uncut.co.uk/features/dr-john-album-by-album-34143/Jo levyn aloittava nimikappale virittää hyvin Hieronymus Boschmaisen maailmanlopun tunnelman. Vuonna 1970 ilmestyneen Remedies-levyn aikoihin Dr. John oli joutunut mielisairaalanosastolle. Nämä kokemukset ja myös hänen ystävänsä Lousiannan Angola-vankilassa viettämät 40 vuotta inspiroivat levyn yhden puolen mittaisen Angola Anthemin tekoon. Levyllä on myös New Orleansin perinteistä kummunnut Mardi Gras Day, jota Dr. John on esittänyt vielä 80- ja 90-luvuillakin konserteissaan.https://www.allmusic.com/album/on-a-mardi-gras-day-mw0000612766 Levyn aloittavasta Loop Garoosta suomalaiset Måns Groundstroem ja Mats Hulden ottivat nimen lyhytaikaiselle projektilleen.https://www.discogs.com/release/1861194-Loop-Garoo-Ghost-Riders-In-The-Sky-Le-Baron-Criminel Vaikka nämä kolme levyä eivät myyneetkään ollenkaan, Dr. John oli levyjen ansiosta saanut varsin kovan maineen muusikkopiireissä. Tästä johtuen seuraavan The Sun, Moon & Herbs -levyn tekoon osallistuivat mm. Mick Jagger, Eric Clapton, Graham Bond ja Bobbie Keys. Yhtä kappaletta lukuun ottamatta nauhoitukset tehtiin Trident Studiossa Lontoossa. B-puolen aloituskappale taltioitiin Hollywoodissa yhdysvaltalaisten muusikoiden kanssa.https://www.discogs.com/release/1921376-Dr-JohnNight-Tripper-The-Sun-Moon-Herbs Ilmeisesti kuuluisista muusikoista johtuen tämä vuoden 1971 albumi sijoittui ensimmäisenä Dr. John albumina Bilboard 200 listalle sijalle 184.https://www.billboard.com/charts/billboard-200/1971-11-06/
Vuonna 1972 Dr. John päätti levyttää albumillisen New Orleansin R & B -standardeja. Tämä Dr. John´s Gumbo-niminen levy muutti miehen musikillista ja ulkoista suuntaa voodoomeiningistä kohti suoraviivaisempaan pitkäksi ajaksi miehen tulevalla uralla. Nimestäkin oli pudonnut loppuosa Night Tripper pois. Levyn tunnetuimpia kappaleita on Jimi Hendrixinkin levyttämä Earl King-laulu Let the Good Times Roll. Seuraavana vuonna Dr. John teki yhteistyötä Mike Bloomfieldin ja John Paul Hammondin kanssa, josta syntyi levy Triumvirate. Levy nauhoitettiin San Franciscossa ja Los Angelesissa.https://www.allmusic.com/album/triumvirate-mw0000202313 Samana vuonna Rebennack sai taustabändikseen The Metersin ja tuottajakseen Allen Toussantin, josta syntyi New Orleans funkia sisältävä In the Right Place-albumi.https://www.allmusic.com/album/in-the-right-place-mw0000308295 Se nousi Bilboardin listalle sijalle 24.https://www.billboard.com/charts/billboard-200/1973-06-23/ Albumilta irroitettu single Right Place Wrong Time puolestaan nousi Bilboardin singlelistan sijalle 9!https://www.sessiondays.com/2023/09/1973-dr-john-right-place-wrong-time-us9/ Kappaleesta tulikin Dr. Johnin konserttien kestosuosikki. Vuoden 1974 levy Desitively Bonnaroo tehtiin samalla miehityksellä ja tyylillä kuin In the Right Place, mutta siitä ei tullut samanlaista menestystä.https://www.allmusic.com/album/desitively-bonnaroo-mw0000003571 Vain levyltä irroitettu single (Everybody Wanna Get Rich) Rite Away nousi Bilboardin Hot 100-listan sijalle 92.https://www.billboard.com/artist/dr-john/
Vuosina 1973–77 Dr. Johnin nauhoituksia ennen varsinaista uraa julkaistiin levyillä Zu Zu Man (1973), Anytime, Anyplace (1974), The Night Tripper (1977) ja MalcolM RebennecK (1977).https://www.discogs.com/artist/15152-Dr-John Kaksi jälkimmäistä levyä kuulostavat siltä kuin Dr. Johnin laulun ja pianon yhteyteen olisi jälkeenpäin äänitetty yhtyeosuudet.https://www.allmusic.com/album/the-crazy-cajun-recordings-mw0000244139 70-luvun puolivälissä mies laajensi repertuaariaan mm. Tin Pan Alley standardien suuntaan. Vuonna 1974 levyn tuottajaksi tuli Bob Ezrin. Tämä Hollywood Be Thy Name-niminen levy nauhoitettiin osittain elävän yleisön edessä. https://www.allmusic.com/album/hollywood-be-thy-name-mw0000204752 Juuri ennen levyntekoa tohtori oli vaihtanut levy-yhtiönsä Atlanticilta United Artistille. Uusi levy-yhtiö ei kuitenkaan promotoinut levyä, josta johtuen se möi huonosti. Levy jäikin ainoaksi Dr. John julkaisuksi kyseiselle levy-yhtiölle, sillä kaksi seuraavaa julkaisi A&M:n alamerkki Horizon. Näihin aikoihin Dr. John aloitti 20 vuotta kestäneen yhteistyön kuuluisan lauluntekijä Doc Pomuksen kanssa. Yhteistyön tuloksia kuullaan kahdella seuraavalla City Lights (1978) ja Tango Palace (1979) -nimisillä levyillä. Jälkimmäisellä on myös disco-kappale! Dr. John on mukana Martin Scorsesen dokumentissa The Band in Concert - The Last Waltz, jossa hän esittää yhdessä The Bandin kanssa kappaleen "Such a Night".http://albumlinernotes.com/Dr_John_Anthology.html Hän oli myös vuoden 1978 The Beatles-musikaalissa "Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band".https://www.bafta.org/heritage/in-memory-of/dr-john
