Suomi saavutti kesäolympialaisissa 1956 yhteensä 15 mitalia, joista kolme oli kultaisia, yksi hopeinen ja 11 pronssisia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui 13:nneksi. pienoiskuva |Suomalaiset Melbournen olympiaurheilijat matkustivat marraskuun 1956 alkupuolella kolmessa ryhmässä Melbourneen reittinä Tukholma-Luulaja-Anchorage-Los Angeles-Honolulu-Melbourne. Kuvassa kolmanteen ryhmään kuuluneet suomalaisamapujat Seutulan lentokentällä vasemmalta Jorma Taitto, Albert Ravila, Vilho Ylönen, Kalle Sievänen ja Pentti Linnosvuo. Lentomatka Helsingistä Melbourneen kesti neljä vuorokautta. Kotiinpalatessa heistä pistooliampuja Linnosvuo oli ottanut olympiakultaa ja kivääriampuja Ylönen olympiapronssia.

SVUL:n ja TUL:n valintakiistan ensiaskeleet - väliaikaiset ratkaisut

Sotien jälkeen oli solmittu SVUL:n, TUL:n ja ruotsinkielisen urheilun keskusliiton CIF:n kesken yhteistyösopimuksia, jotka olivat mahdollistaneet yhteisen osallistumisen olympialaisiin. Vuoden 1956 olympialaisia edeltävänä vuonna nähtiin jo ensimerkkejä tilanteen kriisiytymisestä SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminnan kariuduttua keväällä 1955. Tilanne saatiin kuitenkin ratkaistua heinäkuun puolivälissä 1955 yleisurheilun osalta. Tällöin TUL ja SUL saivat solmittua yhteistoimintasopimuksen, jonka mukaan TUL:n yleisurheilujaosto liittyi SUL:n jäseneksi ilmoittaen samalla, mitkä seurat kuuluivat TUL:n yleisurheilujaostoon. Tämä tuli linjaksi myös muiden lajien osalta lähestyttäessä vuoden 1956 olympialaisia. Voimistelussa sopimus saatiin voimaan tammikuussa 1956. TUL:n vahvoissa lajeissa painissa ja nyrkkeilyssä sopimukset solmittiin vasta elokuussa 1956 eli vain muutamaa kuukautta ennen Melbournen olympialaisia.Hentilä 1984, s. 399-401.

Mitalistit 16px|Kultaa Kultaa

pienoiskuva |Suomalaispaini sai Melbournen olympialaisista kaksi kultaa. Toisen niistä toi kreikkalais-roomalaisen painin alle 63 kg:n sarjassa Rauno Mäkinen. Rauno Mäkinen (Kreikkalais-roomalainen paini 56 kg) Kyösti Lehtonen (Kreikkalais-roomalainen paini 67 kg) Pentti Linnosvuo (Vapaapistooliammunta)

16px|Hopeaa Hopeaa

Olavi Mannonen (Nykyaikainen viisiottelu)

16px|Pronssia Pronssia pienoiskuva|Koko kauden 1956 hyviä 100-400 metrin juoksuja esittänyt Voitto Hellstén otti olympiapronssia Melbournessa 400 metrillä yhdessä Neuvostoliiton Ardalion Ignatjevin kanssa. Kultaa vei Yhdysvaltain Charlie Jenkins ja hopeaa Saksan Karl-Friedrich Haas. Voitto Hellstén (400 m) Veikko Karvonen (Maraton) Jorma Valkama (Pituushyppy) Erkki Penttilä (Vapaapaini 62 kg) Taisto Kangasniemi (Vapaapaini yli 87 kg) Pentti Hämäläinen (Nyrkkeily 57 kg) Berndt Lindfors, Kalevi Suoniemi, Martti Mansikka, Onni Lappalainen, Olavi Leimuvirta, Raimo Heinonen (Voimistelu - joukkuekilpailu) Toimi Pitkänen, Veli Lehtelä, Reino Poutanen, Kauko Hänninen, Matti Niemi (Soutu - perämiehelliset neloset) Vilho Ylönen (Vapaakivääriammunta) Wäinö Korhonen (Nykyaikainen viisiottelu) Olavi Mannonen, Wäinö Korhonen, Berndt Katter (Nykyaikainen viisiottelu - joukkuekilpailu) pienoiskuva|Nykyaikaisessa 5-ottelussa suomalaiset Olavi Mannonen (vas.) ja Väinö Korhonen (oik.) saavuttivat hopeaa ja pronssia Melbournessa. Kullan vei Ruotsin Lars Hall. Joukkueena Suomi kolmantean kilpailijana Berndt Katter sijoittui pronssille. Joukkue

Nuorin suomalainen olympiaurheilija näissä kisoissa oli uimari Karri Käyhkö, joka oli kilpaillessaan 18 vuoden ja 349 päivän ikäinen. Vanhin suomalainen osallistuja taasen oli purjehtija John Flinkenberg, jolle ikää oli kilpaillessa kertynyt 60 vuotta ja 256 päivää. Avajaisissa Suomen joukkueen lipunkantajana toimi seiväshyppääjä, Euroopan mestari Eeles Landström. Kisojen päättäjäisissä Suomen lippua kantoi maratoonari Olavi Mannonen.

Muu henkilöstö

Joukkueen kokonaisvahvuus oli 64 urheilijan lisäksi 17 joukkueen johtotehtäviin, valmennukseen ja huoltoon kuuluvaa edustajaa.

Valinnoista - kustannukset rajoittavat joukkueen kokoa

Suomen Olympiakomitea hyväksyi 14. maaliskuuta 1956 tulosrajat Melbournen kisoihin yleisurheilussa, uinnissa, painonnostossa, ammunnassa, melonnassa, soudussa ja ratapyöräilyssä. Tulosrajan saavuttamisen lisäksi edellytettiin pitkälle syksyyn kestävää kuntoa. Johtuen kisojen myöhäisestä ajankohdasta valinnat tehtiin lokakuun puoliväliin mennessä.

Suomen olympiakomitean hallitus ilmoitti heinäkuussa 1956 lajiliitoille niiden tehtävästä määritellä 9. elokuuta mahdolliset olympialaisiin osallistuvat, jotka olympiakomitean hallitus käsitteli seuraavana päivänä. Lopulliset kisoihin valitut tuli ilmoittaa järjestelytoimikunnalle 8. marraskuuta mennessä. Joukkueen kokoon vaikutti olympiakeräyksen tuotto, mutta alustava arvio oli 60-65 urheilijaa.

