Jaakko I Valloittaja (; esp. Jaime de Aragón); (2. helmikuuta 1208 – 27. heinäkuuta 1276) oli Aragonian kuningas vuosina 1213–1276.

Jaakko I on keskiaikaisista Aragonian kuninkaista tunnetuin. Hän laajensi valtakuntaansa Baleaareille ja Valenciaan. pienoiskuva|Jaakko I vastaanottaa Aragonian fuerojen kokoelman 1247. (rajattu)

Suku ja lapsuus Hän oli Pietari II:n ja Montpellier'n valtiatar Marian (1182–1213) poika, joka kolmevuotiaana, joutui tappion seurauksena panttivangiksi Simon de Montfortille, joka piti häntä hallussaan vuoteen 1213 asti. Pietari II:n kuoltua, paavi Innocentius III vaati pojan vapauttamistan. Vaikka hän oli vielä alaikäinen, hänet asetettiin Monzónin linnan temppelin suurmestarin holhoukseen, jossa hän pysyi vuoteen 1217 asti.

Jaakon isä Pietari II kuoli ristiretkellä pojan ollessa viisivuotias. Jaakko kasvoi Temppeliherrain ritarikunnan suojeluksessa Monzonissa, ja isosetä Sancho Roussilon hoiti sijaishallitsijan tehtäviä vuoteen 1218 asti. Tuolloin aateliset syrjäyttivät sijaishallitsijan, ja nuori kuningas joutui taistelemaan asemansa ja joskus henkensäkin puolesta. Virallisesti hän nousi valaistuimelle vuonna 1227 ja alkoi heti suunnitella valtakunnan laajentamista.

Avioliitot ja jälkeläiset Jaakko I oli naimisissa kaksi kertaa: Vuonna 1221 solmittu liitto Eleonoora Kastilialaisen (n. 1190–1244) kanssa päättyi eroon. Toinen puoliso, unkarilainen prinsessa Violanta Unkarilainen synnytti useita lapsia.

Vuonna 1220/1221 hän avioitui Kastilian kuningas Alfonso VIII:n ja kuningatar Eleonoora Englantilaisen tyttären, Kastilian prinsessa Eleonooran kanssa. Kuningatar Eleonooran isovanhemmat olivat Englannin kuningas Henrik II ja kuningatar Eleonora Akvitanialainen. Jaakon alaikäisyys kuitenkin lietsoi aragonialaisten ja katalonialaisten aatelisten kapinointia, vaikka vuosia myöhemmin hän onnistui henkilökohtaisesti alistamaan ryhmittymät.

Vaikka avioliitto mitätöitiin vuonna 1229, heidän ainoa poikansa julistettiin lailliseksi:

Alfonso (1229–1260), avioitui Marsanin varakreivitär, Béarnin Constance de Moncaden kanssa, avioliitto kesti vain kolme päivää ennen Alfonson kuolemaa.

Vuonna 1235 Jaakko avioitui toisen kerran Unkarin kuningas Andreas II:n ja tämän toisen puolison Yolande de Courtenayn tyttären, Unkarin prinsessa Violantan kanssa.

Heille syntyi kymmenen lasta:

Yolanda, tunnettiin myös nimellä Violant (1236–1301), avioitui tulevan Kastilian kuningas Alfonso X:n kanssa, joka oli Kastilian kuningas Ferdinand III:n ja kuningatar Beatriz von Hohenstaufenin vanhin poika. Constanza (1239–1269), avioitui Kastilian kuningas Ferdinand III:n ja Beatriz von Hohenstaufenin nuorimman pojan, infante Manuelin, Villenan, Peñafielin, Cuéllarin ja Escalonan herran kanssa. Pietari III (1240–1285), isänsä seuraaja Aragonian, Katalonian ja Valencian kuninkaana Jaakko II (1243–1311), Baleaarien (Mallorcan) ja Languedocin hallitsija isänsä jälkeen Ferdinand (1245–1250), kuoli 5-vuotiaana Sancha (1246 – ennen vuotta 1275), kuoli Pyhässä maassa Isabella (1248–1271), avioitui Ranskan kuningas Filip III:n kanssa Maria (1248–1267), nunna Sancho (1250–1275), Toledon arkkipiispa Eleonoora (s. 1251), kuoli sylilapsena, äiti Violanta kuoli syyskuussa 1251.

Jaakko otti avovaimokseen noin vuonna 1255 jo vuodesta 1235 pitämänsä rakastajattarensa, Sancho Pérez de Lodosan lesken Teresa Gil de Vidauren (k. 1285), ja jätti tämän noin vuonna 1265, kun (kuten hän väitti) Teresa sairastui lepraan. Hän oli aatelimies Juan de Vidauren tytär, eikä hänestä koskaan tullut kuningatarta, koska liitto ei ollut kirkon siunaama.

Jaime (n. 1255–1285), Xèrican herra Pedro (1259–1318), Ayerben herra

Kolmannen liiton lapset tunnustettiin hänen testamentissaan kelvollisiksi kruununperimysjärjestykseen, mikäli vanhemmat sukuhaarat sammuisivat.

