Padovan kasvitieteellinen puutarha () on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva kasvitieteellinen puutarha. Padovassa Italiassa sijaitseva Padovan yliopistoa palveleva puutarha perustettiin vuonna 1545 edistämään lääketieteen ja kasvitieteen tutkimusta, ja siellä viljeltiin alkujaan etenkin erilaisia lääkeyrttejä. Se on kasvitieteellisten puutarhojen edelläkävijä ja valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Puutarhan pinta-ala on noin 2,2 hehtaaria, ja siellä kasvaa noin 4 800 kasvilajia. Alkuperäinen pohjaratkaisu on säilynyt entisellään, mutta puutarhaa on laajennettu perustamalla alkuperäisen alueen ympärille arboretum sekä biodiversiteetin esittelyyn tarkoitettu näyttelyrakennus. Kasvit on yksittäisten penkkien lisäksi järjestetty erilaisiin kokoelmiin ja elinympäristöihin. Biodiversiteettipuutarhassa on myös näyttely ihmisten ja kasvien vuorovaikutuksesta. Puutarhaan kuuluu lisäksi museo ja kirjasto. Puutarhan tehtäviin kuuluu kasvitieteellisen tutkimuksen lisäksi erityisesti Koillis-Italian kasvien suojelu, jota varten sen yhteydessä on myös siemenpankki.
Historia Tausta Padovan yliopisto on perustettu vuonna 1222, ja sieltä on valmistunut monia tunnettuja luonnontieteilijöitä, kuten Albert Suuri.Advisory Body Evaluation, s. 1. 1500-luvulla yliopistoissa kiinnostuttiin lääketieteellisestä kasvien tutkimuksesta, ja moniin yliopistoihin perustettiin alan oppituoleja. Ensimmäinen vakituinen kasvitieteen oppituoli perustettiin Padovaan, jossa sitä olivat vaatineet yliopiston opiskelijat sillä perusteella, että se hyödyttäisi lääketiedettä. He esittivät ajatuksensa Venetsian tasavallan Padovan kuvernööreille, jotka veivät asian eteenpäin tasavallan senaattiin. Kasvitieteen oppituoli perustettiin syksyllä 1533, ja sen ensimmäiseksi professoriksi valittiin Francesco Bonafede, vaikka opiskelijat olivat vaatineet tehtävään huomattavasti kokeneempaa Ferraran yliopiston Giovanni Manardoa.Grendler, s. 345.
Professori Bonafede alkoi pian vaatia yhdessä lääketieteen professorien kanssa, että Venetsian tasavalta perustaisi kasvitieteellisen puutarhan.Grendler, s. 347. Bonafede opetti Padovassa lääketiedettä ja siihen liittyviä asioita eläimistä, mineraaleista ja kasveista. Lääketieteellisiä kasveja oli hankala saada, mikä vaikeutti opetusta. Bonafede alkoikin melkein heti viran saatuaan kampanjoida puutarhan perustamisen puolesta, jotta yliopistossa voitaisiin kasvattaa tärkeitä kasveja.Attlee, s. 43–46. Myös opiskelijat vetosivat Venetsian hallintoon marraskuussa 1543 ja viittasivat monien aiempien luonnontieteilijöiden saavutuksiin. Opiskelijoiden mukaan kasvitieteellisen puutarhan hyödyt olisivat suuret. Lisäksi he vaativat, ettei Padovan yliopisto saisi jäädä kilpailijoidensa jalkoihin.
Rakentaminen pienoiskuva|Padovan kasvitieteellinen puutarha valmistumisvuonnaan, taustalla Antonius Padovalaisen basilika. Vetoomukset tehosivat, ja kasvitieteellinen puutarha perustettiin 29. kesäkuuta 1545 Venetsian tasavallan määräyksellä. Rakennustyöt alkoivat heti luvan myöntämisen jälkeen benediktiiniläismunkkien omistamalla tontilla, jolla he olivat todennäköisesti jo kasvattaneet lääkeyrttejä. Puutarhan perustaminen annettiin Daniele Barbaron tehtäväksi. Andrea Moroni, joka oli ollut jo aiemmin mukana yliopistorakennuksen rakennustöissä, johti myös puutarhan rakentamista. Tontti oli epäsäännöllisen muotoinen, ja siksi alueen jakaminen neliön- tai suorakaiteen muotoisiin osiin olisi jättänyt runsaasti hukkatilaa. Barbaro rajasikin varsinaisen puutarha-alueen ympyränmuotoisella muurilla. Lisäksi alueen ympärille kaivettiin vallihauta vedensaannin mahdollistamiseksi ja tunkeilijoiden estämiseksi. Myöhemmin puutarhan muuria jouduttiin kuitenkin korottamaan, sillä erään yöllisen varkaussarjan yhteydessä koko puutarha tyhjeni arvokkaista lääkekasveista. Lisäksi muuriin kiinnitettiin säännöt, joiden rikkomisesta uhattiin sakoilla, vankeudella ja jopa karkotuksella. Barbaron tavoitteena oli luoda pieni paratiisimainen puutarha, jota ympäröivä kanava esittäisi merta. Puutarhan hän jakoi neljään yhtä suureen lohkoon kahdella polulla, jotka ristesivät puutarhan keskellä. Lohkoihin sijoitetut kasvipenkit muotoiltiin geometrisiksi kuvioiksi.
