Suurajatollah Mohammad Baqir al-Sadr (1. maaliskuuta 1935 Al-Kazimiyah, Irak – 9. huhtikuuta 1980), tavallisesti kutsuttu nimellä Al-sadr al-ayal, oli yksi tärkeimmistä muslimifilosofeista ja šiiojen Dawa-puolueen oppi-isä. Hänen merkittävin teoksensa on Iqtisaduna, joka luo perustan yhteiskunnan taloudesta islamilaisten periaatteiden mukaan. Toinen teos Falsafatuna on luonteeltaan Iqtisadunaa filosofisempi.
Muhammad Baqir al-Sadr varttui Najafin kaupungissa köyhässä perheessä isänsä kuoltua. Hän opiskeli uskonnollisissa seminaareissa ja alkoi opettaa 25-vuotiaana. Hän tuli pian tunnetuksi šiia-ajattelijaksi luentojensa ja kirjoitustensa takia. Ensimmäisissä kirjoituksissaan hän kritisoi marxilaisuutta ja luonnosteli uutta, vaihtoehtoista islamilaista hallintomallia.
Vuonna 1977 Najifin mellakoiden aikana Muhammad Baqir al-Sadr tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Kaksi vuotta myöhemmin vankeustuomio muutettiin kotiarestiksi. Vuonna 1980 Muhammad Baqir al-Sadr puolusti kirjoituksessaan ajatollah Khomeinia ja islamilaista vallankumousta. Tämän seurauksena hänet vangittiin uudelleen, kidutettiin ja teloitettiin. Teloituksen sanottiin olleen Saddam Husseinin vastaus varapresidentin murhaa suunnitelleille šiia-aktisivteille.
Lähteet
Luokka:Islamilaiset filosofit Luokka:Irakilaiset ajatollahit Luokka:Teloitetut Luokka:Vuonna 1935 syntyneet Luokka:Vuonna 1980 kuolleet