R-1, tunnettu lännessä myös nimellä SS-1A Scunner, (ei saa sekoittaa SS-1 Scudiin), oli venäläinen versio sodanaikaisesta saksalaisesta V2-ohjuksesta. R-1:n kantomatka oli hieman lyhempi kuin V-2:n. Rakettia kehittelivät Neuvostiliitossa vankina olleet saksalaiset, Helmut Gröttrup ja Werner Albring. Saksalaiset eivät silti tienneet ensimmäisestä R-1:n koelaukaisusta mitään, heidän työnään oli lähinnä uusien ideoiden ja teknisen avun tarjoaminen venäläisille.
R-1:ssä oli ohuemmat säiliöt kuin V-2:ssa, ja se oli suunniteltu niin että se kyettiin kokoamaan silloisesta Neuvostoliitossa saatavissa olleista osista. Raketin polttoaine oli nestemäinen happi ja vesi/alkoholiseos. Kantomatka 270 km, hyötykuorma 1 000 kg. Ohjuksen ensimmäiset koelennot tehtiin 1948 ja R-1:tä alettiin sijoittaa asemiin vuonna 1950. R-1:stä kehitettiin koeraketti R-1A, jolla tutkittiin ylempää ilmakehää ja kokeiltiin raketin kärjen irrottamista raketin palonlopun jälkeen.
R-1:stä kehiteltiin myöhemmin ylemmän ilmakehän tutkimusraketteja R-1B, R-1V, R-1D ja R-1E.
Lähteet
Задача особой государственной важности. Из истории создания ракетно-ядерного оружия и Ракетных войск стратегического назначения (1945-1959 гг.) / Сост. В. И. Ивкин, Г. А. Сухина. — М.: Российская политическая энциклопедия (РОССПЭН), 2010. — 1205 с. — 800 экз. — Карпенко А. В., Уткин А. Ф., Попов А. Д. Отечественные стратегические ракетные комплексы / Под научной ред. В. Ф. Уткина, Ю. С. Соломонова, Г. А. Ефремова. — СПб.: Невский бастион, 1999. — 288 с. — Мозжорин Ю., Еременко А. От первых баллистических до... (рус.) // Авиация и космонавтика. — М.: Воениздат, 1991. — № 7. — С. 40-41. — ISSN 0373-9821 Широкорад А. Б. Энциклопедия отечественного ракетного оружия 1918-2002 / Под общей ред. А. Е. Тараса. — Минск: Харвест, 2003. — 544 с. — (Библиотека военной истории). — 5100 экз. —
Luokka:Lyhyen matkan ballistiset ohjukset