Säätyvaltiopäivät 1905 olivat ylimääräiset ja samalla Suomen suuriruhtinaskunnan viimeiset säätyvaltiopäivät.
Keskeiset kysymykset Valtiopäivien tarkoituksena oli päättää Suomen säätyvaltiopäiväjärjestelmä sekä korvata ne eduskuntauudistuksen myötä yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitulla eduskunnalla. Säätyvaltiopäivät kestivät vuoteen 1906 saakka ja niiden tuloksena säädettiin 1. kesäkuuta 1906 valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista siten, että ensimmäiset eduskuntavaalit voitiin järjestää maaliskuussa 1907.
Kiistakysymyksiä olivat äänioikeuden alaikäraja, vaalipiirijako ja se, tulisiko eduskunnasta yksi- vai kaksikamarinen.
Aatelissääty hyväksyi asemansa tuhoavan kansanvaltaisen valtiopäiväuudistuksen äänin 100-8 kansallisena välttämättömyytenä. Perustuslaillisiksi katsottaviin säätyetuoikeuksiin puuttumiseen vaadittiin kaikkien neljän säädyn yksimielisyys.
Myös porvarissäädyssä oli kaksikamarisen eduskunnan kannattajia, kun taas pappis- ja talonpoikaissääty pohtivat vaalitapaa ja ikärajaa. Lopulta kaikki säädyt hyväksyivät 1. kesäkuuta 1906 perustuslakivaliokunnan ehdotuksen.
thumb|300px|Aatelissäädyn viimeinen istunto Ritarihuoneella 8.9.1906, maamarsalkka Viktor Magnus von Born pitämässä jäähyväispuhetta.
Edustajat
Aatelissääty Aatelissäädyn puhemies eli maamarsalkka oli Viktor Magnus von Born. Hän mukaan luettuna valtiopäiville aatelissäädyssä osallistuneita henkilöitä olivat seuraavat:Förteckning öfver Finlands till urtima landtdagen i Helsingfors år 1905–1906 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1905–1906. Andra häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1907, ss. 945-954.
Herman Adlercreutz Kristian von Alfthan Adolf Aminoff Alexander Aminoff Axel Henrik Antell Kasten Antell Carl Alexander Armfelt Erik Berg Gösta Björkenheim Birger Fredrik af Björkesten Carl Ragnar af Björkesten Axel Waldemar af Björksten Gustaf Ivar Blåfield Valfrid August Vilhelm Blåfield Constantin Boije af Gennäs Adolf von Bonsdorff Carl von Bonsdorff Hjalmar Gabriel von Bonsdorff John Waldemar von Bonsdorff Viktor Magnus von Born, maamarsalkka Thorsten Brakel Hans Henrik Brummer Johan Wilhelm Brummer Karl Wilhelm Bruncrona Theodor Bruun Tom Hjalmar Carpelan Tor Carpelan Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz Emil Waldemar Cedercreutz Gustaf Johan Reinhold Cedercreutz Arne Cederholm Richard Casimir de la Chapelle Axel Fredrik Charpentier Carl Axel Gustaf von Christierson Alexander von Collan Clas von Collan Gustaf Filip Creutz Carl Anton Reinhold Ludvig Cronstedt Gabriel Benjamin Cronstedt Frans Edvard Edelheim Alexander Kasimir Ehrnrooth Axel Ehrnrooth Georg Ehrnrooth Gustaf Robert Ehrnrooth Leo Ehrnrooth Axel Ekestubbe Hugo Edvard af Enehjelm Arthur Reinhold von Essen Bernhard Estlander Carl Georg Estlander Ernst Estlander Hans Henrik Estlander Jakob Bernhard Estlander Paul von Etter Victor Ludvig Alexander Falck Carl Wilhelm Daniel von Fieandt Arthur af Forselles Carl Axel Birger af Forselles
