pienoiskuva|Kalevalaisten Naisten Liitto luovuttaa presidentti Urho Kaleva Kekkoselle kanteleen 27. helmikuuta 1962. Kuvaaja: Erkki Voutilainen. Kalevalaisten Naisten Liitto on perinne- ja kulttuurijärjestö. Yhdistyksessä on noin 2 500 jäsentä, ja jäsenyhdistyksiä on 49, joista neljä on Ruotsissa. Järjestö sai alkunsa 1930-luvulla kalevalaisten naisten patsastoimikunnasta. Nykyistä nimeään järjestö on käyttänyt vuodesta 1954. Kalevalaisten Naisten Liitto omistaa suuren korualan liikeyrityksen Kalevala Korun. Liitto järjestää kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja. Järjestö nimeää jäseniä yhdistäväksi tekijäksi kalevalaisuuden etsimisen nykyajasta. Liiton jäsenlehti on neljästi vuodessa ilmestyvä Pirta. Järjestö on puoluepoliittisesti sitoutumaton.
Historia
Ajatus naisista vaalimassa kalevalaista kulttuuria syntyi vuonna 1935 Kalevalan satavuotisjuhlissa kirjailija Elsa Heporaudan ajatuksesta. Hän ihmetteli, miksi yleisö pukeutui iltapukuihin ja frakkeihin Suomen kansalliseepoksen juhlapäivänä. Juhlassa ainoana kansallispukuun pukeutunut Heporauta pohti, mitä voitaisiin tehdä suomalaisen kansankulttuurin ja kansanperinteen hyväksi.
Heporaudan aloitteesta perustettiin Muistomerkkitoimikunta, jonka tavoitteena oli pystyttää patsas Kalevalan aineiston runonlaulajanaisten muistoksi. Muistomerkin aiheeksi valittiin Louhi. Patsaan rahoittamiseksi alettiin valmistaa suomalaisten muinaiskorujen jäljennöksiin perustuvia koruja. Patsashankkeesta sai alkunsa Kalevala Koru -yritys. Kuvanveistäjä Eemil Halosen vuonna 1940 tekemä pronssinen patsas nuoresta Louhesta on Kalevalaisten Naisten Liiton toimistossa Helsingissä. Sodan syttyminen muutti suunnitelmat, ja järjestö siirtyi hyväntekeväisyystoiminnan pariin. Vuonna 1941 Muistomerkkiyhdistyksen nimi vaihdettiin Kalevalaiset Naiset ry:ksi, ja Kalevala Koru muutettiin osakeyhtiöksi.
Kalevalaiset Naiset ry:n toiminta ulottui ulkomaillekin. Vuonna 1939 puheenjohtaja Elsa Heporauta teki Amerikkaan esitelmämatkan, johon sisältyi suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin esittelyä. Matkaan kuului myös tapaamisia, joista merkittävimpänä voi pitää vierailua Valkoisessa talossa, jossa Yhdysvaltain presidentin puolisolle Eleanor Rooseveltille lahjoitettiin Kalevala Korun Karkun riipus. Korujen antamisella valtioiden ensimmäisille naisille tavoiteltiin kansainvälistä näkyvyyttä. Rooseveltin lisäksi muun muassa Ruotsin prinsessa Sibyllalle on luovutettu Uhtuan riipus. Kalevalaiset Naiset ry lahjoitti myös korun Saksan naisten valtakunnanjohtajalle, rouva Gertrud Scholtz-Klinkille vuonna 1942 tämän Suomen-vierailun yhteydessä.
Helsingistä Kalevalaisten Naisten toiminta laajeni 1940-luvulla maan suurimpiin kaupunkeihin. Elsa Heporauta puhui kalevalaisuuden etsimisestä nykyajassa. Kotimaisuuden ja kalevalaisen hengen olisi mahdollista näkyä kaikilla elämänaloilla, kotikulttuurissa esimerkiksi sisustuksessa, vaatteissa ja kasvatuksessa. 1950-luvulla Heporauta perusti maakuntiin yhdistyksiä tekemään kalevalaista kulttuurityötä. Vuonna 1954 kattojärjestöksi perustettiin Kalevalaisten Naisten Liitto. Suvijuhlista, sittemmin kulttuuripäivistä tuli suosittuja tapahtumia. Liiton jäsenmäärä pysyi tasaisesti 4 000 paikkeilla. Yhdistyksessä oli vielä 2010-luvulla yli 4 000 jäsentä, jotka kuuluivat 60 jäsenyhdistykseen. Vuonna 1984 jäsenyhdistyksiä oli 48 ja yli 4 000 henkilöjäsentä.
Puheenjohtajat
Elsa Heporauta 1935–1947 Elsa Enäjärvi-Haavio 1948 Elsa Vuorjoki 1949–1954 Elsa Heporauta 1955–1960 Vera Linkomies 1960–1966 Inkeri Sahlan 1967–1969 Kiira Partanen 1970–1975 Elsa Vuorjoki 1976–1978 Toini-Inkeri Kaukonen 1979–1985 Kirsti Mäkinen 1985–1991 Raili Malmberg 1991–1997 Anneli Koponen 1997–2003 Pirkko Nuolijärvi 2003–2009 Maire Pelttari 2009–2012 Sari Kaasinen 2012–2015 Ildikó Lehtinen 2015–2021 Aila Nieminen 2021–
Toiminta
Liiton tavoitteena on siirtää kulttuuria ja arvoja uusille sukupolville ja luoda samalla uutta perinnettä. Yleisiä toimintoja ovat teatteri- ja museovierailut sekä kirjallisuuspiirit. Useilla jäsenyhdistyksillä on myös esiintyviä ryhmiä. Myös sukukansoja ja -kieliä muistetaan. Liitto on julkaissut kirjallisuutta ja osallistunut perinnekeruiden järjestämisiin. Vuosittain vaihtuvan teeman alla yhdistykset järjestävät kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja. Teemoja ovat olleet muun muassa kansalliset merkkipäivät, Kantelettaren juhlavuosi, käsillä tekemisen taidot, kulttuurimaisemat, ruokakulttuurit ja hyvät tavat.
Liiton ja Kalevala Koru Oy:n vuonna 1994 perustama Kalevala Korun Kulttuurisäätiö jakaa vuosittain apurahoja ja tunnustuspalkintoja kansanperinteeseen liittyvään tutkimus- ja julkaisutoimintaan sekä esittävän taiteen ja kädentaitojen tukemiseen.
Jäseneksi voi hakea liiton paikallisyhdistyksiin. Jäsenyys on avoin 15 vuotta täyttäneille miehille ja naisille. Pirta-lehden voi tilata myös yhdistyksiin kuulumaton henkilö. Liitto tekee yhteistyötä kulttuurijärjestöjen, muistiorganisaatioiden ja kulttuurialan opetusta ja tutkimusta tarjoavien laitosten kanssa. Näitä ovat muun muassa Helkanuorten liitto, Juminkeko-säätiö, Kalevalaseura, Kansallispukuneuvosto, Kansallispukukeskus, Naisjärjestöjen Keskusliitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Palkinnot
Larin Paraske -palkinto
Liitto on jakanut vuodesta 1996 Pohjois-Inkerissä ja Itä-Kannaksella eläneen runonlaulaja Larin Parasken mukaan nimettyä palkintoa. Tunnustus myönnetään vuosittain taitavalle puhutun sanan käyttäjälle: esimerkiksi suullisen perinteen kantajalle, luennoitsijalle, aatteelliselle puhujalle, lausujalle tai näyttelijälle. Larin Paraske -palkinnon saajat ovat:
1996 Kaari Utrio, kirjailija 1997 Paula Klemola, karjalaisen perinteen taitaja Ilomantsista 1998 Riitta Uosukainen, eduskunnan puhemies 1999 Heikki Kirkinen, professori 2000 Anna-Liisa Alanko, lausuntataiteilija 2001 Satu Sopanen, muusikko 2002 Kirsti Mäkinen, kouluneuvos 2003 Raili Malmberg, opetusneuvos 2004 Senni Timonen, erikoistutkija 2005 Mariska, rap-muusikko 2006 Eila Roine, näyttelijä 2007 Anna Kortelainen, kirjailija 2008 Umayya Abu-Hanna, toimittaja 2009 Heli Laaksonen, runoilija 2010 Sari Kaasinen, kansanmuusikko 2011 Antero Mertaranta, urheilutoimittaja 2012 Ilona Korhonen, runolaulaja 2013 Kaarina Hazard, vapaa kirjoittaja 2014 Juha Hurme, ohjaaja, kirjailija 2015 Jenni Haukio, runoilija, ohjelmapäällikkö 2016 Ingá-Máret Gaup-Juuso, joikaaja 2017 Kirsi Kunnas, kirjailija, runoilija 2018 Liisa Matveinen 2019 Minna Kettunen, tietokirjailija
Elsa Heporauta -palkinto
Elsa Heporaudan rahaston tarkoituksena on vaalia kalevalaisten naisten järjestötyön ja suomalaiskansallisen kulttuurin kehittäjän muistoa. Rahasto jakaa joka viides vuosi tunnustuspalkintoja sekä apurahoja etusijassa naiskirjailijoille, -taiteilijoille ja -tutkijoille. Elsa Heporauta -palkitut ovat:
1990 Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, arkeologi 1995 Senni Timonen, erikoistutkija 2000 Mirja Metsola, dokumenttiohjaaja 2005 Sanna Kurki-Suonio, muusikko 2010 Soja Murto-Hartikainen, Tuula Pärnänen ja Tarja Alava, kansallispukukolmoset 2015 näyttelijä Pinja Hahtola, säveltäjä, muusikko Petra Lampinen ja näyttelijä Eero Enqvist 2020 muotoilun opiskelija Jenna Lee Shenyer
Osmansolmu
Kalevalaisten Naisten liitto jakaa Elsa Vuorjoen rahastosta Osmansolmu-ansiomerkit vuosittain kahdelle järjestötyössään ansioituneelle kalevalaiselle naiselle. Jäsenyhdistykset voivat hakea osmansolmua vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Liiton myöntämä osmansolmu on uniikkikoru, jonka on suunnitellut Börje Rajalin ja valmistanut Kalevala Koru. Osmansolmu on rautakaudelta saakka tunnettu onnenmerkki. Muinaisrunojen Osmatar oli ylhäisen juhlaoluen valmistuksesta vastaava henkilö. Sana osma tunnetaan kansanrunoissa myös sulhasen kunnioittavana nimityksenä.
Julkaisuja
Kalevala-värityskirja 2016
Lähteet
Aiheesta muualla Kotisivut.
Luokka:Suomalaiset kulttuurijärjestöt Luokka:Suomalaiset naisjärjestöt Luokka:06 Yleinen kulttuuripolitiikka