Olympiakomitean hallitus julkisti 17. syyskuuta ensimmäiset 18 olympiamatkalle valittua. Yleisurheiluun nimettiin seitsemän eli Voitto Hellstén 400 metrille, Eeles Landström seiväshyppyyn, Torbjörn Lassenius kymmenotteluun, Wilhelm Porrassalmi pituushyppyyn, Olavi Rinteenpää 3000 metrin esteisiin, Olavi Salsola 1 500 metrille ja Jorma Valkama pituushyppyyn. Ammuntaan valittiin kolme eli kivääriampujat Jorma Taitto ja Vilho Ylönen sekä pistooliampuja Pentti Linnosvuo. Melonta sai kolme edustajaa eli Yrjö Hietanen, Simo Kuismanen ja Torvald Strömberg sekä soutu perämiehellisen nelosen, jossa soutivat Toimi Pitkänen, Reino Poutanen, Veli Lehtelä, Kauko Hänninen perämiehenään Matti Niemi. Lisäksi todettiin, että maratonille nimetään myöhemmin kolme miestä, nykyaikaiseen 5-otteluun kolmimiehinen joukkue ja voimisteluun kuusimiehinen joukkue. pienoiskuva|Koenut ja jo aiemmin menestynyt Veikko Karvonen otti olympiapronssia. Kulta meni Ranskan Alain Mimounille ja hopea Jugoslavian Franjo Mihalicille. Seuraavat valinnat julkistettiin 4. lokakuuta 1956. Lajikohtaiset määrät julkistettiin tässä kokouksessa, mutta henkilöitä jäi vielä nimeämättä. Yleisurheiluun nimettiin Hampurin Länsi-Saksa - Suomi -maaottelun jälkeen kuusi uutta olympiamatkaajaa eli maratoonarit Eino Oksanen, Paavo Kotila ja Veikko Karvonen sekä 400 metrin aitajuoksija Ossi Mildh, korkeushyppääjä Eero Salminen ja 5000 metrin juoksija Ilmari Taipale. Viisi paikkaa jäi vielä nimeämättä. Ammunnassa kolmen aiemmin nimetyn lisäksi kaksi paikkaa jäi vielä auki. Melontaan nimettiin kolme uutta nimeä eli miehiin Pentti Raaskoski ja Juhani Helenius sekä naismeloja Eila Eskola. Purjehdukseen nimettiin 3-henkinen Louhi-luokan miehistö John Flinkenberg, Tor Lind ja Joel John. Jo aiemmin varattu nykyaikaisen 5-ottelun kolmikko sai nimensä eli Olavi Mannonen, Väinö Korhonen ja Bernd Katter. Uintiin nimettiin vapaauimari Karri Käyhkö ja uimahyppääjä Helge Vasenius. Miekkailuun nimettiin hyvin päättyneen Ranskan Strasbourgin voitokkaan turnauksen perusteella kalpamiekkailija Rolf Wiik. Nyrkkeily sai kaksi paikkaa, joihin ei vielä nimetty kilpailijoita. Vastaavasti paini sai 10 paikkaa, joihin nimet jäivät vielä nimeämättä. Pyöräilyyn nimettiin kevään onnistuneen Rauhanajon nelossijan perusteella Paul Nyman.

Painin ja voimistelun karsintojen perusteella 16. lokakuuta tehtiin lajeissa valinnat. Painiin nimettiin 10 miestä eli Reijo Nykänen (sarjaan 52 kg, kreikkalais-roomalainen paini), Tauno Jaskari (57 kg kr-room ja vapaapainiin), Rauno Mäkinen (62 kg, kr-room), Erkki Penttilä (62 kg, vapaa), Kyösti Lehtonen (67 kg, kr-room), Väinö Hakkarainen (67 kg, vapaa), Veikko Rantanen (73 kg, kr-room ja vapaa), Viljo Punkari (79 kg, kr-room, vapaa), Veikko Lahti (87 kg, kr-room ja vapaa) ja Taisto Kangasniemi (yli 87 kg, kr-room ja vapaa). Voimistelun 3. katsastusten jälkeen nimetty kuusikko oli Kalevi Suoniemi, Olavi Leimuvirta, Onni Lappalainen, Berndt Linfors, Martti Mansikka ja Raimo Heinonen. Ammunta sai varatuille kahdelle paikalle myös olympiamatkaajat eli kivääriampuja Esa Kervinen ja pistooliampuja Kalle Sievänen. Nyrkkeilyyn ei saatu vielä nimettyä kilpailijoita.

Viimeiset valinnat tehtiin vielä kahdessa lajissa eli yleisurheilussa ja nyrkkeilyssä. Yleisurheilu sai lokakuun lopulla Budapestissa käydyn Unkari-Suomi -maaottelun suoritusten perusteella olympiakisoihin vielä seitsemän paikkaa eli estejuoksija Ilkka Auer, seiväshyppääjä Matti Sutinen, kolmiloikkaajat Kari Rahkamo, Tapio Lehto, Hannu Rantala, pikajuoksijat Pentti Rekola ja Eero Kivelä, joiden päämatka oli yksilömatkan lisäksi 4 x 400 metrin viesti Ossi Mildhin ja Voitto Hellsténin kanssa. Perinteisen suomalaisen olympialajin keihäänheiton kohtalo oli jäädä ilman edustusta, sillä alkukesän ME-mies Soini Nikkinen oli menettänyt kuntonsa syksyn tullen ja välillä hyviä tuloksia heittänyt Olavi Kauhanen myös oli turhan epävarma. Toisessa valintalajissa suoritettujen karsintojen perusteeella olympialaisiin valittiin Pentti Hämäläinen (alle 57 kg) ja Pentti Niinivuori (alle 60 kg). Tässä vaiheessa nähtiin lähellä valintaa olevina myös raskaampien sarjojen Pekka Kokkonen ja Ilkka Koski.