1970-luvulla Dr. John toimi myös sessiopianistina monilla hiteillä kuten Rolling Stonesin vuoden 1972 "Let It Loosella" ja Carly Simon-James Taylor -duetolla "Mockingbird" vuonna 1974.https://secondhandsongs.com/performance/44049/all Van Morrisonin vuoden 1978 albumilla A Period of Transition Dr. John oli mukana tuottajana, kosketinsoittajana ja kitaristina.https://www.discogs.com/release/1605253-Van-Morrison-A-Period-Of-Transition Vuonna 1979 hän osallistui kitaristina Professor Longhairin levyyn Crawfish Fiesta. Levy julkaistiin seuraavana vuonna ja se jäi Professorin viimeiseksi.https://www.kuvo.org/professor-longhair-crawfish-fiesta-cd/
1980-luku: Pianoalbumit ja yhteistyö Chris Barberin ja Johnny Winterin kanssa
1980-luvulla ilmestyi vähiten Dr. John levyjä. Syynä mahdollisesti oli miehen heroiiniriippuvuus, josta hän pääsi eroon vasta 1989.https://bombmagazine.org/articles/1990/10/01/dr-john/ Kuitenkin Rebennack julkaisi kaksi pelkkää pianonsoittoa ja laulua sisältävää levyä: Dr. John Plays Mac Rebennack (1981) ja The Brightest Smile In Town (1983). Ainakin toimittaja Michael Tearson oli toivonut hänen tekevän tällaisia levyjä, jonka vuoksi toimittaja edesautti kontakteillaan tohtorille levytyssopimuksen levyt julkaisseen Clean Cuts -merkin kanssa.https://www.fishpond.com.au/Music/Dr-John-Plays-Mac-Rebennack-Dr-John/0821547072028 Vuonna 2024 ilmestyi Frankie & Johnny-niminen studiolevy, joka sisälsi ylijäämäkappaleita tohtorin Clean Cuts-sessioista.https://sundazedmusic.bandcamp.com/album/frankie-johnny Vuonna 1984 yksi hänen soolopianokeikoistaan nauhoitettiin New Orleansissa ja se julkaistiin vuonna 2023 nimellä Solo Piano/Live In New Orleans 1984.https://tipitinasrecordclub.com/products/dr-john-solo-piano Dr. John julkaisi vuonna 1981 yhteistyölevyn nimeltään Take Me Back To New Orleans Chris Barberin ja Freddie Kohlmannin kanssa.https://www.allmusic.com/album/take-me-back-to-new-orleans-mw0000613899 Samana vuonna Barber ja Rebennack myös konsertoivat Lontoossa Marquee-klubilla ja tästä julkaistiin livelevy Mardi Gras At the Marquee vuonna 1989.https://www.discogs.com/release/8498821-Chris-Barber-Dr-John-Mardi-Gras-At-The-Marquee Dr. John kävi esiintymässä uudelleen Lontoossa vuonna 1983, josta julkaistiin seuraavana vuonna levy Such A Night! Live In London.https://www.discogs.com/release/1408580-Dr-John-Such-A-Night-Live-In-London Hän esiintyi yhdessä Johnny Winterin kanssa vuonna 1983 Kanadan https://www.youtube.com/watch?v=dkA9jJPoM14 ja vuonna 1987 Ruotsin televisiossa. Jälkimmäisestä ilmestyi levy Live In Sweden 1987 vuonna 2016.https://www.discogs.com/master/1074067-Johnny-Winter-With-Dr-John-Live-In-Sweden-1987 Dr. John esiintyi ensimmäistä kertaa yksin pianon kanssa Montreauxin Jazz Festivaalilla Sveitsissä vuonna 1986. Hän palasi festivaaleille ainakin 6 kertaa yhtyeen kanssa vuosina 1993, 1995, 2004, 2007, 2011 ja 2012.https://www.allaboutjazz.com/dr-john-the-montreux-years-dr-john-bmg Vuoden 1995 esitys julkaistiin DVD:nä ja CD:nä vuonna 2005 nimella Live At Montreaux 1995.https://www.allmusic.com/album/live-at-montreux-1995-mw0000171041 Kaikista esityksistä koostettiin kokoelma ja se ilmestyi vuonna 2023 nimellä the Montreaux Years. Viimein vuonna 1989 sai päivänvalon Dr. Johnin yhtyelevy nimeltään In a Sentimental Mood. Nimensä mukaisesti se on yksi seesteisimmistä Dr. John levystä sisältäen nimibiisin, Accentuate the Positiven, My Buddyn ja Love For Salen kaltaisia ikivihreitä. Hän laulaa Makin Whopeen! yhdessä Rickie Lee Jonesin kanssa.https://www.allmusic.com/album/in-a-sentimental-mood-mw0000203927
1990-2000 -luvut: Takaisin New Orleansiin