Youssou N’Dour

Youssou N’Dour (lausutaan ; s. 1. lokakuuta 1959 Dakar) on senegalilainen laulaja. Hän teki tunnetuksi paikallisen populaarimusiikin tyylilajin mbalaxin. Vuonna 1979 N’Dour perusti Étoile de Dakar -yhtyeen, mutta hänet tunnetaan silti paremmin sooloartistina. Hänen tunnetuin kappaleensa on ”7 Seconds”, jonka hän on levyttänyt Neneh Cherryn kanssa vuonna 1994 ja esittänyt Didon kanssa Live 8 -konsertissa kesällä 2005.

Elämäkerta Lapsuus ja uran alku N’Dourin äiti oli tukuloritaustainen, ja hänen isänsä oli sereri. Hänet kuitenkin kasvatettiin 1900-luvun puolivälin dakarilaiseen tapaan wolofiksi ja wolofin puhujaksi. N’Dourin perhe oli hartaita suufilaisia, ja hänen äitinsä oli länsiafrikkalaisen grioottiperinteen jatkaja.

N’Dour alkoi noin 12-vuotiaana laulaa uskonnollissa tapahtumissa, ja hänen yhtyeensä alkoi pian esiintyä Dakarin yökerhojen edustalla. Hänestä tuli 16-vuotiaana tunnetun Star Bandin laulaja. Yhtye oli mbalaxin tunnetun tyylilajin edelläkävijä, ja se yhdisteli musiikissaan populaarimusiikkiin senegalilaista tama-rumpua wolofien ja mandinkojen lauluihin. Yhtyeestä tuli nopeasti suosittu Dakarin yökerhoissa, ja N’Dourin omaperäinen tyyli teki hänestä tunnetun ympäri Senegalia.

Étoile de Dakarin kautta kansainvälisesti tunnetuksi muusikoksi N’Dour ja usea Star Bandin jäsen perusti 1977 uuden yhteen Étoile de Dakarin, joka vei tyyliä edeltäjäänsä afrikkalaisempaan suuntaan. Star Bandin afrokuubalainen tyyli sai vaihtua paikallisempiin vaikutteisiin. Varsinainen mbalax syntyikin Étoile de Dakarin toimesta. Useimmat kappaleet laulettiin wolofiksi, ja niissä oli monipuolista äänenkäyttöä, mikä syntyi suoraan grioottiperinteestä, johon liittyi myös sanoitusten tarinankerronnallinnen ulottuvuus. Kappaleet käsittelivät usein historiaa, politiikkaa, uskontoa ja ajankohtaisia tapahtumia.

Étoile de Dakar hajosi 1981, ja osa sen jäsenistä perusti uuden Super Étoile de Dakarin, jonka johtohahmona N’Dour toimi. Yhtye otti käyttöön senegalilaisia sabar-rumpuja sekä alkoi rytmittää kappaleita sekä kosketisoittimilla ja sähkökitaroilla. N’Dourin sanoitukset alkoivat käsitellä entistä selvemmin politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita. Niissä käsiteltiin muun muassa apartheidia sekä afrikkalaisen kulttuuri-identiteetin säilyttämistä linkittyneessä maailmassa.

Super Étoile de Dakar alkoi 1980-luvun puolivälissä kiertää Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Euroopassa se esiintyi ensimmäisen kerran 1984 Pariisissa afrikkalaisen kulttuurin festivaalissa Africa Fêtessa. Esiintyminen menestyi, ja yhtye jatkoi samalla kerralla Saksaan, Englantiin, Ruotsiin, Suomeen, Norjaan ja Sveitsiin. Ranskalainen Celluloïd alkoi kustantaa N’Dourin albumeja maailmanlaajuisesti.

N’Dour teki 1986 kolmen viikon Pohjois-Amerikan-kiertueen, ja hän sai mediassa huomiota laulu- ja esiintymistaidoistaan. Paul Simon ja Peter Gabriel kiinnostuivat pian yhteistöistä senegalilaisen kanssa. N’Dour esiintyikin Gabrielin vuonna 1986 julkaistulla kappaleella ”In Your Eyes”, ja Super Étoile de Dakar toimi Gabrielin kiertueen lämmittelijänä. N’Dour oli myös vuonna 1988 mukana Amnesty Internationalille suunnatulla hyväntekeväisyyskiertueella Human Rights Now!

N’Dour teki 1991 sopimuksen Spike Leen levy-yhtiön 40 Acres & A Mulen kanssa. Yhtiön päämääränä oli afroamerikkalaisen musiikin perinnön nostaminen. N’Dourin ensimmäinen albumi Leen yhtiölle oli Eyes Open, jolla oli mukana myös Super Étoile de Dakar ja joka sai Grammy-ehdokkuuden. N’Dourin varsinainen kansainvälinen läpimurto oli sooloalbumi The Guide (Wommat) (1994). Sillä oli muun muassa hittikappale ”7 Seconds”, jolla N’Dour esiintyi Neneh Cherryn kanssa. Kappale ylsi listaykköseksi useassa EUroopan maassa, ja Ranskassa se oli listakärjessä 16 viikkoa.

N’Dour toteutti Ranskassa myös oopperan. Africa Opera sai 1993 ensi-iltansa Pariisin oopperassa. Se käsitteli afrikkalaista identiteettiä, ja siinä esiintyivät muun muassa Angélique Kidjo, Aïcha Koné ja Djanka Diabaté.

Mediayrityksestä politiikkaan Saatuaan kansainvälistä mainetta N’Dour käytti sitä hyödykseen ja perusti Senegalissa muun muassa äänitysstudion, levy-yhtiön, nettikahviloita ja 2003 mediayrityksen Groupe Futurs Médias, jonka kautta perustettiin televisio- ja radiokanava sekä sanomalehti. Häneltä julkaistiin 1990-luvun aikana useita kokoelmia ja uusintajulkaisija, mutta hänen seuraava täyspitkänsä oli Joko: From Village to Town (2000).

Seuraava N’Dourin kansainvälisesti tunnustusta saanut albuminsa oli Egypt (2004), joka palkittiin 2005 Grammyllä. Albumi julkaistiin alkujaan Senegalissa kasettina nimellä Sant Allah, ja siinä oli erilaisia akustisia ja mystisiä balladeja sekä vaikutteita senegalilaisesta suufilaisuudesta. Albumilla oli mukana egyptiläisen Fathy Salaman orkesteri, ja se oli saanut vaikutteita egyptiläiseltä laulaja-lauluntekijältä Umm Kulthumilta. Albumia myös kritisoitiin Senegalissa, sillä se yhdisti islamin teemoja populaarimusiikkiin.

Elizabeth Chai Vasarhelyin dokumenttielokuva Youssou N’Dour: I Bring What I Love sai ensi-iltansa vuonna 2010. Samassa yhteydessä julkaistiin elokuvan soundtrack. Se käsittelee N’Dourin musiikillisesti ja hengellisesti vaikeaa elämänvaihetta ja kutsuu suvaitsevampaan islaminuskoon.

N’Dour tunnettiin presidentti Abdoulaye Waden kriitikkona. Hän kertoikin tammikuussa 2012 olevansa ehdokkaana presidentinvaaleissa. Perustuslakineuvosto kuitenkin päätti myöhemmin saman kuun aikana, ettei ehdokkuutta hyväksytä. N’Dour oli neuvoston mukaan kerännyt liian vähän valideja kannatuskortteja. Macky Sall voitti vaalit, ja hän teki huhtikuussa N’Dourista kulttuuri- ja matkailuministerin. Tämä menetti paikkansa syyskuussa 2013, kun hallituksessa tehtiin uudelleenjärjestelyjä. Hän jatkoi edelleen presidentin neuvonantajana.

Paluu musiikkiin N’Dour jatkoi politiikan jälkeen uraansa musiikkona, ja alkoi esiintyä taas vuonna 2013. Seuraavaa albumia jouduttiin odottamaan kuitenkin muutaman vuoden. N’Dourin 34:s albumi Africa Rekk julkaistiin 2016. Sillä oli mukana muun muassa Akon, Fally Ipupa ja Spotless. Hänen albumillaan History (2019) julkaistiin aiempien kappaleiden uusia sovituksia. N’Dourin ja ranskalaisen laulajana Christophe Maén single ”L’ours” ilmestyi 2020, ja seuraavana vuonna julkaistiin N’Dourin Tenin ja Reekado Banksin single ”Raise Your Hand”.

Tunnustukset N’Dour sai Polar-palkinnon vuonna 2013.Säveltäjä Kaija Saariaho sai kuninkaalta arvostetun Polar-palkinnon - video Yle Uutiset. 27.8.2013. Viitattu 28.9.2013. Japanilaisella Praemium Imperiale -taidepalkinnolla hänet palkittiin 2017. Hän sai vuonna 2011 myös Yalen yliopiston musiikin kunniatohtoriuden.

Lähteet

Aiheesta muualla

Virallinen sivusto

Luokka:Senegalilaiset muusikot Luokka:Senegalilaiset poliitikot Luokka:Kulttuuriministerit Luokka:Grammy-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1959 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt