Uskonnollinen väkivalta viittaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen, jonka kohteena tai motiivina on uskonto. Tähän lukeutuu muun muassa uskonnollisiin instituutioihin, henkilöihin tai esineisiin kohdistuva väkivalta sekä väkivalta, jonka motiivina ovat joko väkivallan käyttäjän tai sen kohteen uskonnolliset käsitykset tai ominaisuudet. Uskonnollisella väkivallalla ei viitata ainoastaan uskonnollisten ryhmien harjoittamaan väkivaltaan, vaan myös sekulaarien ryhmien uskonnollisia ryhmiä kohtaan harjoittamaan uskonnon motivoimaan väkivaltaan.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko kutsuu uskonnollisten yhteisöjen sisällä harjoitettavaa uskonnollista väkivaltaa ”hengelliseksi väkivallaksi” ja määrittelee sen tarkoituksen olevan "toisen ihmisen elämänkatsomuksen, elämäntavan tai mielipiteiden nujertaminen".
Laajemmassa mielessä uskontoihin ja aatteisiin liittyvää väkivaltaisuutta ovat tarkastelleet esimerkiksi ranskalainen yhteiskuntafilosofi René Girard, niin ikään ranskalainen journalisti ja tutkija Regis Debray ja amerikkalainen psykoanalyytikko Ruth Stein.
Uskonnollisten ryhmien harjoittama väkivalta Vuonna 2022 julkaistun kirjallisuuskatsauksen mukaan David Johnson ja Jeff VanVonderen antavat vuonna 1991 julkaistussa teoksessaan The Subtle Power of Spiritual Abuse uskonnollisen ja hengellisen väkivallan määritelmäksi ”apua, tukea tai hengellistä voimaannuttamista tarvitsevan henkilön kaltoinkohtelu siten, että tuloksena hänen hengellinen voimaantumisensa vähenee, heikkenee tai horjuu”. Heidän mukaansa väkivaltaa voidaan tehdä käyttämällä hengellistä asemaa väärin tai vaatimalla tiettyä hengellistä suoritusta. Teos on kirjoitettu kristinuskon näkökulmasta.
Johnsonin ja VanVonderenin mukaan uskonnollisesti väkivaltaisessa järjestelmässä on tunnistettavissa useita piirteitä. Järjestelmässä johtajat keskittyvät tyypillisesti valtansa ja asemansa tunnetuksi tekemiseen, jäsenten suoriutumiseen ja tottelevaisuuteen tai alistuvaisuuteen kiinnitetään huomiota, jäsenten on noudatettava lausumattomia sääntöjä, järjestelmässä esiintyy joko äärimmäistä uskonnollista objektivismia tai äärimmäistä subjektivismia, Jumalan sijaan jäsenten on oltava uskollisia kirkolle, ja yhteisön sisällä on aistittavissa vainoharhaisuutta tai salailua.
Uskonnollinen väkivalta on joko tarkoituksellisesti tai ei-tarkoituksellisesti tehtyä, ja uhri voi olla samalla myös väkivallan tekijä. Moni kirjallisuuskatsausta varten silmäilty tutkimus viittasi siihen, että uskonnolliseen väkivaltaan liittyisi vallan väärinkäyttöä, jonka tavoitteena on toisen henkilön pakottaminen, kontrollointi tai hyväksikäyttö. Seurauksena on henkistä ja hengellistä vahinkoa. Uskonnollinen väkivalta voi esimerkiksi johtaa siihen, että uhrin hengellinen identiteetti tai tämän Jumalaan tai korkeampaan voimaan liittämä kuva vääristyy, tai uhrille tulee vaikeuksia ottaa vastaan armoa, asettaa terveitä rajoja tai luoda luottavaisia ihmissuhteita. Uskonnollisissa yhteisöissä voidaan myös aiheuttaa se, että väkivallan uhri pysyy väkivaltaisessa tilanteessa. Niin voi tapahtua, jos yhteisössä opetetaan epäterveellä tavalla jäseniä alistumaan, antamaan anteeksi tai unohtamaan menneet pahanteot.
Joskus uskonnollisen väkivallan yhteydessä tehdään myös muunlaista väkivaltaa, kuten fyysistä, seksuaalista tai henkistä väkivaltaa. Jos esimerkiksi lapseen kohdistuneeseen väkivaltaan liittyy usko tai vakaumus, tehty väkivalta todennäköisesti täyttää myös uskonnollisen väkivallan kriteerit. Uskonnollinen väkivalta voi kuitenkin olla myös paljon hienovaraisempaa ja vaikeammin tunnistettavaa, eikä siihen välttämättä liity muun tyyppistä väkivaltaa.
Uskonnollisten tekstien vaikutus väkivaltaisuuteen Tutkimusten mukaan uskonnolliset tekstit voivat yllyttää väkivaltaan. Ihmiset kansallisuudesta ja uskonnollisuudesta riippumatta reagoivat tapahtumiin hyökkäävämmin silloin, kun he uskovat aggression oikeutetuksi. Ihmisillä on taipumus totella auktoriteetteja, vaikka tottelemisesta seuraisi suurta kärsimystä. Ihmiset ovat myös ryhmäkuntaisia, ja ryhmän rajalle loppuu myös moraali. Yhteisöön kuuluminen on ihmisille elinehto. Erityisesti miehet ovat taipuvaisia puolustautumaan väkivaltaisesti muita ryhmiä vastaan riippumatta toiminnan järkiperäisyydestä.
Richard Dawkins kertoo kirjassaan Jumalharha tutkimuksesta, jossa israelilaiset lapset lukivat, kuinka Raamatun kertomuksessa israelilaiset Joosuan johdolla hyökkäsivät Jerikoon ja tappoivat kaikki kaupungin asukkaat. Yli 65 prosenttia hyväksyi kansanmurhan ja perusteli sitä uskonnollisilla syillä (Jumala käski tehdä niin, uhrit elivät juutalaisille luvatulla maalla ja niin edelleen). 26 prosenttia ei hyväksynyt murhaamista ja perusteli tätä muilla syillä: esimerkiksi eläimet, jotka tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pitänyt jättää sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi että arabit ovat epäpuhtaita, joten epäpuhtaalle maalle meneminen tekee epäpuhtaaksi ja langettaa saman kirouksen israelilaisten päälle. Sama teksti esitettiin uudelleen, mutta nimet muutettiin kiinalaisiksi ja 3 000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. Tällöin vain seitsemän prosenttia hyväksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 ei hyväksynyt sitä.Selostusta tutkimuksesta on artikkelissa
Katso myös
Aivopesu Autoritaarinen persoonallisuus Fundamentalismi Karttaminen Kristittyjen vainot Käännyttäminen Lahko Naisen sukupuolielinten silpominen Noitavainot Perheväkivalta Ristiretket Suggestio Terrorismi Uskonnollinen väkivalta Suomessa Uskontojen uhrien tuki Uskontokritiikki Vaarallinen lahko
Lähteet
Kirjallisuutta