Rakentaminen kävi nopeasti, ja kesällä 1546 puutarha sai ylistystä siellä vierailleilta oppineilta. Puutarhan kustannukset ja sen prefektin palkka katettiin yliopiston ylläpitoon tarkoitetusta verosta. Aluksi suurin ongelma oli veden saanti, mutta se ratkaistiin kanavalla ja vesipyörällä, joiden ansiosta puutarhaan saatiin vettä yhdestä Padovaa halkovasta kanavasta.Grendler, s. 348.
Prefektin tehtävänä oli huolehtia puutarhasta. Ensimmäiseksi prefektiksi valittiin Luigi Squalerno, joka oli ensimmäisiä Bolognan yliopistosta Luca Ghinin opetuksesta valmistuneita luonnontieteilijöitä. Hän oli oppinut Ghiniltä paljon kasvitieteestä ja kasveista sekä niiden luonnollisissa elinympäristöissä että pienissä puutarhoissa. Squalerno nimitettiin tehtävään vuonna 1546, ja hän toimi prefektinä vuoteen 1561.
Opetuksen kehittyminen Opetus tapahtui edelleen yliopistossa professoreiden johdolla. Kun professorin paikka vapautui 1567, prefekti Melchior Giulandino otti tehtäväkseen myös kasveista opettamisen. Hän opetti puutarhassa, ja lisäksi hän toivotti myös ulkopuoliset tervetulleiksi puutarhaan. Hän opetti kaikille halukkaille kasvitiedettä joka päivä kolmen viimeisen valoisan tunnin aikana evankelista Markuksen juhlapäivästä (24. huhtikuuta) heinäkuulle. Todennäköisesti Giulandinon ansiosta kasvitieteessä alettiin kiinnostua enemmän kasvien tutkimisesta, ei vain niiden lääketieteellisestä hyödystä.
Puutarhassa alettiin käyttää opetuksessa myös Quintilianuksen kehittämää muistitekniikkaa, niin sanottua paikkamenetelmää. Opiskelijat opettelivat jokaisen kasvipenkin muodon, tunnusnumeron ja sijainnin jokaisen neljänneksen sisällä. Lisäksi he opiskelivat jokaisen kasvin ulkonäön ja nimen. Lopulta he pystyivät yhdistämään tiedot ja muistamaan yksittäiset kasvit sijainnin perusteella.
Ensimmäinen Padovan kasvitieteellisen puutarhan kasvien luettelo ilmestyi 1581. Sen julkaisi Girolamo Porro, ja se oli ensimmäinen painettu Euroopan kasvien luettelo. Sen mukaan puutarhassa oli vuonna 1581 jo 1 168 kasvia.
Puutarhan laajennuksista nykypäivään Puutarha on pysynyt pitkälti alkuperäisessä asussaan, mutta sitä on kuitenkin laajennettu jonkin verran. Puutarhaa ympäröivään muuriin tehtiin vuonna 1704 neljä suurta valurautaista porttia. Samoihin aikoihin puutarhan neljä lohkoa, jotka olivat aluksi olleet 70 cm polkuja korkeammalla, laskettiin polkujen tasolle. Lisäksi kukkapenkkien muotoja muutettiin, ja jokaiseen lohkoon sekä polkujen risteyskohtaan rakennettiin suihkulähde. Muurin päälle rakennettiin 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla balustradi. Myöhemmin samalla vuosisadalla puutarha laajeni muurien ulkopuolelle, ja kahden sisäänkäynnin eteen rakennettiin suihkulähde.
Vanhat liikuteltavat kasvihuoneet, joiden tarkoituksena oli suojella herkkiä kasveja talvella, korvattiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa kivestä rakennetuilla kasvihuoneilla. Samoihin aikoihin puiston yhteyteen luotiin arboretum. Puutarha eli kukoistuskauttaan 1800-luvulla, sillä arboretumin lisäksi sinne nousi englantilaistyylinen puutarha ja lajimäärä oli runsaimmillaan: lajistoon kuului peräti 8 800 kasvia.