Pehr Adolf Alf af Forselles Arthur William Forsman Georg Fraser Charles Emil af Frosterus Edvard Furuhjelm Elis Furuhjelm Elis Campbell Nicolas Furuhjelm Alexander Gadolin Claes Edvin Godenhjelm August Fredrik Granfelt George Granfelt Hjalmar Granfelt Aarne Gripenberg Alexis Gripenberg, varamaamarsalkka Bertel Gripenberg Gustaf Adolf Konstantin Gripenberg Johan Axel Gripenberg Lennart Gripenberg Mauritz Gripenberg Gösta Grotenfelt Julius Grotenfelt Kustavi Grotenfelt Nils Bernt Grotenfelt Nils Karl Ossian Grotenfelt Tor Nils Adolf Grotenfelt Carl August Gabriel von Haartman Johannes von Haartman Lars Emil von Haartman Alfred Hackman Oskar Hackman Wilhelm Hackman Edvard Robert Ludvig Hedenberg Hugo Oskar Alexander Magnus von Heideman Harald August af Hellén Ivar Theodor von Hellens Oskar von Hellens Alexander Wilhelm af Heurlin Valde Hirvikanta Gustaf Emil af Hällström Johannes Indrenius Albert Ludvig Lindsay von Julin Johan Albert Edvard von Julin Nils Adolf Lindsay von Julin Rolf Jacob von Julin Carl Georg Jägerhorn Reinhold Ernst Petter Jägerhorn Krister Ludvig Edvard Jägerskiöld Krister Robert Otto Edgar Jägerskiöld Jalo Järnefelt Tauno Järnefelt Adolf Ferdinand von Konow Carl von Knorring Johannes Alarik von Knorring Magnus Mikael von Kothen Alexis von Kræmer Wilhelm Theodor von Kraemer Karl Otto Reinhold Ladau Alexander Gabriel Lagus
Rolf Lagerborg August Carl Adam Lagermarck Gustaf Adolf Langenskiöld Ernst Lindelöf Lorenz Lindelöf Uno Lindelöf Hjalmar Linder Torsten Leonard Lode Carl Gustaf Emil Mannerheim Carl Robert Mannerheim Adolf Constantin Mechelin Leo Mechelin Alexander Joakim von Minkwitz Carl Otto Alexander Munck Lennart Fritiof Munck af Fulkila Rudolf Waldemar Munsterhjelm Johannes Wilhelm von Nandelstadh Matts von Nandelstadh Erik Nordenskiöld Johan Robert Hugo Nordenswan Alfred Norrmén Max Oker-Blom Hjalmar Oker-Blom K. E. Palmén Wilhelm Pipping Arthur Pippingsköld Lars Knut Prytz Jost Wilhelm Hugo von Qvanten August Ramsay Edvard Alexander Ramsay Wilhelm Ramsay Ernst Viktor von Rehausen Thiodolf Rein Eric von Rettig Karl Hjalmar Rosenbröijer Hugo Rosenlew Gösta August Sackleen Arvid Sanmark Erik von Schantz Berndt Gustaf Knut Björn Waldemar Schauman Einar Ossian Schauman Georg Schauman Waldemar Schauman Hjalmar Schildt Jalo Aatos Viini Wilhelm Schildt Onni Schildt Osma Alfred Schildt Constantin Runo Georg von Schoultz Oskar von Schoultz Carl Rudolf Christer Schulman Hugo Schulman Otto Karl Hjalmar Schulman Arvid Michael af Schultén J. G. von Schrowe Hjalmar Frithiof Segercrantz Johan Viktor Segerstråle Gustaf Adolf Silfverhjelm Ernst Silfverhjelm
