thumb|200px|Philippus Arabs, Rooman keisari 244–249. 200px|thumb|Deciuksen lyöttämä sestertius. Arvopuolella keisarin kuva ja teksti "IMP C M Q TRAIANVS DECIVS AVG" (Imperator Caesar Messius Quintus Traianus Decius Augustus). Tunnuspuolella roomalaisten hedelmällisyyden, vaurauden ja menestyksen jumalatar Felicitas. Reunoilla kiertää teksti "FELICITAS SAECVLI".
Gaius Messius Quintus Trajanus Decius (noin vuosien 190–200 välillä – kesäkuu 251) oli Rooman keisari vuosina 249–251. Hän oli ensimmäinen keisari, joka oli kotoisin Tonavan raja-alueen provinsseista.Niin sanotut Illyrialaiset keisarit. Keisari Philippus Arabs nimitti Deciuksen Moesian ja Pannonian joukkojen komentajaksi vuonna 249. Decius kuitenkin kapinoi Philippusta vastaan ja kukisti tämän joukot taistelussa. Philippus sai surmansa ja Deciuksesta tuli keisari. Hän nimitti poikansa Herennius Etruscuksen ja Hostilianuksen perijöikseen ja korotti myöhemmin Herenniuksen kanssahallitsijakseen. Deciuksen lyhyenä hallitusaikana hän joutui taistelemaan Daakiaan ja Moesiaan hyökänneitä karpeja ja gootteja vastaan. Hän rakennutti myös kylpylän Roomaan Aventinukselle ja pani toimeen järjestelmälliset kristittyjen vainot. Decius ehti hallita vain kaksi vuotta ennen kuin hän ja hänen poikansa Herennius kuolivat kesäkuussa 251 taistelussa gootteja vastaan Moesiassa. He olivat näin ensimmäiset Rooman keisarit, jotka kaatuivat taistelussa ulkoista vihollista vastaan.
Deciuksesta on säilynyt vain vähän luotettavaa tietoa. Hänen elämästään ennen keisariutta ei tiedetä juuri mitään, ja keisariudenkin aikaisia tapahtumia on pystytty selvittämään erittäin vajavaisesti.Nathan: Early Life and Public CareerNathan: Ancient Sources
Elämä Ura ennen keisariutta Gaius Messius Quintus Decius syntyi Sirmiumin kaupungin lähistöllä sijainneessa Budalian kylässä noin vuosien 190–200 välillä.Deciuksen kerrotaan olleen kuollessaan 50-vuotias, joten syntymävuosi olisi täten ollut 201. Deciuksen vanhemmista ei ole tietoa, mutta hänen isänsä oli luultavasti armeijan upseeri, ehkä eräs Quintus Decius Vindex, joka toimi Dacian provinssin prokuraattorina. Hänen sukunsa saattoi olla kotoisin Italiasta, mistä antaa viitteitä nimet "Decius" ja "Messius", jotka ovat vanhoja oskilaisia nimiä Italiasta.McMahon: Place of Birth and Antecedents
Decius toimi noin vuosien 215–225 aikana kvestorina. Vuonna 234 hänet nimitettiin Moesian maaherraksi ja oli samoihin aikoihin myös consul suffectus, eli hänet nimitettiin kesken vuotta edellisen konsulin tilalle. Vuonna 238 hän oli Hispania Tarraconensiksen maaherra. Samana vuonna syttyi sisällissota, jossa Decius tuki senaatin vihollista keisari Maximinusta. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut Deciuksen ja senaatin suhteisiin vaan hän pysyi suosittuna senaatissa. Hän oli myös Germania Inferiorin maaherrana 230-luvulla.McMahon: Offices Held Before Becoming Emperor Tämän perusteella hän olisi luultavasti ollut myös senaatin jäsen. Oletusta tukee myös se, että hän solmi avioliiton ylhäiseen etruskisukuun kuuluvan Herennia Etruscillan kanssa 230-luvun alussa. Decius sai Etruscillan kanssa kaksi poikaa: Herennius Etruscuksen ja Hostilianuksen. Philippus Arabsin kauden alussa Decius oli kaupunginprefektinä ja vuonna 249 ehkä myös consul suffectus.Scarre s. 169 Zosimoksen mukaan Philippus murtui kapinoiden takia paineen alla ja tarjoutui jopa luopumaan vallasta. Decius kuitenkin rauhoitteli häntä ja ennusti kapinoiden päättyvän itsestään, kuten lopulta kävikin.