Olympiajoukkueeseen tehtiin viimeiset täsmennykset 31. lokakuuta. Tällöin korkeushyppääjä Eero Salminen luopui loukkaantumisen vuoksi olympiamatkasta, kivääriampuja Esa Kervisen tuloskunnon heikkenemisen vuoksi korvattiin kolmannella nyrkkeilijällä eli raskaan sarjan Ilkka Koskella. Tässä vaiheessa keskusteluissa oli myös 1 500 metrin juoksija Olavi Vuorisalo, jonka viime vaiheen hyvät suoritukset nostivat hänet olympiamatkan kynnykselle. Lopulta häntä ei kuitenkaan valittu Melbourneen.

Olympiajoukkueen matkarahoitus perustui pääosin olympiakeräykseen, jossa olivat mukana teollisuuslaitosten rahalahjoitukset, olympiamerkkien myynti, veikkauksen yhden kierroksen tuotto ja kotiolympialaisiin julkaistut myymättömät postimerkit. Viime vaiheen eli lokakuun kampanjoinnin mottona oli "Ainakin yksi mies lisää Melbourneen".

Menestysodotuksista pienoiskuva |Pituushyppääjä Jorma Valkama otti Melbournessa hyvän kauden päätteeksi olympiapronssia. Suomen ennätys parani kauden aikana lukemiin 777 cm. Menestysodotuksia Suomella oli useista eri lajeista. Yleisurheilussa suomalaiset olivat onnistuneet kaksi vuotta aiemmin Bernin EM-kisoissa, joissa Pentti Karvonen voitti maratonin ja Eeles Landström seiväshypyn. Olympiavuonna maratoonarit esiintyivät erinomaisesti. Huhtikuisella Bostonin maratonilla Paavo Kotila otti voiton ja Eino Oksanen oli kolmas. Kisojen alkaessa marraskuussa suomalaisilla oli useita 10 parhaan joukkoon kuuluvia maailmantilaston sijoituksia, kuten Landströmin ja Jorma Valkaman 4. sija, Olavi Salsolan ja Ilkka Auerin 5. sija, Hellsténin ja Suomen 4x400 metrin viestijoukkueen 7. sija sekä Rinteenpään, Mildhin ja Lasseniuksen 9. sija. United Press-uutistoimiston keräämän 33 tunnetun urheilutoimittajan arviossa olympiakisojen yleisurheilusta suomalaisista listalle nousivat maratoonari Oksanen ja seiväshyppääjä Landström.

Muissa lajeissa oli myös odotuksia. Vuoden 1954 MM-vapaapaineissa Tokiossa vapaapainija Tauno Jaskari saavutti MM-hopeaa. Seuraavan vuoden kreikkalais-roomalaisen painin MM-kisoissa Länsi-Saksan Karlsruhessa suomalaisista Kyösti Lehtonen ja Veikko Lahti saavuttivat MM-hopeaa. Nyrkkeilyssä vuoden 1955 EM-kisoissa Länsi-Berliinissä suomalaiset saavuttivat kaksi EM-pronssia eli Helsingin olympialaisten voittaja Pentti Hämäläinen ja sarjaa ylempänä otellut Pentti Rautiainen. Painonnoston MM-kisoissa Länsi-Saksan Munchenissä Eino Mäkinen otti raskassa sarjassa MM-pronssia yhteistuloksissa. pienoiskuva |Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Avery Brundage jakoi pronssimitalit suoraan veneeseen. Vastaanottamassa Veli Lehtelä, Matti Niemi Toimi Pitkäsen takana, etualalla Kauko Hänninen ja Reino Poutanen.