Manse United (lyh. ManU) on tamperelainen salibandyn erikoisseura, joka voitti lajin kaksi ensimmäistä miesten Suomenmestaruutta kausilla 1986–1987 ja 1987–1988. Nykyään seuralla on toimintaa salibandyn seniorisarjoissa.

Historia

Tampereen yliopiston kasvatteja

Manse United muodostettiin Tampereen yliopistossa jo vuosia pelatun kilpasählysarjan parhaiden joukkueiden pelaajista vuonna 1986. Tampereen yliopiston sählysarjaa pelattiin 1980-luvun alkupuolella. Joukkueita oli 10-12. https://soundcloud.com/salibandymuseo/25-osa-manselaisen-salibandyn-synty/

Students Mass Sport Games Tukholma ManU voitti keväällä 1986 Tukholmassa Ruotsissa Students Mass Sport Games -tapahtuman sählysarjan. Matkalla loppuotteluun kaatui Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijoista koostunut Tyrvään Närhet, joka oli voittanut keväällä 1985 kauppakorkeakoulun sählymestaruuden. Välierissä kaatui ruotsalainen BBC 2-1. Loppuottelussa ManU löi 3-0 Hämeenlinnan OKL:n joukkueen Ruunien Ruunat (RuRu).

Mestaruuskaudet pienoiskuva|Manse United keväällä 1987 Ahvenanmaalla ensimmäisen Suomen mestaruuden ratkettua. Takarivissä (vas.) Vesa Rinne (C), Ari Kuusisto, Kai Telanne, Pekka Loikkanen, Sakari Uutela, Tapio Kivikangas ja Kalle Veirto. Eturivissä (vas.) Esa Jääkeläinen, Timo Jantunen, Jari Pajunen, Panu Pitkänen, Jari Löppönen ja Janne Sjöman. Pelaajien edessä maalivahti Atte Rantanen. Ensimmäinen Suomen Mestaruuskausi 1986–1987 oli äärimmäisen tiukka. ManU keräsi 18 ottelussaan 30 pistettä. SC Dalmacin sijoittuessa toiseksi 29 pisteellä ja RuRu:n kolmanneksi niin ikään 29 pisteellä. Mestaruus ratkesi viimeisessä ManU:n ja Dalmacin 0-0 päättyneessä ottelussa. ManU:n pelaajista neljä sijoittui pistepörssissä kärkikymmenikköön: Vesa Rinne oli neljäs (10+5=15), Pekka Loikkanen kuudes (9+5=14), Jari Pajunen seitsemäs (12+1=13) ja Sakari Uutela yhdeksäs (5+5=10).Pekka Mukkalan SM-sarjaseuroille lähettämä kirje 14.6.1987, Manse Unitedin arkisto.

Kaudella 1987–1988 ManU oli ylivoimainen, keräten kahdeksan joukkueen kaksinkertaisessa sarjassa 14 ottelussa 26 pistettä. Sarja pelattiin kolmessa turnauksessa: Maarianhaminassa, Helsingin Viikissä ja Tampereella Atalpan uudessa liikuntahallissa. ManU hävisi vain kerran, kauden ensimmäisessä ottelussa sarjakakkoselle RuRu:lle, joka keräsi kaikkiaan 18 pistettä. Synkkä Uhma oli kolmas (16 pistettä) ja Dalmac neljäs (15 pistettä). ManU:n maaliero oli 65–13. RuRu:a vastaan pelit päättyivät 1–3 ja 2–0, Synkkää Uhmaa vastaan 2–0 ja 3–0. Dalmac kaatui ensiksi Viikissä 5–1 ja Tampereella 3–2. Myöhempien aikojen suuruus, kauden 1987-1988 sarjanousija SSV kaatui 6–1 ja 6–0. ManU:n Eero Mattila voitti seuran sisäisen maali- ja pistepörssin.Joukkueen kapteenin ja valmentajan Vesa Rinteen muistiinpanot kaudesta 1987-1988, Manse Unitedin arkisto

Kahden ensimmäisen kauden maaliero oli 122–23. Manse United teki keskimäärin 3,8 maalia ottelua kohti ja päästi 0,7 maalia. Nykyaikaan verrattuna maalimäärät ovat verraten pieniä. Se johtui suureksi osaksi maalien koosta. Maali oli aikaisemmin 140x105x65 cm ja se suurennettiin 160x115x65 cm:n kokoon. Muutoksesta päätettiin IFF:ssä (International Floorball Federation) eli Ruotsi ja Suomi tekivät muutoksen yhtä aikaa ja esimerkiksi Suomen Salibandyliitossa muutos hyväksyttiin ilman suurempia keskusteluita. Päätöksellä oli merkittävä vaikutus maalimäärien kasvuun.Salibandyliiton puheenjohtajana toimineen Pekka Mukkalan tiedonanto 13.12.2018. Myös mailat olivat 1980-luvun toisella puoliskolla nopeassa kehitysvaiheessa. Vuosien 1986-1988 mailat olivat vasta kehittymässä sellaisiksi lingoiksi kuin 2000-luvun alkupuolella jo nähtiin. Maalien tekeminen kaukaa oli harvinaista, mikä näkyi myös puolustajien vähäisissä maali- ja pistemäärissä. Taito ja nopea klap-klap-peli, joka oli opittu pienissä sählybunkkereissa, oli vielä tuolloin hyvä ase. Hyökkääjistä taitava Vesa Rinne, sählyn maalikoneesta kahdensuunnan sentteriksi salibandyn myötä kehittynyt Panu Pitkänen sekä snaipperit Pekka Loikkanen, Jari Pajunen ja Eero Mattila muodostivat hyökkäyksen rungon. Päästettyjen maalien alhaiset keskiarvot kertovat Atte Rantasen luotettavasta torjuntatyöskentelystä ja ManU:n tasokkaasta puolustajakaartista. Jos Jantunen oli nopea ja vikkelä, oli hänen puolustajaparinsa Jari Löppönen erittäin hyvä pelin kontrolloija. Hän sekä toisessa puolustajaparissa vuorotelleet Kalle Veirto ja Janne Sjöman pystyivät pitämään palloa tarvittaessa pitkiälkin ajanjaksoja. Heidän parinaan pelannutta Kuusistoa voisi luonnehtia Dalmacin ulottuvan Esa Lamminsalon ohella sarjan parhaaksi "peruspakiksi". ManU:n puolustajien arvostuksesta kertoo se, että he olivat tuolloin kaikki maajoukkuetasoa. +Manse Unitedin maaliero kausilla 1986-1987 ja 1987-1988KausiOTMPMTM/OPM/O86-871857103,20,687-881465134,60,9Yhteensä32122233,80,7 Kolmannella salibandy-kaudella (1988-1989) ManUn kokoonpano hajosi. Osa pelaajista sai opintonsa valmiiksi, löysi työpaikan muualta kuin Tampereelta ja perusti perheen. Sitoutuminen joukkueeseen höltyi.

