Miikka Sakari Kiprusoff (oik. Kiprusov, s. 26. lokakuuta 1976 Turku) on suomalainen uransa päättänyt jääkiekkomaalivahti. Hän aloitti jääkiekon Turun Palloseurassa ja saavutti seuraa edustaessaan kaksi Suomen mestaruutta, jonka jälkeen hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan NHL-seura San Jose Sharksin organisaatioon.
Kiprusoff pelasi valtaosan NHL-urastaan Calgary Flamesissa. Hän torjui NHL:n runkosarjassa 623 ottelua ja yhteensä 319 voittoa, ja kauden 2005–2006 päätteeksi hänet palkittiin NHL:n parhaan maalivahdin palkinnolla, Vezina Trophylla NHL:n historian ensimmäisenä suomalaisena maalivahtina. Sittemmin palkinnon on voittanut myös Tuukka Rask vuonna 2014 ja Pekka Rinne vuonna 2018. NHL:n pudotuspeleissä Kiprusoff pelasi 56 ottelua ja torjui voiton yhteensä 25 kertaa. Kiprusoff ei mittavasta urastaan huolimatta voittanut NHL:n Stanley Cup -mestaruutta kertaakaan. Hän kertoi päättävänsä NHL-uransa vuoden 2013 heinäkuussa 36-vuotiaana, vaikka hänellä oli vielä Calgary Flamesin kanssa pelaajasopimus koskien NHL-kautta 2013–2014.
Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Kiprusoff on saavuttanut olympiapronssia vuonna 2010, MM-hopeaa vuosina 1999 ja 2001 sekä maailmancupin toisen sijan vuonna 2004. Kiprusoffia pidetään yhtenä suurimmista suomalaisista NHL-legendoista ja yhtenä kaikkien aikojen parhaista suomalaisista maalivahdeista.
Varhainen ura Ensimmäiset vuodet ja uran alku Miikka Kiprusoff syntyi Turussa 26. lokakuuta 1976. Jo varhain Kiprusoff alkoi pelaamaan jääkiekkoa ulkojäillä, jossa hänen neljä vuotta vanhempi isoveljensä Marko, tuleva huippupuolustaja ja vuoden 1995 maailmanmestari, usein laukoi Miikan ollessa maalissa. Alun perin Miikka innostui jääkiekosta juuri Markon pyydettyä häntä maalivahdiksi.
TPS ja Tukholman AIK Miikka Kiprusoff aloitti jääkiekkouransa Turun Palloseurassa. Kiprusoff pelasi TPS:n alle 20-vuotiaiden joukkueessa kaudet 1993–1994 ja 1994–1995, kunnes kesken jälkimmäisen kauden, 1994–1995 nuori ja lupaava maalivahti debytoi kasvattajaseuransa paidassa SM-liigassa kaudella 1994–1995. Hän pääsi kaudella pelaamaan neljä ottelua TPS:n maalilla, maalikeskiarvolla 3,00 ja kohtalaisella torjuntaprosentilla 89,7 %. Kiprusoff nousi kauden lopussa TPS:n kakkosmaalivahdiksi, ja pääsi pelaamaan myös SM-liigan pudotuspeleissä kaksi ottelua. TPS pelasi kauden loistavasti ja voitti Suomen mestaruuden. Kiprusoffin veli, puolustaja Marko Kiprusoff oli TPS:n mestarijoukkueessa suuressa roolissa ja voitti SM-liigakauden 1994–1995 parhaan puolustajan palkinnon. Kaudella 1995–1996 Kiprusoff vakiinnutti lopullisesti paikkansa TPS:n SM-liigajoukkueen kokoonpanossa. Kiprusoff pelasi kauden aikana 12 runkosarja- ja kolme pudotuspeliottelua. TPS:n kausi oli jälleen menestyksekäs, mutta lopulta joukkue hävisi SM-finaalissa Helsingin Jokereille voitoin 3–1. Näin Kiprusoff voitti toisella SM-liiga kaudellaan jo toisen SM-mitalinsa.
Kaudeksi 1996–1997 Kiprusoff siirtyi Turun Palloseurasta Ruotsiin, Elitserieniin, AIK:n joukkueeseen. Kiprusoff pelasi heti avauskautensa joukkueessa ykkösmaalivahtina. Hän pelasi runkosarjassa 42 ottelua hyvin tilastoin, maalikeskiarvolla 2,29 ja torjuntaprosentilla 90,7 %. AIK selviytyi myös pudotuspeleihin, jossa se kuitenkin putosi jo ensimmäisellä kierroksella. Toisella kaudellaan AIK:ssa Kiprusoff pelasi lähes samalla torjuntaprosentilla, 90,8 % 42 runkosarjaottelussa, muttei onnistunut torjumaan joukkuettaan pudotuspeleihin. Kiprusoff jätti AIK:n kesällä 1998.
Paluu TPS:ään Kaudeksi 1998–1999 tuolloin 22-vuotias Kiprusoff palasi takaisin kotikaupunkiinsa Turkuun ja kasvattajaseuraansa TPS:ään. Kausi oli Kiprusoffilta erinomainen, hän pelasi TPS:n maalilla runkosarjassa 39 ottelua loistavalla torjuntaprosentilla 93,6 % ja hänet palkittiin SM-liigan kauden parhaana maalivahtina. Pudotuspeleissä Kiprusoffin erinomainen vire jatkui, ja hän torjui TPS:n Suomen mestariksi. Suomen mestaruus oli Kiprusoffille uran toinen ja kauden kruunasi vielä valinta pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.
NHL-ura San Jose Sharks San Jose Sharks, joka oli varannut Kiprusoffin NHL:ään vuoden 1995 varaustilaisuudessa, solmi hänen kanssaan tulokassopimuksen ennen kauden 1999–2000 alkua. Saavuttuaan San Joseen hän ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan Sharksin valmennusjohtoa harjoitusleirin aikana ja näin ollen aloitti ensimmäisen kautensa Pohjois-Amerikassa San Josen farmiseura Kentucky Thoroughbladesissa, joka pelasi AHL-liigassa. Kiprusoff torjui kauden 1999–2000 aikana Kentuckyssa erinomaisin ottein 47 runkosarjaottelua korkealla 92,4:n torjuntaprosentilla. Hänet valittiin myös AHL:n tähdistöotteluun, ja pudotuspeleissä erinomaisesti torjunut Kiprusoff johdatti Thoroughbladesin seuran historian ensimmäiseen divisioonan mestaruuteen.
Myös seuraavalla kaudella loistavasti pelannut Kiprusoff valittiin toistamiseen AHL:n tähdistöotteluun. Runkosarjassa hän torjui 39 ottelustaan 19 voittoa, ja hän onnistui kiinnittämään pelaamisellaan myös Sharksin valmennusjohdon huomion. Hänet nostettiinkin pian Sharksin NHL-kokoonpanoon, ja hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa Mighty Ducks of Anaheimia vastaan 29. maaliskuuta 2001, kun hänet vaihdettiin luukkuvahdin paikalta vartioimaan Sharksin maalia Jevgeni Nabokovin tilalle. Sharks voitti ottelun lopulta lukemin 7–4. Ensimmäisen kerran Kiprusoff oli Sharksin aloittavana maalivahtina 8. huhtikuuta niin ikään Anaheimia vastaan ja torjui jälleen Sharksin voittoon. NHL-kauden 2000–2001 runkosarjan aikana Kiprusoff torjui yhteensä viidessä ottelussa hyvällä 90,2:n torjuntaprosentilla päästäen taakseen vain viisi maalia. Kevään pudotuspeleissä hän pelasi kolmessa ottelussa, ja St. Louis Bluesia vastaan pelatussa pudotuspeliottelussa 39 torjunnalla joukkueensa voittoon johdattaneesta Kiprusoffista tuli ensimmäinen suomalainen maalivahti, joka onnistui voittamaan NHL:n pudotuspeliottelun.
Kauden 2001–2002 alku oli Kiprusoffille vaikea, ja hän pelasi alkukaudesta neljä ottelua AHL-seura Cleveland Baronsissa. NHL:n runkosarjassa hän torjui Jevgeni Nabokovin varamaalivahtina yhteensä 20 ottelussa torjuen voiton seitsemän kertaa.
Kauden 2002–2003 alussa Sharksin aloittava maalivahti Jevgeni Nabokov oli ilman sopimusta ja Kiprusoff sai tilaisuuden nousta seuransa ykkösvahdiksi. Kausi oli hänelle kuitenkin vaikea, ja hän onnistui torjumaan 22 ottelusta vain viisi voittoa. Tästä huolimatta Sharks halusi panostaa Kiprusoffiin ja tarjosi hänelle kauden päätteeksi 800 000 dollarin sopimusta kaudesta 2003–2004.
Kiprusoff aloitti seuraavan kautensa kilpailutilanteessa toisen suomalaisen maalivahdin, Vesa Toskalan, kanssa Sharksin kakkosvahdin paikasta Jevgeni Nabokovin ollessa edelleen seuran aloittava maalivahti. Kilpailutilanne kuitenkin ratkesi 22 runkosarjan ottelua myöhemmin, kun maalivahtiongelmissa paininut Calgary Flames teki Sharksin kanssa pelaajakaupan, minkä johdosta Kiprusoff siirtyi kalifornialaisseurasta Kanadan Albertaan.
Calgary Flames Ensimmäinen kausi Calgaryssä ja Stanley Cupin finaalit Calgaryn ykkösmaalivahti, tšekkiläinen Roman Turek oli loukkaantunut, eikä seura löytänyt hänelle sopivaa korvaajaa uudeksi ykkösmaalivahdikseen. Niinpä Flames teki tarjouksen Sharksille Kiprusoffista, johon Sharks suostui ja Kiprusoff siirtyi Calgaryyn. Kiprusoff sai aloittaa aikansa Calgaryssä selvänä ykkösmaalivahtina Turekin ollessa sairastuvalla. Kiprusoff debytoi uuden seuransa maalilla marraskuun ottelussa Montreal Canadiensia vastaan ja vakuutti Flamesin seurajohdon heti kyvyistään, torjuttuaan 22 laukausta ja Calgaryn voitettua ottelun 2–1. Kiprusoff torjui Calgaryn hienosti pudotuspeleihin ja pelasi runkosarjassa Flamesin paidassa 38 ottelua torjuntaprosentilla 93,3 %. Kiprusoff nimettiin loistavasti sujuneen runkosarjan ansiosta myös ehdokkaaksi NHL:n parhaalle maalivahdille jaettavaan palkinnon, Vezina Trophyn voittajaksi. Palkinnon voitti kuitenkin New Jersey Devilsin Martin Brodeur. Pudotuspeleissä Kiprusoff jatkoi erinomaisia otteitaan ja piti Calgarya ajoittain lähes yksin pystyssä torjunnoillaan. Kiprusoff torjui Flamesin sensaatiomaisesti Stanley Cupin finaaleihin asti, mutta finaaleissa Flames kuitenkin hävisi Tampa Bay Lightningille voitoin 4–3 ja mestaruus meni näin Tampalle. Stanley Cupin voitto jäi Calgarylta ja Kiprusoffilta vain yhden voiton päähän. Kuudennessa finaalipelissä tämä oli lähellä, ja pelin loppuhetkillä Calgaryltä jäi hyväksymättä kyseenalainen Martin Gelinaksen maali, joka olisi mahdollisesti tuonut mestaruuden.
NHL:n työsulku ja välivuosi Ruotsissa NHL:n ja pelaajien ammattiliitto NHLPA:n erimielisyydet liigan ja pelaajien välisestä uudesta työehtosopimuksesta johtivat NHL-kauden 2004–2005 peruuntumiseen, ja liiga ajautui työsulkuun. Kiprusoff jätti työsulun vuoksi NHL:n ja siirtyi kauden ajaksi Ruotsin Elitserieniin, Timrå IK:n organisaatioon. Hän torjui Timråssa runkosarjan 41 ottelussa hyvin ottein.
Loistokausi 2005–2006 ja Vezina Trophyn voitto Työsulun päätyttyä kausi 2005–2006 pelattiin NHL:ssä normaalisti. Kiprusoff pelasi Calgary Flamesin maalilla runkosarjassa peräti 74 ottelua, loistavin ottein. Kiprusoffin torjuntaprosentti oli erittäin hyvä 92,3 % ja maalikeskiarvo 2,07. Kiprusoff nimettiin toista kertaa peräkkäin ehdokkaaksi Vezina Trophyyn, ja tällä kaudella Kiprusoff oli NHL:n paras maalivahti ja voitti arvostetun palkinnon. Lisäksi Kiprusoff voitti William M. Jennings Trophyn runkosarjan vähiten maaleja päästäneenä maalivahtina. Pudotuspeleissä Kiprusoff pelasi Calgaryn kaikki seitsemän ottelua ja säilytti korkean tasonsa, mistä kertoo myös hyvä torjuntaprosentti 92,1 %. Kiprusoffin erittäin hyvistä otteista Calgaryn maalilla huolimatta Flames ei onnistunut selvittämään tietään jatkoon toiselle pudotuspelikierrokselle. Jatkopaikka jäi yhden voiton päähän. Kauden päätteeksi Kiprusoff palkittiin Calgary Flamesin kauden parhaana pelaajana.
Kaudet 2006–2009 Kauden 2006–2007 alussa arvostettu pohjoisamerikkalainen jääkiekkojulkaisu The Hockey News valitsi Kiprusoffin NHL:n parhaaksi pelaajaksi ja kehui Kiprusoffia erinomaiseksi maalivahdiksi, joka tarjoaa joukkueelleen mahdollisuuden voittoon jokaisessa ottelussa. Kauden alku oli Kiprusoffille kuitenkin vaikea: hän onnistui voittamaan 12 ensimmäisestä ottelustaan ainoastaan neljä päästäen taakseen kolme maalia lähes jokaisessa ottelussa. Kauden edetessä myös Kiprusoff onnistui parantamaan otteitaan Flamesin maalilla torjuen joukkueelleen tärkeitä voittoja seuran matkatessa jälleen pudotuspeleihin. Runkosarjan aikana hänen työtaakkansa Flamesin maalilla oli jälleen valtava, sillä ”Kipper” vartioi joukkueensa maalia peräti 74 ottelussa ja onnistui kauden päätteeksi nostamaan torjuntaprosenttinsa 91,7:ään asti. Kauden muita kohokohtia olivat hänen uransa ensimmäinen valinta NHL:n tähdistöotteluun ja uran 100. voitto NHL:n runkosarjassa sekä Flames-uran 21. voitto rangaistuslaukauskilpailussa, jolla hän rikkoi Dan Bouchardin asettaman seuraennätyksen.
Calgaryn pudotuspelitaival katkesi jo ensimmäisellä kierroksella Kiprusoffin hyvistä otteista huolimatta. Kauden päätteeksi hän oli jälleen ehdokkaana Vezina Trophyn saajaksi New York Rangersin Henrik Lundqvistin, New Jersey Devilsin Martin Brodeurin ja Vancouver Canucksin Roberto Luongon kanssa. Hänet valittiin Calgaryn parhaaksi pelaajaksi, mutta Vezinan voitti lopulta Martin Brodeur.