Pienileijonakoira () eli Löwchen on ranskalainen koirarotu, joka kuuluu FCI-ryhmään 9, seura- ja kääpiökoirat.
Leijonaa jäljittelevä leikkaus on antanut rodulle sen alkuperäisen ranskalaisen nimen Petit Chien Lion, joka tarkoittaa pientä leijonakoiraa. Kuitenkin rodun saksalainen nimi löwchen (pieni leijona) on yleisimmin käytössä.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi löwchenin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö Rakenteeltaan löwchenin tulisi olla tasapainoinen, vankkarakenteinen ja sopusuhtainen pieni koira. Löwchenillä tulee olla leveä kallo, lyhyehkö kuono ja tumma pigmentti. Silmien tulee olla tummat, suuret ja pyöreät. Koiran tulisi antaa neliömäinen vaikutelma. Luusto on vahva. Häntä kaartuu selän päälle koiran liikkuessa. Säkäkorkeuden tulisi olla 26–32 cm ± 1 cm.
pienois|Löwchenin pää Karva on pitkää ja aaltoilevaa, ei kiharaa eikä liian sileää. Kaikki värit sallitaan. Turkki leikataan perinteiseen leijonaleikkaukseen, jossa koiran takapää, pieni osa etujaloista ja tassut ajetaan koneella paljaaksi, jättäen tupsut jalkoihin ja hännänpäähän. Pään karvoja ei tule leikata. Löwchenin tulisi näyttää mahdollisimman luonnolliselta. Turkin pitkäksi jätettyyn osaan ei saa koskea saksilla, eikä karvaa ei saa leikata muotoon.
Luonne ja käyttäytyminen Rotumääritelmän mukaan löwchenit kiintyvät omistajaansa voimakkaasti. Koirat ovat tarkkaavaisia mutta kuitenkin sopeutuvaisia. Rodulla on avoin ja lempeä katse.
Löwchenit ovat aktiivisia koiria ja osallistuvat mielellään harrastuksiin. Koiranäyttelyiden lisäksi löwchenin kanssa voi harrastaa esimerkiksi tokoa, agilitya tai koiratanssia.
Alkuperä Löwchen on vuosisatoja vanha seurakoira. Alun perin löwchen on kotoisin Välimeren saarilta. Koirat levisivät ristiretkeläisten mukana Manner-Eurooppaan ja ne toimivat erityisesti aatelisten lemmikeinä.
Löwchen on vuosisatojen saatossa esiintynyt useissa maalauksissa, seinävaatteissa, ja veistoksissa. 1200-luvulta peräisin olevassa Amiensin katedraalissa on kaksi kiveen hakattua täysin aidonnäköistä kohokuvaa löwchenistä. Rodulle tyypillinen sivukuva esiintyi usein 1400-luvun seinävaatteissa. Löwchen oli Burgundin hovin naisten suosiossa, ja 1600-luvulla sitä kuvattiin usein maalauksissa.
Vallankumoukset horjuttivat eurooppalaista aatelistoa ja varakkaita hoveja. Tästä alkoi rodun syöksykierre, koska löwchen oli ollut vain ja ainoastaan hovien sekä aateliston seuralainen. Kun ensimmäinen maailmansota alkoi, rotu hävisi lähes kokonaan. Toisen maailmansodan loputtua belgialainen Madame Bennert aloitti rodun elvyttämisen. Hän keräsi kaduilta kaikki vähänkin löwcheniä muistuttaneet irtokoirat. Puhdasrotuisia koiria löytyi enää vain muutamia.
Ensimmäiset löwchenit Suomeen tuotiin Isosta-Britanniasta vuonna 1974. Muutama kasvattaja kiinnostui rodusta ja rodun koiramäärä alkoi hitaasti kasvaa. Rotu vakiinnutti asemansa 1970-luvun loppuun mennessä.
Terveys Löwchen elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä sydänsairaudet. Löwchenin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet sekä myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma.
Johtuen löwchenin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 17 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja löwcheneitä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Yksi löwchenin yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös löwchenin tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia sekä etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA).
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Löwchenit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Löwchenin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 26 %.
Katso myös Bolognese Bichon frisé Coton de tuléar Havannankoira Maltankoira
Lähteet
Suomen Löwchen - Finlands Löwchen ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Löwchen Rotumääritelmä (PDF)
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Ranskalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit