pienoiskuva|Veijonen ja Kerttu Vehviläinen esityskuvassa vuonna 1923. Kuva: Teatterimuseo. Onni Nestor Veijonen () oli suomalainen näyttelijä. Hän teki monipuolisen uran näyttelijänä niin teatterissa, elokuvissa kuin oopperassakin.
Ura Teatteri
Veijonen opiskeli nuorena lausuntaa Ilmari Räsäsen johdolla, sekä laulua opettajanaan muun muassa Väinö Sola. Näyttelijänuransa hän aloitti Eero Alpin kiertueella vuonna 1917. Ajan tavan mukaan Veijonen oli muutaman vuoden jaksoin kiinnitettynä Viipurin Työväen Teatteriin ja Kotkan Näyttämölle sekä Oulun, Tampereen ja Turun teattereihin. Vuosina 1935–1940 hänellä oli kiinnitys Helsingin Työväen Teatteriin. Näyttelijä Matti Aro kertoo historiikissaan: ”Onni Veijonen – – oli eräs teatterin vahvimmista voimista ja ehdottomasti henkilökunnan värikkäin hahmo monessakin mielessä.”
Veijonen oli paljon mukana myös rintamakiertueilla. Näytellessään Äänislinnan kesäteatterissa hän joutui useamman kerran putkaan, mikä johti näytäntöjen peruuntumiseen ja lopulta Veijosen erottamiseen.
Veijosen näyttämörooleja eri teattereissa olivat muun muassa nimiosat näytelmissä Hänen poikansa ja Nuori mylläri, Ihmisten kapinan Robert ja Nummisuutarien Esko. Hän näytteli myös muun muassa opereteissa Bajadeeri, Mustalaisruhtinatar (kreivi Boni) ja Iloinen leski (Danilo). Lisäksi Veijonen teki esimerkiksi Tonion osan Gaetano Donizettin oopperassa Rykmentin tytär.
Elokuvat
Veijonen esiintyi parissakymmenessä elokuvassa, ja teki ensimmäiset filmiroolinsa jo 1920-luvulla. Hänellä oli tilanomistaja Karhunheimon osa mykkäelokuvassa Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki (1920). 40-minuuttisessa humoreskissa Sunnuntaimetsästäjät (1921) hän esitti niin ikään tilanomistajaa Jallu Äkkiväärää.
Veijosen aktiivisin elokuvakausi käsitti vuodet 1938–1942, jolloin hän näytteli 14 elokuvassa. 1930-luvulla hän teki isompia sivurooleja muun muassa elokuvissa Tee työ ja opi pelaamaan (1936), Laulu tulipunaisesta kukasta (1938), Aktivistit (1939) ja Miehen tie (1940). Merkittävimmän roolinsa hän teki johtaja Kontiokorpena elokuvassa Ketunhäntä kainalossa (1940). Veijonen ja Matti Jurva esittivät propagandistisia sketsejä ja lauluja Suomi-Filmin sotilaspiloissa.
Yksityiselämä Onni Veijonen oli naimisissa näyttelijä Väinö Lehmuksen sisaren, Saima Lehmus-Veijosen (1895–1974) kanssa. Hänen pojanpoikansa on näyttelijä Juha Veijonen.
Veijonen kuoli Joensuun sotilassairaalassa 46-vuotiaana työpalvelussa saamaansa sairauteen. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen sankarihautaan.
Filmografia Vuosi Elokuva Rooli 1920 Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki tilanomistaja Karhunheimo 1921 Sunnuntaimetsästäjät Jallu Äkkiväärä Kun solttu-Juusosta tuli herra vänrikki Paukku 1930 Kahden tanssin välillä tukkijätkä 1931 Sano se suomeksi Näyttelijä 1936 Tee työ ja opi pelaamaan ”kirjailija” Kauno Tuulonen 1938 Jääkärin morsian jääkäri Poikamiesten holhokki matkustaja junassa Laulu tulipunaisesta kukasta Toivo 1939 Halveksittu työmies Aktivistit Feodor, Vasiljevin palveluspoika, ”Fedja” Punahousut kupletinlaulaja upseerikerholla 1940 Miehen tie Pietilän Iivari Kersantilleko Emma nauroi? kanttori Liironen Tavaratalo Lapatossu & Vinski kesäjuhlan kuuluttaja Jumalan myrsky Hartikka Ketunhäntä kainalossa johtaja Mauri Kontiokorpi 1941 Morsian yllättää herra hotellin hississä 1942 Varaventtiili Aholan Fransu, tilanomistaja
Lähteet
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1944 kuolleet