Kehnäsieni (Cortinarius caperatus syn. Rozites caperata) on seitikkilaji ja Suomessa yleinen herkullinen ruokasieni. Se on kuitenkin monelle sienestäjälle tuntematon sieni.

Ulkonäkö

Kehnäsienen 5–15 senttimetriä leveä, kellertävän vaaleanruskea lakki on nuorena munamainen tai puolipallomainen, mutta se muuttuu hieman myöhemmin kuperaksi ja vanhemmiten laakeaksi. Lakki on säteittäisesti ryppyinen, himmeän mattapintainen, keskeltä hieman koholla ja etenkin nuorena lakin keskikohouma on vaalean helmenhohtoisen härmän eli "kehnän" peitossa. Lakin alapinnan tiheät ja kolotyviset heltat ovat nuorena hyvin vaalean rusehtavat ja vanhemmiten itiöpölyn värjäämänä kanelinruskeat. Sienen 5–15 senttimetriä pitkä ja 1–2 senttimetriä leveä, tasapaksu tai hiukan tyvestä levenevä jalka on tyypillisesti lakkia vaaleampi, tanakka ja pitkittäissäikeinen. Jalan yläosassa on vaalea, leveä, sormusmainen rengas. Renkaan yläpuolella jalassa on sahanteräkuvioita. Itiöpöly on punaruskeaa kuten monilla muillakin seitikkien sukuun kuuluvilla sienillä.

Näköislajeja

Kehnäsienen tunnistamista vaikeuttaa se, että kehnäsieni muistuttaa jossain määrin myrkyllisiä seitikkejä, tosin se on hyvin helppo erottaa hengenvaarallisesta suippumyrkkyseitikistä. Kehnäsienen voi sekoittaa mesinuppiseitikkiin (Cortinarius multifomis), valkovillaseitikkiin (Cortinarius laniger), vaskiseitikkiin (Cortinarius saginus) tai vanujalkaseitikkiin (Cortinarius claricolor). Näillä seitikeillä ei ole rengasta eikä kehnää lakin päällä, kun taas kehnäsienellä puolestaan ei ole muille seitikeille tyypillistä seittisuojusta yhdistämässä lakkia ja jalkaa eikä myöskään kehnäsienen jalassa roiku ulkosuojuksen jäänteitä. Käytännössä sekoittaminen myrkylliseen isokaulussieneen näyttää olevan mahdollista, mutta se on mustuvahelttainen ja ainakin jalastaan erinäköinen, vaikka sillä rengas onkin.

Kasvuaika ja -paikka

Kehnäsieni kasvaa hyvin yleisenä koko Suomessa havupuiden ja koivujen seurassa. Etelässä sitä löytää todennäköisimmin sammaleisista harjumänniköistä, kun taas Lapissa se kasvaa tunturikoivikoissa. Kehnäsieni saattaa paikoin olla hyvinkin satoisa. Kehnäsienen satokausi alkaa usein jo heinäkuussa, mutta elo-syyskuulla sitä saa parhaiten. Vuotuiset vaihtelut itiöemien määrässä ovat paikallisesti suuria.

Käyttö ravintona

Kehnäsieni on herkullinen ja hienon makuinen ruokasieni, joka sopii monenlaisiin sieniruokiin. Säilöntämenetelmistä paras on pakastaminen. Kehnäsientä ei suositella kuivattavaksi maun kitkeröitymisen takia.

Radioaktiivisuus

Jotkut sienilajit, kuten mm. kehnäsieni, mustavahakas ja rouskut ja suppilovahvero keräävät itseensä enemmän radioaktiivisuutta kuin muut. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena kehnäsieniin voi kertyä Suomessa yhä nykyään radioaktiivisuutta jopa mittavia määriä.

Lähteet

Aiheesta muualla Laji.fi: Kehnäsieni (Cortinarius caperatus) Ruokavirasto: Kehnäsieni (Cortinarius caperatus) Luontoportti: Kehnäsieni (Cortinarius caperatus) Arktiset aromit: Kehnäsieni (Cortinarius caperatus) UniProt, Taxonomy: Cortinarius caperatus Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Cortinarius caperatus Mushroomexpert.com: Cortinarius caperatus ("Rozites caperata") Mycota of Alaska: Cortinarius caperatus

Luokka:Seitikit Luokka:Kauppasienet Luokka:Suomalaiset ruokasienet