Ruistankio eli kitupellava eli camelina (Camelina sativa) on tavallisesti yksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi. Se on toisaalta ikivanha viljelyskasvi, toisaalta viljan viljelyyn ja käsittelytapoihin sopeutunut rikkakasvi, joka on perinteisesti levinnyt viljan siemenen mukana. Suomesta ruistankion siemeniä ja ituja on löydetty Laitilan Vainionmäen merovinkiaikaisen (vuosilta 575–800) kalmiston kaivauksissa.
Ulkonäkö ja koko Ruistankio kasvaa jopa 120 cm korkeaksi. Sen kukat ovat kalpean keltaiset, pienet, ja niissä on neljä terälehteä. Lidut ovat 4–8 mm pitkiä, soikeita, ja niihin muodostuu 8–16 kellertävää siementä.
Levinneisyys Ruistankio kasvaa villinä rikkaruohona Välimeren maissa ja Keski-Aasiassa. Suomessa sitä on vanhastaan esiintynyt satunnaisena rautateillä, myllyillä, satamissa ja harvoin myös pelloilla etelästä Oulun korkeudelle asti. Se on harvinaistunut 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Käyttö ja viljely pienoiskuva|vasen|230px|Camelina sativa. Ruistankiota on viljelty jo esihistorialliselta ajalta alkaen sekä ruoka- että lääkekasviksi, ja siitä on tehty jopa lamppuöljyä. Se on noussut terveystietoisten kuluttajien suosioon uudelleen, koska sen öljyissä on hyvä rasvahappokoostumus ja etenkin poikkeuksellisen korkea omega-3-pitoisuus. Ruistankio on Suomessa toistaiseksi melko harvinainen viljelyskasvi, ja sen viljely on kiinni teollisuuden kysynnästä. Toistaiseksi se on ollut pientä, vuonna 2017 sitä viljeltiin vain 28 hehtaarin alueella. Suurinta sen viljely oli vuonna 2007 sitä viljeltiin noin 2 000 hehtaarin alueella.
Maanviljelijöitä ruistankio alkoi kiinnostaa 1980-luvulla, koska se on aikainen ja runsassatoinen öljykasvi. Vuodesta 2008 alkaen ruistankioviljelmistä on voinut saada satovahinkokorvauksia.
Japan Airlines kokeilee camelinaa yhdessä Boeing 747-300 -lentokoneensa moottorissa. Sekoituksessa on 50 % tavallista polttoainetta, 42 prosenttia camelinaa, 8 prosenttia öljyjatropa-pensaan siemenöljyä ja vajaa puoli prosenttia levää.
Ruistankiosta saatavaa öljyä käytetään nimellä camelinaöljy margariinien ainesosana.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 5.9.2020
Luokka:Tankiot Luokka:Lääkekasvit Luokka:Ihmisravinnoksi käytetyt kasvit Luokka:Öljykasvit