Nousu valtaan
Keisari Philippus lähetti vuonna 249 Deciuksen Moesian provinssiin, jotta tämä palauttaisi järjestyksen Tonavan rajalle, joka oli ollut rauhaton Tiberius Claudius Marinus Pacatianuksen kapinan jälkeen. Philippus valitsi Deciuksen luultavasti siksi, että tämä oli suosittu senaatissa, joka oli alkanut epäillä Philippuksen kyvykkyyttä hoitaa valtakunnan asioita. Toiseksi Decius oli kotoisin Tonavan alueelta ja toiminut myös Moesian maaherrana, mikä oli tuonut hänelle kokemusta. Decius lähtikin poikansa Herenniuksen kanssa Moesiaan palauttamaan järjestystä. Pian tämän jälkeen Philippukseen tyytymättömät Deciuksen joukot julistivat komentajansa keisariksi. Hänen väitetään olleen yllättynyt tällaisesta tapahtumien käänteestä ja yrittäneen selittää Philippukselle, että hän ei suinkaan ollut halukas kaappaamaan tältä valtaa.Southern s. 74 Mutta jos Decius jotain selittikin, ei se ilmeisesti vakuuttanut Philippusta, joka lähti kesäkuussa 249 armeijoineen tekemään selvää Deciuksesta.McMahon: Events Leading Up To His Elevation As Emperor
Deciusta tukivat Pannonian legioonat, joihin kuului muun muassa Legio X Gemina, jota Decius myöhemmin kunnioitti lisänimellä Deciana. Zosimoksen ja Johannes Zonaraksen mukaan Decius kohtasi Philippuksen joukot Veronan luona ja voitti taistelun. Johannes Antiokialainen taas kertoo, että Philippus oli matkalla Byzantioniin, kun hän kuuli kapinasta ja sai surmansa Beroiassa Macedonian provinssissa. Hän kaatui joko taistelussa tai murhattiin pian sen jälkeen. Kun tieto Philippuksen tappiosta kantautui Roomaan asti, pretoriaanikaarti murhasi Philippuksen pojan, Philippus nuoremman. Decius marssi Roomaan ja sai senaatin vahvistuksen keisariudelleen, luultavasti syksyllä 249. Egyptistä löydetyssä papyrusdokumentissa kerrotaan Deciuksen valtakauden alkaneen 28. marraskuuta mutta myös 16. lokakuuta on mahdollinen päivämäärä.Southern s. 308
Keisarina Heti keisariksi tulonsa jälkeen Decius päätti liittää nimiensä joukkoon nimen Traianus viitatakseen noin 150 vuotta aiemmin hallinneeseen valloittajakeisari Trajanukseen, jota pidettiin yhtenä suurimmista keisareista Augustuksen jälkeen. Lisäys oli tarkoin mietitty, sillä Trajanus oli itsekin toiminut Germania Superiorin legioonien komentajana ja hänellä oli ollut myös yhteyksiä Pannonian ja Moesian provinsseihin. Deciuksesta ei kuitenkaan tullut uutta Trajanusta.Nathan: Publicity and Power
Vuoden 251 alussa Decius otti vastaan konsulinviran yhdessä erään Vettius Gratuksen kanssa. Deciuksen ajan kolikoiden kääntöpuolien aiheista on voitu päätellä, että hän noudatti hyvin konservatiivista politiikkaa. Hän yritti jopa palauttaa vanhan lakkautetun kensorinviran tarjoamalla sitä senaattori Publius Licinius Valerianukselle. Tätä ei kuitenkaan nimitetty virkaan.
Decius kuvasi itseään aktiiviseksi kenraaliksi ja sotilaaksi. Hän johti usein sotaretkiään ja kunnioitti joukkojaan erilaisilla arvonimillä ja tunnustuksilla. Hän yritti myös perustaa oman dynastian nimittämällä vuonna 250 poikansa Herennius Etruscuksen ja Hostilianuksen caesareiksi, eli hänen seuraajikseen. Myöhemmin vanhempi Herennius korotettiin Augustukseksi eli samanarvoiseksi kanssahallitsijaksi.
Korostaakseen parempien aikojen tuloa Decius käynnisti vuoden 249 lopussa useita rakennusprojekteja Roomassa. Hän kunnostutti salamaniskussa vaurioituneen Colosseumin ja rakennutti uuden kylpylän (Thermae Decianae) Aventinukselle. Hän saattoi rakennuttaa myös Deciuksen portiikin. Rooman suuruuden palauttamista juhlistettiin myös useissa kolikoissa.Rooman keisarit s. 244
Philippuksen aikana eräs Jotapianus kapinoi keisaria vastaan Syyriassa tai Kappadokiassa, mutta hänen omat sotilaansa luultavasti murhasivat hänet pian Deciuksen valtaannousun jälkeen.Nathan: Imperial and Military Problems
Kristittyjen vainot
Decius käynnisti vuoden 249 lopussa ensimmäiset järjestelmälliset ja siihen asti laajimmat kristittyjen vainot, joissa sai surmansa lukuisia kristittyjä eri puolilla valtakuntaa. Papyruslöytöjen perusteella tiedetään, että Deciuksen aikana jokaisen roomalaisen oli määräaikaan mennessä hankittava todistus (libellus) siitä, että he olivat osallistuneet Rooman jumalien palvontarituaaleihin. Määräajan jälkeen todistuksen puute saattoi johtaa vankeuteen tai jopa kuolemantuomioon.Southern s. 74–75Nathan: The Persecution of Christians
Kristityille ajatus Rooman jumalien palvomisesta oli mahdoton. Niinpä muun muassa paavi Fabianus teloitettiin 20. tammikuuta 250. Kovimmat vainot koettiin Karthagossa ja Aleksandriassa.Scarre s. 170 Kaikki kristityt eivät kuitenkaan lähteneet marttyyriuden tielle, vaan osa sortui painostuksen alla palvomaan Rooman jumalia. Osa saattoi myös turvautua lahjontaan saadakseen tarpeellisen "palvontatodistuksen". Decius sai joka tapauksessa kristittyjen keskuudessa ikävän maineen. Uskontoedikti ei kuitenkaan ollut suunnattu yksinomaan kristittyjä vastaan. Omasta näkökulmastaan Decius ei vaatinut kristityiltä sen enempää kuin muiltakaan alamaisiltaan. Ja jos kristitty osoitti Rooman jumalille asianmukaista palvontaa, saattoi hän rauhassa jatkaa myös Jeesuksen palvomista.