Johan Axel Erik Silfverhjelm Anders Henrik Snellman Johan Ludvig Snellman Axel Johan Alfons Spåre Maximilian Spåre Carl August Standertskjöld Henrik Carl Gustaf August Standertskjöld Waldemar Stjerncreutz Wilhelm Stjernschantz Fredrik Stjernvall Henrik Ludvig Alfred Stjernvall Julius Stjernvall P. E. Svinhufvud Johan Reinhold Taube Hjalmar Edvard Tawast Eynar Thesleff Rolf Thesleff Viktor Nikolai Julius Thesleff Axel Fredrik Tigerstedt Edvard Tigerstedt James Mauritz Tigerstedt Robert Tigerstedt Theodor Tigerstedt Eric von Troil Walter Werner Axel von Troil Adolf Törngren Alarik Uggla John Rafael Uggla N. R. af Ursin Hugo Johan Wilhelm Wadenstjerna Ivar August Wahren Axel Wallensköld Björn Rudolf Wasastjerna Evert Viktor Wasastjerna Karl Oskar Wasastjerna Uno Alfons Wasastjerna Axel Leonard von Weissenberg Ernst von Wendt Georg von Wendt Erik Adolf von Willebrand Georg von Willebrand Herman Viktor von Willebrand Karl Reinhold von Willebrand Reinhold Felix von Willebrand Reinhold Robert von Willebrand Frans Gustaf von Winther August Henrik Uno Wrede Carl Ernst Wrede Carolus Wrede Otto Wrede R. A. Wrede Ferdinand von Wright Viktor Julius von Wright Georg Herman August Wärnhjelm Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen Axel Theodor Örnhjelm
Pappissääty Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisillä valtiopäivillä toimi pappissäädyssä viidettä kertaa puhemiehenä arkkipiispa Gustaf Johansson, varapuhemies oli Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh. Myös Savonlinnan ja Kuopion hiippakuntien piispat Otto Immanuel Colliander ja Juho Rudolf Forsman (sukunimeltään 12.5. alkaen Koskimies) olivat läsnä. Pappissäädyn valtiopäivämiehet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:Kaarlo Österbladh, 1934. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. II 1885–1906. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXVI, ss. 523–528.
Piispat: Arkkipiispa Gustaf Johansson (säädyn puhemies), Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh (varapuhemies), Savonlinnan hiippakunnan piispa Otto Immanuel Colliander ja Kuopion hiippakunnan piispa Juho Rudolf Forsman.
Papiston edustajat: Arkkihiippakunnan papiston valitsemat: professori Robert Hermanson, Kannuksen kirkkoherra Isak August Björklund, Naantalin kirkkoherra Edvard Hannula, Korpon kirkkoherra Herman Snellman, Sulvan kirkkoherra Johan Alarik Roos, Uudenkaupungin kirkkoherra Wilhelm Roos, Uskelan kirkkoherra Peter Snellman, Närpiön kappalainen Ivar Nordlund, Maarian kirkkoherra Ivar Markus Tallgren, Alavuden kirkkoherra Karl August Schroderus, Turun kappalainen Teodor Natanael von Pfaler ja Kauhajoen kirkkoherra Gustaf Edvard Lybeck (joka valittiin arpomalla). Porvoon hiippakunnan papiston valitsemat: professori Allan Serlachius, Tampereen kappalainen Karl Oskar Fontell, Uuraisten kirkkoherra Arnold Melcher Berger, Tampereen suomalaisen reaalilyseon lehtori Johan Abraham Maunu, professori Georg Gustaf Alexander Rosenqvist, Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherra Gustaf Adolf Heman, Hattulan kirkkoherra Johan Jakob Westerlund, yliopistonapulainen Lauri Ingman ja professori J. R. Danielson-Kalmari. Savonlinnan hiippakunnan papiston valitsemat: Savonlinna-Säämingin kirkkoherra Juuso Hedberg, Impilahden