Padovan historiallisen keskustan hallitsematon rakentaminen ja kaupungin kasvaminen ovat vaikeuttaneet puutarhan ylläpitämistä sen arvon mukaisesti. Puutarhan kulttuurihistoriallinen arvo nousi kuitenkin 1900-luvun lopulla. Vuonna 1997 Padovan kasvitieteellinen puutarha valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon, ja seuraavana vuonna se lisättiin World Monuments Fundin vaarantuneiden kulttuurikohteiden listalle. Puutarhaa uhkasi aivan sen lähelle rakennetun kerrostalon suuri maanalainen autotalli. Rakennustyöt vaikuttivat pohjaveden korkeuteen, ja erityisesti kasvit, joiden juuret olivat lähellä maanpintaa, näyttivät kärsivän. Puutarhaan asennettiin tämän jälkeen kastelujärjestelmä, joka muutamassa mittauspisteessä valvoo maaperän kosteutta ja pohjaveden korkeutta. Se pystyy vastaamaan mittausarvojen muutoksiin säätämällä vedenvirtausta. Lisäksi vuosisadan lopulla puutarhassa tehtiin tarkkoja arkkitehtonisia ja kasvitieteellisiä mittauksia. Kaikkien kasvien tiedot on luetteloitu ja valokuvattu tietokonepohjaiseen tietokantaan.
Puutarha thumb|225px|Kasvitieteellisen puutarhan sisäänkäynti. Pohjakaava ja yleistä Puutarhan pinta-ala on nykyään 21 960 neliömetriä. Sen vanhassa puutarhassa kasvaa noin 3 500 kasvilajia. Biodiversiteettipuutarhassa lajeja puolestaan on 1 300. Jokainen kasvi on merkitty pienellä kyltillä, jossa lukee kasvin tieteellinen nimi, nimen antajan nimikirjaimet, heimo, kotipaikka ja istutusvuosi.
Puutarhaan tullaan sisään portista, joka johtaa alueen luoteisosaan. Portilta vie polku alkuperäisen ympyränmuotoisen osan länsiportille. Sen keskellä on edelleen neljä neliönmuotoista lohkoa, jotka on nimetty niissä kasvavan vanhan kasviyksilön mukaan. Luoteislohko on nimeltään Tamarix-neljännes sen keskellä kasvavan tamariskeihin kuuluvan Tamarix gallican mukaan. Muut lohkot ovat Ginkgo-neljännes siinä kasvavan 250 vuotta vanhan neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) mukaan, Albizia-neljännes silkkialbitsian mukaan ja Magnolia-neljännes vanhan kuningasmagnolian mukaan.
Puutarhan keskellä, polkujen risteyskohdassa, on lampi, jossa kasvaa lumpeita. Kaikki puutarhan lammet ja suihkulähteet saavat vetensä syvältä arteesisesta akviferista. Lohkojen ympärille muurin reunoille on sijoitettu puutarhan kokoelmia ja osa elinympäristöistä. Ympyränmuotoisen muurin eteläportin edessä on suihkulähde ja kuuluisan kreikkalaisen tieteilijän Theofrastoksen patsas. Itäportin edessä olevaa suihkulähdettä koristaa marmoriveistoskokoelma, joka esittää Salomoa ja neljää vuodenaikaa.
thumb|left|215px|Eteläportin edessä oleva suihkulähde ja Theofrastoksen patsas. Alkuperäisen puutarhan länsi- ja eteläpuolella levittäytyy arboretum, jota halkovat useat polut. Arboretumin itäreunalla kohoaa keinotekoinen mäki, joka tunnetaan nimellä Belvedere. Puutarha-alueen koilliskulmassa on kasvihuoneet, ja niiden länsipuolella, alkuperäisen puutarhan pohjoisportin edessä, on puutarhan päärakennus. Päärakennuksen julkisivua koristavat Carl von Linnén, Joseph Pitton de Tournefortin, Bernard de Jussieun, Marcello Malpighin ja Francesco Bonafeden marmoriset rintakuvat. Rakennus on puutarhaa vanhempi, ja se on peräisin 1100–1200-luvuilta. Se oli aikoinaan puutarhanhoitajan eli prefektin asunto. Nykyään sen pohjakerroksessa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Ensimmäisessä kerroksessa on puutarhan kirjasto, arkisto ja kasvio. Ylimmässä kerroksessa on toimistoja ja siemenpankin tiloja.
Historiallinen osa Kokoelmat thumb|225px|Puutarhan lihansyöjäkasvien kokoelmaa. Puutarhassa on viisi kokoelmaa, jotka on eritelty kasvien ominaisuuksien mukaan. Ne ovat lihansyöjäkasvien, lääketieteellisten ja myrkyllisten kasvien, Colli Euganein alueen kasvien, harvinaisten kasvien ja Italiaan tuotujen eksoottisten kasvien kokoelma.
Lihansyöjäkasvien kokoelma on pohjoisen sisäänkäynnin luona 1800-luvulla rakennetuissa kasvihuoneissa. Kokoelmassa on sekä aktiivisesti että passiivisesti hyönteisiä pyydystäviä kasveja. Aktiivisista kasveista esillä on muun muassa kärpäsloukku, passiivisista erilaisia kihokkeja, kannukasveja ja Sarracenia-suvun kasveja.