Ei ole myöskään varmaa mitkä olivat Deciuksen syyt kristittyjen vainoamiselle. Eusebios Kesarealaisen mukaan hän teki niin koska hän vihasi keisari Philippusta, joka puolestaan suosi kristittyjä. Eusebioksen mukaan Philippus oli jopa itsekin kristitty, mutta tämä on epätodennäköistä. Decius yritti ilmeisesti palauttaa uskomuksen vanhaan roomalaiseen uskontoon ja oli sitä mieltä, että valtakuntaa ei puolusteta vain aseilla. Tarvittiin myös oikeaa asennetta, eli vahvaa kiintymystä roomalaisiin perinteisiin. Ennen kaikkea piti kunnioittaa Rooman jumalia, joiden katsottiin takaavan Rooman imperiumin jatkuvuuden.
Goottisodat thumb|Goottien hyökkäykset vuosina 250–251.
Talvella 250 germaanikansoihin kuuluneet gootit hyödynsivät jäätynyttä Tonavaa ja sisällissodan heikentämiä puolustuksia tunkeutumalla kuninkaansa Knivan johdolla Moesiaan. Gootit jakoivat armeijansa kahteen osaan, joista ensimmäinen piiritti Novaen kaupungin ja toinen jatkoi etelään piirittäen Philippopoliksen ja sulkien provinssin maaherran Lucius Priscuksen kaupunkiin. Decius lähetti caesariksi korotetun Herennius Etruscuksen armeijan kanssa Moesiaan. Pannonian tai Moesian maaherra Gaius Vibius Trebonianus Gallus kukisti Knivan johtamat gootit Novaessa, jolloin nämä kääntyivät etelään kohti Nicopolista. Myöhään keväällä 250 myös karpit tekivät ryöstöretkiä Daakiaan sekä Tonavan yli itäiseen Moesia Superioriin ja läntiseen Moesia Inferioriin.Cambridge Ancient History s. 38 Decius joutui koko kautensa ajan taistelemaan näitä hyökkääjiä vastaan.McMahon: Gothic Wars
Kesä- heinäkuussa 250 Decius päätti lähteä Roomasta ottaakseen Rooman armeijan komennon Balkanilla. Nuorempi poika Hostilianus jäi Roomaan hoitamaan hallinnollisia asioita yhdessä senaattori Publius Licinius Valerianuksen kanssa. Roomalaiset vapauttivat Nicopoliksen piirittäjistä, jolloin Knivan johtamat gootit jatkoivat matkaansa etelään kohti Philippopolista, jota piiritti toinen goottiarmeija. Decius kukisti myös karpit ja ajoi nämä pois Daakiasta.Cambridge Ancient History s. 39 Tästä Decius otti arvonimet Dacicus Maximus () ja restitutor Daciarum (), joita juhlistettiin lukuisissa kolikoissa. Viestiyhteyksiä ja teitä korjattiin ja Decius perusti useita sotilassiirtokuntia Balkanille. Armeija nimesi hänet tänä aikana myös imperaattoriksi ainakin kaksi kertaa.
Vuoden 250 lopulla Decius päätti hyökätä Philippopolista piirittäviä gootteja vastaan. Tiedot tapahtumista ovat epäselviä, mutta roomalaisten pysähtyessä lepäämään Beroeen, Philippopoliksesta koilliseen, Knivan johtamat gootit hyökkäsivät ja aiheuttivat raskaita tappioita roomalaisille. Decius perääntyi joukkojensa kanssa Oescukseen ja liittyi Trebonianus Galluksen armeijaan. Samaan aikaan kaupunkiin saarrettu Priscus julistautui keisariksi, ehkä goottien kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti. Kaupunki kuitenkin vallattiin rynnäköllä ja ryöstettiin. Priscuksen tarkasta kohtalosta ei ole tietoa mutta hän sai luultavammin surmansa. Kun tieto Deciuksen tappiosta kantautui Roomaan asti, eräs senaattori Julius Valens Licinianus yritti vallankaappausta. Kapina kuitenkin kukistettiin pian, kukistajana ehkä Valerianus.Rooman keisarit s. 245
Abrittuksen taistelu ja kuolema
thumb|pysty|Trebonianus Gallus.