kirkkoherra Aleksander Auvinen, Parikkalan kirkkoherra Julius Immanuel Gummerus, Uukuniemen kirkkoherra Alexander Gustaf Walle, Juvan kirkkoherra Josua Johansson, professori Arthur Hjelt, Kangasniemen kirkkoherra Ludvig Alexander Wennerström ja Juuan kirkkoherra Fredrik Hellman. Kuopion hiippakunnan papiston valitsemat: Kuopion kirkkoherra Johannes Schwartzberg, Alatornion kirkkoherra Eljas Lönnrot, Leppävirran kirkkoherra Henrik Edvard Schroderus, Karttulan kirkkoherra Eero Hyvärinen, professori Ernst Gustaf Palmén ja Oulun lääninvankilansaarnaaja Juho Aapraham Mennander. Yliopiston valitsemat: professorit Johan Wilhelm Runeberg ja Werner Söderhjelm. Turun hiippakunnan koulunopettajien valitsemat: Turun suomalaisen klassillisen lyseon rehtori Knut Svanljung ja ruotsalaisen normaalilyseon rehtori Vilhelm Rosenqvist. Porvoon hiippakunnan koulunopettajien valitsemat: Tampereen suomalaisen reaalilyseon lehtori Alexander Werner Theodor Malin ja professori Ivar Heikel. Savonlinnan hiippakunnan koulunopettajien valitsemat: professori Emil Nestor Setälä ja Viipurin suomalaisen reaalilyseon lehtori Uno Saxén. Kuopion hiippakunnan koulunopettajien valitsema: professori Theodor Homén.
Pappissäädyn edustajien lukumäärä oli entinen eli puhemies mukaan luettuna 48, mutta 13 entistä valtiopäivämiestä oli jäänut pois, kuten vuoden 1877 valtiopäiviltä asti mukana ollut senaattori Otto Donner. Pitkäaikainen valtiopäivämies rehtori Adiel Bergroth oli kuollut 1905 ja vuodesta 1888 asti säädyssä ollut kirkkoherra Niilo Karilas oli siirtynyt kirkollistoimituskunnan esittelijäsihteeriksi. Poisjääneiden tilalle tulivat Theodor Natanael von Pfaler, Samuel Wilhelm ja Johan Alarik Roos, Peter ja Herman Henrik Snellman, Karl Ivar Nordlund, Gustaf Edvard Lybeck, Lauri Ingman, Arthur Hjelt, Juho Aapraham Mannermaa, Werner Söderhjelm, Uno Saxén ja Theodor Homén. Heistä Ingman, Mannermaa, Homén ja Samuel Wilhelm Roos tulivat työskentelemään uudessa eduskunnassa.Österbladh 1934, s. 528
Porvarissääty Porvarissäädyn puhemies oli Leonard von Pfaler ja sihteeri Axel Valdemar Lindberg. Säädyn jäsenet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:
Johan Henrik Alkunen (Helsinki) Ossian Ansas (Vaasa) Woldemar Backman (Pietarsaari) Konrad Björkstén (Porvoo) T. J. Boisman (Helsinki) Carl Alfred Carlström (Kristiinankaupunki) Arthur Castrén (Oulu) Kaarlo Castrén (Hamina) Axel Cederberg (Vaasa) Anton Elving (Tampere) Eero Erkko (Hämeenlinna) Oskar Groundstroem (Helsinki) Aimo Hallberg (Kotka) Mauritz Hallberg (Helsinki) Felix Heikel (Viipuri) Theodor August Heikel (Uusikaarlepyy) Walter Heimbürger (Helsinki) Niilo Helander (Heinola) August Hjelt (Naantali)
Gustaf Rudolf Idman (Tampere) Herman Alexander Ingman (Iisalmi) Fredrik Jansson (Helsinki) Julius Emerik Jansson (Maarianhamina) Juho Heikki Jokinen (Turku) Fritz Arthur Jusélius (Pori) Vilho Jämsén (Kemi) Einar August Kalm (Tornio) Kyösti Kanniainen (Jyväskylä) Kustaa Killinen (Kuopio)