Jaakolla oli myös useita rakastajattaria sekä avioliittojensa aikana että niiden jälkeen, joista syntyi useita aviottomia poikia. pienoiskuva|Ainoa säilynyt aikalaiskuva Jaakko I:stä. Maurit pyytävät lupaa Jaakko I:ltä, Cantigas de Santa María käsikirjoitus 1200-luku. Suhteesta serkkunsa Blanca d'Antillón kanssa:

Fernán Sánchez (tai Fernando Sánchez) (1240–1275), Castron paroni

Suhteesta Berenguela Fernándezin, Alfonso de Molinan tytären kanssa:

Pedro Fernández, Híjarin paroni

Suhteesta Elvira Sarrocan kanssa:

Jaume Sarroca (s. 1248), Huescan piispa 1273–1290

Jaakkoa seurasi kuninkaana hänen vanhin poikansa Pietari III. Tytär prinsessa Violante (1236–1300/1301) avioitui vuonna 1249 tulevan Kastilian kuningas Alfonso X:n kanssa.

Kuningas Jaakko valloitti ensin Baleaarien saaret yksi kerrallaan ja karkotti sitten saraseenit Valenciasta vuonna 1238. pienoiskuva|Jaakko I (ylärivi keskellä) vastaanottaa Aragonian ensimmäistä 1247 tehdyn fueros-kokoelman tekijältä, piispa ja juristi Vidal de Canellasilta kirkollisten magnaattien läsnä ollessa. Alla muut varakkaat miehet ja hovin magnaatit keskustelevat vilkkaasti. Teksti: "Me, Don Jaakko, Jumalan armosta Aragonian, Mallorcan ja Valentian kuningas, Barcelonan kreivi ja [...]" Vuonna 1228 hän aloitti Mallorcan valloituksen, joka huipentui hänen joukkojensa Ibizan valloitukseen vuonna 1235. Vuonna 1233 hän aloitti valloitustensa kohokohtana pidetyn Valencian kuningaskunnan valloituksen, jonka pääkaupungin hän otti haltuunsa vuonna 1238. Vuonna 1245 hän laajensi hallintaansa muualle kuningaskuntaan allekirjoitettuaan Almizran sopimuksen vuonna 1244 Kastilian infantin, tulevan vävynsä (1249) ja tulevan kuningas Alfonso X:n kanssa.

Hänen pitkä ja tapahtumarikas elämänsä heijastuu henkilökohtaisissa tapahtumissa, kuten avioliitoissa, mutta myös merkittävissä edistysaskeleissa institutionaalisissa asioissa sekä valloitusten seurauksena syntyneessä väestörakenteessa ja taloudellisessa kehityksessä. Hän järjesti Valencian kuningaskunnaksi, jolla oli oma poliittinen identiteetti ja lait, sen uudelleenasutuksen ja asutuksen, samoin kuin Mallorcan, ja vakiinnutti Cinca-joen Aragonian ja Katalonian alueiden väliseksi rajaksi.

Muita hänen toimintojaan olivat Cortesin eli parlamentin kaltaisten instituutioiden (joka syntyi Curia Regian muutoksesta ja laajentumisesta), Vidal de Canellasin laatiman alueellisen lain (Huescan kokoelma, 1247) ja Aragonian tuomarin valtuuksien vahvistamisen (Ejean Cortes, 1265) lisäksi hänen oma teoksensa "Libros de los hechos del rey don Jaime" ("Kuningas Jaakon tekojen kirjat"), omaelämäkerrallinen kertomus, jota hallitsija ei kuitenkaan itse kirjoittanut.

Väärä poliittinen päätös toisen puolison, kuningatar Violante Unkarilaisen kanssa syntyneiden lapsien suhteen johti siihen, että hän antoi Aragonian kruunun toiseksi vanhimmalle pojalleen Pedrolle (Pietari III), koska vanhin poika Alfonso ensimmäisestä avioliitosta oli kuollut ilman perillisiä 31-vuotiaana vuonna 1260 ja samalla antoi Mallorcan kuningaskunnan kolmanneksi vanhimmalle pojalleen Jaimelle (Jaakko II). pienoiskuva|Aragonian hallitsijoitten haudat: Ferdinand I, puoliso Kastilian Eleonoora Urraca; Pietari IV ja puolisot Portugalin Eleonoora, Navarran Maria ja Sisilian Eleonoora sekä Jaakko I. Santa María de Pobletin kuninkaallisen luostarin kirkko. Jaakko I suosi katalaanin kieltä ja kirjoitti sillä omasta elämästään kronikan Llibre dels fets. Hän edisti olennaisella tavalla aikansa katalaaninkielisen kirjallisuuden leviämistä. Hän ihaili varsinkin proosaa – toisin kuin poikansa Pietari III, joka oli runouden ystävä.

Lähteet

Luokka:Aragonian hallitsijat Luokka:Vuonna 1208 syntyneet Luokka:Vuonna 1276 kuolleet