Mongolian kansantasavalta () oli 26. marraskuuta 1924 – 13. helmikuuta 1992 toiminut aasialainen kommunistinen valtio, joka kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Mongolian kansantasavalta ei kuitenkaan koskaan ollut osa Neuvostoliittoa.
Tausta Mongolian kansantasavallan syntyä edelsi vaihe, jossa syntyi Venäjän keisarikunnan tuella Ulko-Mongolia, joka itsenäistyi Kiinan keisarikunnan luhistuessa vuonna 1911. Maata johti ensin kuningas ja sittemmin Vallankumouksellinen kansanpuolue. Koska Mongolia taloudellisesti oli varsin kehittymätön, ei sitä johtavaa työväenpuoluetta voitu materialistisen yhteiskuntateorian perusteella kutsua kommunistiseksi. Vuonna 1919 kiinalaisen Duan Qiruin yksityisarmeijan komentaja Xu Shuzhengin joukot valtasi Mongolian pääkaupungin, mutta vain hetkeksi. Vuoden 1920 lopulta vuoden 1921 alkupuolelle venäläisten valkoisten joukkojen kenraaliluutnantti Roman von Ungern-Sternberg miehitti Mongolian pääkaupungin jouduttuaan bolsevikkien vastaisessa taistelussa häviölle Siperiassa. Bolševikit varustivat mongolialaisen armeijan, joka vuoteen 1924 mennessä vapautti Mongolian ulkopuolisista valloittajista.
1930-luku ja toinen maailmansota 1930-luvulle tultaessa Mongolia alkoi Neuvostoliiton myötävaikutuksesta rakentamaan sosialistista valtiota. Tähän kuului muun muassa entisten maanomistajien omaisuuden takavarikointi ja paimentolaisten pakottaminen kolhooseihin, joissa heidän aiemmin omistamansa karja oli nyt valtion omaisuutta. Toimia vastustettiin kapinoimalla, ja vuosikymmenen alussa arviolta 30 000 mongolialaista oli paennut maasta. Vuosikymmenen lopulla viranomaiset alkoivat myös vainota maan buddhalaisia tuhoamalla luostareita ja vangitsemalla arviolta 10 000 ihmistä.
12. maaliskuuta 1936 Mongolia allekirjoitti Neuvostoliiton kanssa puolustussopimuksen. Tällöin Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin kehotti Kiinan kommunistista puoluetta muodostamaan Guomindangin kanssa yhteisrintaman Japanin vastaisen taistelun tehostamiseksi. Nämä kiinalaiset puolueet olivat joutuneet välirikkoon vuonna 1927 sotien keskenäänkin. Mongolia pysyi kuitenkin tämän kiistan ulkopuolella.
Vuonna 1939 Japanin 1930-luvulla miehittämä niin sanottu Mantšukuon nukkevaltio hyökkäsi Mongolian kansantasavaltaa vastaan. Tämä johti sotatoimiin Halhin-Golissa. Japanin eteneminen pysäytettiin. Tämä johti laajempiin sotatoimiin mongolialais-neuvostoliittolaisten ja Japanin Kwantungin armeijan välillä.
Neuvostoliitto takasi Mongolian kansantasavallan turvallisuuden Japanin uhalta toisessa maailmansodassa. Vuodesta 1939 vuoteen 1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa harjoittanut marsalkka Horloogijn Tšoibalsan. Syksyllä 1945 Neuvostoliiton joukot vapauttivat myös loput Mongoliasta Japanin miehityksestä. Vapautettu alue päätti kansanäänestyksessä virallisesti itsenäistyä Kiinasta. Äänioikeuttaan käytti virallisten tietojen mukaan 98,6 % äänioikeutetuista ja heistä 100 % äänesti itsenäisyyden puolesta. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen.
Neuvostoliiton etupiirissä vuoteen 1990 Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin vuonna 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.
Huolimatta Mongolian ja Neuvostoliiton vahvoista suhteista Mongolia ei esimerkiksi koskaan liittynyt Varsovan liittoon. Mongolia ja Neuvostoliitto allekirjoittivat kuitenkin vuonna 1966 sopimuksen, jonka nojalla Mongoliaan sijoitettiin suuri Neuvostoliiton armeijan osasto. Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon aikana Mongolia pyrki pysyttelemään neutraalina osapuolena. Mongolia alkoi kuitenkin karkottaa 1950-luvulla saapuneita kiinalaisia vuonna 1983.
Vuonna 1990, jolloin Mongoliaa taloudellisesti tukeneen Neuvostoliiton talous alkoi luhistua, Mongolian kommunistinen puolue salli muut puolueet. Vuoden 1992 perustuslaki muutti kansantasavallan parlamentaariseksi valtioksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Aasian entiset valtiot Luokka:Kommunismi Aasiassa Luokka:Kommunistiset valtiot Luokka:Mongolian historia