pienoiskuva
Robert Jesse ”Bob” Pulford (31. maaliskuuta 1936 Newton Robinson, Ontario, Kanada – 5. tammikuuta 2026) oli kanadalainen jääkiekkoilija, valmentaja ja taustavaikuttaja. Hän pelasi hyökkääjänä NHL-joukkueissa Toronto Maple Leafs ja Los Angeles Kings. Maple Leafsissa hän voitti kaksi Stanley Cupia, ja hänet valittiin pelaajakategoriasta 1991 Hockey Hall of Fameen. Pulford toimi pelaajauransa jälkeen valmentajana ja taustavaikuttajana. Kingsissä hän voitti valmentajana Jack Adams Awardin, ja Chicago Blackhawksissa hän toimi kolmella vuosikymmenenä seuran johtotehtävissä.
Pelaajaura Pulford syntyi 1936 Newton Robinsonissa Ontariossa. Hän pelasi viimeiset juniorikautensa OHA-sarjan Toronto Marlborosissa. Hän oli voittamassa heille Memorial Cupia vuosina 1955 ja 1956.
NHL-joukkue Toronto Maple Leafs nosti Pulfordin joukkueeseensa kaudeksi 1956–1957. Hänestä tuli nopeasti sarjan parhaita kahteen suuntaan pelaavia hyökkääjiä. Hän oli tehokas hyökkäyspäähän, mutta samalla hän osasi puolustaa sarjan parhaimpia hyökkääjiä vastaan.
Pulford pelasi Maple Leafsissa 14 kauden ajan ja teki vähintän 17 maalia seitsemällä kaudella putkeen vuosina 1961–1968. Hän oli voittamassa Stanley Cupia Maple Lefasissa keväällä 1962, 1963, 1964 ja 1967. Vuoden 1967 pudotuspeleissä Pulford teki viidennen loppuottelun ratkaisseen maalin toisessa jatkoerässä. Maple Leafs voitti myös kuudennen finaaliottelun ja koko ottelusarjan Montreal Canadiensia vastaan 4–2.
Pulford pelasi uransa kaksi viimeistä kautta Los Angeles Kingsissä. Hänet kaupattiin Maple Leafsista Kingsiin syyskuussa 1970. Maple Leafs sai vahdossa Garry Monahanin ja Brian Murphyn. Pulford lopetti uransa vuonna 1972. Hän pelasi NHL:n runkosarjassa 1 079 ottelua ja teki niissä 643 pistettä. Hänet valittiin viidesti tähdistöotteluun, ja hän teki kolmena kautena eniten alivoimamaaleja.
Pulford valittiin vuonna 1991 Hockey Hall of Fameen pelaajakategoriassa.
Valmentajana ja vaikuttajana Pulford valittiin heti pelaajauransa jälkeen Kingsin uudeksi valmentajaksi. Hän valmensi Kingsiä viiden kauden ajan, ja kaudella 1974–1975 joukkue keräsi 105 pistettä. Se oli seuran ennätys, jota sivuttiin seuraavan kerran vasta kaudella 2024–2025. Pulford valittiin keväällä 1975 NHL:n vuoden valmentajaksi ja hänet palkittiin Jack Adams Awardilla.
Pulfordista tuli vuonna 1977 Chicago Blackhawksin päävalmentaja ja general manager. Hän valmensi joukkuetta parin kauden ajan ja keskittyi sitten general managerin tehtäviin. Hän palasi kuitenkin muutamia kertoja valmentajaksi väliaikaisena vaihtoehtona.
Pulford työskenteli Blackawksille noin kolmen vuosikymmenen ajan, ja hän toimi joukkueen general managerina 1 539 ottelussa vuosien 1977–2004 välillä. Hän toimi myös Blackhawksin jääkiekkotoimintojen varajohtajana.
Saavutuksia ja palkintoja Pelaajana Stanley Cup 1962, 1963, 1964 ja 1967 Los Angeles Kingsin kapteeni 1971–1973 Hockey Hall of Fameen 1991
Valmentajana Jack Adams Award 1975
Lähteet Bob Pulford Legends of Hockey -sivustolla
Viitteet
Luokka:Kanadalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Kanadalaiset jääkiekkovalmentajat Luokka:Kanadalaiset jääkiekkovaikuttajat Luokka:Hockey Hall of Fame Luokka:Jack Adams Award -voittajat Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet