Ihmisoikeudet Kiinassa ovat kansainvälisten sopimusten ja Kiinan kansantasavallan oman lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet, jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.
Kiinan ihmisoikeustilannetta pidetään laajalti heikkona, ja sen on katsottu heikentyneen entisestään maan nykyisen presidentin Xi Jinpingin valtakaudella. Maassa on voimassa kuolemanrangaistus, ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kiina teloittaa eniten ihmisiä maailmassa. Sananvapautta rajoitetaan muun muassa tiukan internetsensuurin avulla. Maan hallintoa vastustavia pidätetään mielivaltaisesti ja jopa kidutetaan. Myös uskonnonvapaus toteutuu maassa rajallisesti erityisesti rekisteröimättömien uskontokuntien kohdalla. Maan etnisten vähemmistöjen sorrosta on raportoitu laajasti erityisesti Tiibetissä ja Xinjiangissa.
Virallinen Kiina antaa ihmisoikeuksien käsitteelle arvostusta ja väittää ajavansa niitä. Kiina on myös pyrkinyt määrittelemään ihmisoikeudet uudelleen omista lähtökohdistaan käsin.
Muodollinen ihmisoikeuspolitiikka Kiinan kansantasavalta on YK:n peruskirjan hyväksymisen myötä virallisesti hyväksynyt myös universaalit ihmisoikeudet. Kiinan kansantasavallan perustuslaki sanoo maan kunnioittavan ja suojelevan ihmisoikeuksia ja lupaa kansalaisilleen puhe-, lehdistö-, kokoontumis-, järjestäytymis-, ja mielenosoitusvapauden.
Kiina on osapuolena kuudessa YK:n ihmisoikeussopimuksessa (lueteltu ratifiointijärjestyksessä):
Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICERD) Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastainen sopimus (CAT) Lapsen oikeuksien sopimus (CRC) Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICESCR) Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (CRPD)
Vaikka Kiina on allekirjoittanut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) vuonna 1998, se ei ole vielä ratifioinut sitä. Kiina ei siis ole toistaiseksi sidottu KP-sopimuksen määräyksiin, mutta sopimuksen allekirjoittaneena Kiinalla on kuitenkin velvollisuus toimia sopimuksen hengessä eikä kumota sen tarkoitusta.
Kiina osallistuu YK:n ihmisoikeusneuvoston maakohtaiseen määräaikaistarkasteluun (Universal Periodic Review), jossa arvioidaan tasaisin väliajoin jäsenvaltioiden ihmisoikeustilannetta. Kiinaa on kuitenkin syytetty arviointiprosessin manipuloimisesta esimerkiksi rajoittamalla YK:lle luovutettavan raportin sisältöä.
Ihmisoikeuskäsitys Kiina on korostanut sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia sekä kollektivismia ja suvereniteettia vastakohtana yksilökeskeisyydelle ja länsimaiselle lliberaalidemokratialle ihmisoikeuskäsityksen pohjana.
Professori Juha A. Vuori kirjoittaa kiinalaisesta ihmisoikeuskäsityksestä seuraavasti: Kiinan nykyisissä ulkopoliittisissa näkemyksissä korostuu käsitys ihmisoikeuksista materiaalisina, taloudellisina ja sosiaalisina oikeuksina: taloudellisen kehityksen katsotaan toteuttavan ihmisten oikeuden materiaalisiin elinehtoihin ja kehitykseen. Kiinan näkemyksissä ihmisoikeudet eivät nouse valtioiden suvereniteetin ylitse, ja siten Kiina edelleen korostaa puuttumattomuutta toisten valtioiden itsemääräämisoikeuteen.Ihmisoikeuskysymykset Kiinassa ovat myös vahvasti politisoitunut kysymys. Kiina pitää erityisesti Yhdysvaltojen maahan kohdistamaa kritiikkiä poliittisena lyömäaseena.
Ilmaisun- ja uskonnonvapaus Kiinan kansantasavallan perustuslaki takaa muodollisesti maan kansalaisille sananvapauden.
Yhdysvaltalainen valtiorahoitteinen järjestö Freedom House luokittelee Kiinan "ei vapaaksi".
Sananvapaus Kiinan kansantasavallan perustuslaki takaa muodollisesti maan kansalaisille sananvapauden. Maassa on kuitenkin käytössä yksi maailman tiukimmista sensuurijärjestelmistä, joka nojaa lakeihin ja asetuksiin, rikosoikeudellisten rangaistusten, häirintään, pelotteluun ja teknologiaan.
Lehdistönvapaus Suuret kiinalaiset mediatalot kuten Xinhua ja China Central Television (CCTV), sekä sanomalehdet China Daily, Kansan päivälehti ja Global Times, ovat valtion omistamia ja maan viranomaisten suorassa määräysvallassa.
Puoluevaltio on ottanut lehdistön viime vuosina tiukempaan hallintaan. Vielä 2000-luvun alussa tutkivat journalistit psytyivät nostamaan aiheita julkiseen keskusteluun ja jopa päätöksenteon agendalle.
Nykyisin riippumattomat toimittajat ja bloggaajat, jotka uskaltavat raportoida arkaluontoisena pidetystä tiedosta, joutuvat usein valvonnan, häirinnän, pidätysten ja joissakin tapauksissa kidutuksen kohteeksi. Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2024 lehdistönvapausindeksissä Kiina sijoitettiin180 maan joukossa sijalle 172.
Uskonnonvapaus Uskonnonvapauden rajoitukset ovat lisääntyneet presidentti Xin valtakaudella. Uskonnollisten ja henkisten ryhmien tulee Kiinassa olla rekisteröityjä, ja rekisteröitymättömät kotikirkot ovat viranomaisten vainon kohteena. Viranomaiset ovat pyrkineet viime vuosina enenevissä määrin muokkaamaan uskontojen oppisisältöjä puolueideologian mukaisiksi. Maakunnissa, joissa muslimien osuus väestöstä on suuri, viranomaiset ovat sulkeneet, purkaneet tai poistaneet moskeijoiden minareetteja ja kupoleja "kiinalaistaakseen" niitä tai poistaakseen vieraita vaikutteita.
Falun Gongin harjoittajiin kohdistettu sorto
Falun Gong on kiinalainen mielen ja kehon harjoitusmenetelmä, joka kiellettiin presidentti Jiang Zeminin päätöksellä vuonna 1999, kun sen harjoittajien määrä ylitti kommunistisen puolueen kokonaisjäsenmäärän. Siitä lähtien kiinalaiset Falun Gongin harjoittajat ovat kärsineet viranomaisten käsissä monista ihmisoikeusloukkauksista, joihin lukeutuvat vakavat pahoinpitelyt, psykologinen kidutus ja ruumiilliset rangaistukset. 2010-luvun alussa jopa puolet Kiinan pakkotyöleireille vangituista ihmisistä on Falun Gongin harjoittajia.Tong, James: "Revenge of the Forbidden City". Oxford University Press: 2009.Falun Dafa Information Center. ”Persecution FAQ”. Viitattu 10. elokuuta 2011. Vangituilta Falun Gongin harjoittajilta on laajamittaisesti ryöstetty sisäelimiä.
Poliittiset oikeudet
Oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon Kiina on käytännössä yksipuoluevaltio, vaikka maan perustuslain mukaan järjestelmään kuuluu kommunistisen puolueen johdolla toimiva monipuolueyhteistyö.
Maan johtajia ei valita suorilla tai kilpailuun perustuvilla vaaleilla. Kansankongressi valitsee virallisesti maan presidentin viideksi vuodeksi ja vahvistaa pääministerin sen jälkeen, kun presidentti on nimittänyt hänet, mutta molemmat paikat päätetään etukäteen KKP:n ylimmän johdon toimesta.
Kiinassa on käyty suoria vaaleja paikallishallinnon kyläneuvostojen, -hallitusten ja johtajien valitsemiseksi vuodesta 1998 lähtien. Tavalliset Kiinan kansalaiset voivat äänestää kansanedustajia edustamaan heitä kansankongressin kahdella alimmalla, paikallisella tasolla. Vaikka kuka tahansa voi asettua ehdolle näillä tasoilla, KKP hyväksyy ehdokkaat etukäteen. Kullekin tasolle valitut kansanedustajat voivat äänestää edustajat kongressin ylemmälle tasolle.
Kiinan kansantasavalta määrittelee "kansalaisten järjestyksenalaisen poliittisen osallistumisen" keinot maan demokraattisten instituutioiden kautta. Kriitikot pitävät näitä kansalaisten osallistumisen tapoja korkeintaan symbolisina. Kansankongressien vaalikampanjat ovat olemattomia ja äänestäjien suhteet edustajiin heikot. Edustajien äänestyskäyttäytymisen ja äänestäjien kantojen välillä ei ole havaittu vahvaa yhteyttä.
Kokoontumisvapaus Kiinan perustuslaki sanoo turvaavansa kansalaisten kokoontumisvapautta, mutta käytännössä mielenosoituksen saavat harvoin lupia ja mielenosoittajia uhkaa rangaistus luvattomasta kokoontumisesta. Kiinan hallinto on tukahduttanut väkivaltaisesti lukuisia mielenosoituksia, joista merkittävin tapaus on vuoden 1989 Tiananmenin verilöyly, joka vaati vähintään satoja kuolonuhreja.