Kahden mestaruusvuoden aikana Manse Unitedissa pelasivat:

Maalivahti Atte Rantanen

Puolustajat:

Timo Jantunen, 17 Ari Kuusisto (myös maalivahtina), 22 Jari Löppönen, 10, 13 Janne Sjöman (myös hyökkääjänä), 18 Kalle Veirto (myös hyökkääjänä), 19

Hyökkääjät: Ari Haavisto Esa Jääskeläinen, 14 Tapio Kivikangas, 20 Pekka Loikkanen, 8 Jari Pajunen, 11 Jarmo Peltola, 16 Panu Pitkänen, 15 Vesa Rinne, 12 Eero Mattila, 10 Kai Telanne, 9 Sakari Uutela, 7

Salibandymaajoukkueessa pelanneet Pelaajista maajoukkueessa pelasivat Timo Jantunen, Jari Pajunen, Panu Pitkänen ja Vesa Rinne, joka toimi vuonna 1987 myös maajoukkueen kapteenina. Maajoukkuekutsun saivat jossain vaiheessa myös ainakin Ari Kuusisto, Jari Löppönen ja Kalle Veirto. Tuolloin pelaajat joutuivat maksamaan ainakin osan maajoukkuematkojen kustannuksista.

Manse City Tampereen yliopistolla toimi vähän aikaa toinenkin seura, joka oli nimetty Manse Cityksi. Kun moni Manse Unitedin pelaaja lopetti peliuransa kahden mestaruuskauden jälkeen, siirtyi osa Manse Cityn pelaajista Manse Unitedin riveihin. Seurauksena oli Manse Cityn toiminnan päättyminen.

Myöhemmät vaiheet Suomen mestareista ManU:n riveissä pelasivat 1990-luvun alussa vain Kuusisto, Pitkänen, Rinne, Mattila ja Uutela. Seura oli mukana miesten salibandyliigaa edeltäneessä SM-sarjassa sen perustamisesta lähtien aina kauteen 1995–1996, jolloin se putosi I-divisioonaan Jani Hakkaraisen johdolla. Miehet ehtivät pelata korkeinta sarjatasoa kahdeksan kautta ja I-divisioonaa kaksi kautta.

ManU-ladies Toiminta laajeni, kun 1990 perustettiin myös naisten joukkue, joka aloitti suoraan SM-sarjasta. Pelaajilla oli kokemusta sählystä, maahockeystä, kaukalopallosta ja ringetestä, mutta salibandy oli monelle vieras.

Siirtyminen Kooveen jaostoksi Viimeisellä aikuisten sarjakaudellaan miesten joukkue ja naisten joukkue pelasivat SM-sarjaa. Lisäksi seuralla oli parhaimmillaan miesten jalkapallon V-divisioonaa pelannut joukkue. Se oli pelannut 1980-luvun puolivälistä lähtien Tampereen pallopiirin alasarjoissa, aluksi nimellä PuSa, sittemmin nimellä ManU. Silloisen seuran puheenjohtajan Jussi Rajantin mukaan aloite yhdistymisestä tuli Koo-Veen puolelta Esa Koivistolta.

Sekä miesten että naisten salibandyjoukkueet kävivät tahoillaan keskustelua yhdistymisestä. Molempien joukkueiden päätös siirtymisestä tehtiin yksimielisesti. Varsinainen sopimus allekirjoitettiin 29. toukokuuta 1996, joka on samalla Koo-Veen salibandyjaoston perustamispäivä. Jalkapallojoukkue jatkoi vielä kesän 1996, jonka jälkeen se lopetti toimintansa. Yhteistyösopimuksessa yhtenä pykälänä sovittiin, että ManU:n nimellä ei saa aloittaa salibandytoimintaa kymmeneen vuoteen.

Toiminta nykyään Salibandyn seniorisarjoissa ManU on voittanut M35-sarjassa yhden kullan (2003–2004), yhden hopean ja kaksi pronssia, M40-sarjassa yhden kullan (2005–2006) ja kaksi hopeata, M45-sarjassa yhden hopean ja yhden pronssin. Naisten ManU–Koo-Vee -nimellä pelaava N30-joukkue voitti vuosina 2001–2006 ensiksi neljä perättäistä mestaruutta ja sitten kaksi hopeaa.

Lähteet

Luokka:Suomalaiset salibandyseurat Luokka:Tamperelaiset urheiluseurat Luokka:Vuonna 1986 perustetut urheiluseurat