Rajoituksista huolimatta Kiinassa järjestetään mielenosoituksia, joista on saatavilla vähän luotettavaa tietoa. 2010-luvun alun virallisten tilastojen mukaan ns. joukkovälikohtauksia, joihin osallistui vähintään 10 ihmistä, tapahtui noin 180 000 vuodessa. 2010-luvun alun jälkeen lukuja ei ole enää julkaistu. Tyypillisesti protestit ovat pieniä ja niiden vaatimukset kohdistuvat paikallisiin viranomaisiin. Yhdysvaltojen valtionhallinnon rahoittaman Freedom House -järjestön mukaan vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä havaittiin noin 650 mielenosoitusta. Yleisin näiden mielenilmaisujen aihe olivat työläisten oikeudet.
Marraskuussa 2022 eri puolilla Kiinaa puhkesivat maan suurimmat mielenosoitukset sitten vuoden 1989. Mielenosoitukset laukaisivat uutiset asuntopalosta, jossa kuoli 10 ihmistä Xinjiangin alueen pääkaupungissa Ürümqissa. Tiukkojen koronarajoitusten uskottiin yleisesti estäneen uhreja pakenemasta, ja mielenosoittajat kritisoivat maan koronaviruspolitiikkaa. Viranomaiset tukahduttivat mielenosoitukset nopeasti ja joissakin tapauksissa väkivaltaisesti.
Yhdistymis- ja järjestäytymisvapaus
Kansalaisjärjestöt Kiinassa on arviolta kaksi miljoonaa kansalaisjärjestöä, jotka ovat aktiivisia erityisesti ympäristökysymyksissä. Rekisteröityjä järjestöjä on vähemmän. Järjestöjen määrä on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Kansalaisjärjestöt eivät ole täysin autonomisia suhteessa puoluevaltioon, ja ovat usein taloudellisesti riippuvaisia sen tuesta. Useat kansalaisjärjestöistä ovat myös tarkoituksellisen epäpoliittisia. Toisaalta joidenkin järjestöjen katsotaan pystyvän lobbaamaan päätöksentekijöitä.
Erityisesti ulkomaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa on vaikeutettu lainsäädännön keinoin. Monipolvinen rekisteröintiprosessi voi kestää jopa 6–12 kuukautta, ja laki sallii Kiinan hallinnon keskeyttää järjestötoiminnan epämääräisin perustein, kuten "kansallisen yhtenäisyyden vaarantamisen" nojalla. Varainkeruu- ja toimialakohtaiset säädökset pakottavat erityisesti arkaluonteiseksi määritellyillä aloilla toimivat järjestöt rekisteröitymään yrityksinä. Vuonna 2024 YK esitti huolensa kansalaisjärjestöjen rajoitetusta toiminnasta erityisesti valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta työskentelevien järjestöjen kohdalla.
Ammattiliitot Kiinan kansallinen ammattiliittoyhdistys on maan ainut ammattiliitto, ja itsenäiset ammattiliitot on kielletty. Työntekijöillä ei ole käytännön mahdollisuutta mennä lakkoon omasta aloitteestaan.
Pakolaisten ja siirtolaisten oikeudet Kiina on pitkään pidetty pääasiassa pakolaisia synnyttävänä maana, ja se on yleisesti ottaen pitänyt matalaa profiilia pakolaisten suojelua koskevassa kansainvälisessä keskustelussa.
Kiinan hallitus ei käsittele turvapaikkahakemuksia, antaa erittäin vähän taloudellista tukea YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) tunnistamille pakolaisille eikä anna heidän työskennellä maassa. UNHCR on rekisteröinyt maassa noin 1160 huolta mahdollista pakolaista. Tosiasiallisesti noin 300 000 indokiinalaista pakolaista on integroitunut Kiinaan.
Vuonna 2023 YK:n asiantuntijat kehottivat Kiinaa olemaan palauttamatta pohjoiskorealaisia väkisin kotimaahansa. Raporttien mukaan Kiina oli lähettänyt Pohjois-Koreaan takaisin yli 500 ihmistä, pääasiassa naisia, huolimatta aikaisemmista varoituksista siitä, että paluumuuttajat voivat joutua ankarien rangaistusten, mukaan lukien kuolemanrangaistuksen kohteeksi.
Taloudelliset oikeudet
Köyhyys ja tuloerot Kiina on onnistunut nostamaan vuosikymmenien ripeän talouskasvun myötä satoja miljoonia kiinalaisia köyhyydestä, ja vuonna 2017 Kiinan katsottiin kuuluvan samaan ylempään keskitulotason luokkaan kuin esimerkiksi Venäjä.