Apollonios Rhodoslainen (; , noin 295/290–230 eaa.)Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 1. Otava 1982, s. 8238. oli antiikin kreikkalainen eeppinen runoilija ja grammaatikko, jonka pääteos on argonauttien retkestä kertova laaja runoelma Argonautika.

Apollonios oli kotoisin Aleksandriasta ja toimi myös Rhodoksella, mistä sai lisänimensä. Argonautika on ainoa hellenistiseltä kaudelta säilynyt eeppinen runoelma. Se edustaa muodoltaan ja tyyliltään traditionaalista homeerista epiikkaa. Eepos toimi Vergiliuksen Aeneis-eepoksen muutamien episodien esikuvana.

Elämä

Apollonios oli, kuten Suda ja hänen kreikkalaiset anonyymit elämäkertakirjoittajansa kertovat, Silleuksen (tai Illeuksen) ja Rhoden poika, ja syntyisin Egyptin Aleksandriasta Ptolemaisin heimosta,Vrt. Strabon: Geografika 14.655. kun taas AthenaiosAthenaios: Deipnosofistai 7.283. ja Claudius AelianusClaudius Aelianus: De natura animalium 15.23. kuvaavat hänen olleen kotoisin Naukratiista tai ainakin olleen Naukratiin kansalainen.

Apollonioksen syntymä ajoitetaan nykyisin noin vuoteen 295–290 eaa. ja kuolema noin vuoteen 230 eaa. tai myöhemmin saman vuosisadan lopulle. Sudan perusteella välittyy kuitenkin kuva myöhemmästä ajoituksesta: siinä hänet ajoitetaan Ptolemaios III Euergeteen ajalle (246–222 eaa.). Tämä virheellinen ajoitus johtuu oletettavasti siitä, että Suda sekoittaa hänet johonkin toiseen Apolloniokseen.

Apollonioksen nuoruudessa häntä opetti Kallimakhos, mutta myöhemmin heidän välilleen syntyi katkera vihamielisyys. Tämän vihamielisyyden syytä on selitetty erilaisilla oletuksilla; todennäköisimmältä vaikuttaa se, että Apollonios, joka rakasti varhaisempien kreikkalaisten runoilijoiden yksinkertaisuutta ja pyrki jäljittelemään heitä, loukkasi Kallimakhosta tai kenties jopa ilmaisi halveksuntaa hänen runouttaan kohtaan. Apollonioksen rakkaus vanhaan eeppiseen runouteen oli todella suuri ja niin häntä kiehtova, että hän jo nuorukaisena () ryhtyi itse kirjoittamaan eeppistä runoa argonauttien retkestä.

Kun tämä teos, Argonautika, lopulta valmistui, Apollonios esitti sen julkisesti Aleksandriassa, mutta yleisö ei hyväksynyt sitä. Syynä tähän saattoi osaksi olla itse runon keskeneräisyys, sillä se oli vain nuorukaisen ensimmäinen yritys; mutta erityisesti syynä olivat muiden aleksandrialaisten runoilijoiden juonittelut, etenkin Kallimakhoksen, sillä Apollonioksen runous oli jossain määrin vastakkaista sen ajan Aleksandriassa vallinneelle runouden maulle. Apollonios oli syvästi loukkaantunut tästä epäonnistumisesta, ja ei ole mahdotonta, että pureva epigrammi Kallimakhokselle, joka on säilynyt nykyaikaan,Kreikkalainen antologia 11.275. on kirjoitettu tuohon aikaan. Kallimakhos puolestaan kirjoitti häntä vastaan herjaavan runon nimeltä Ibis, jonka luonteesta voi saada käsityksen Ovidiuksen samannimisestä jäljitelmästä Ibis. Lisäksi Kallimakhos ilmaisi vihamielisyyttään myös muissa runoissaan, ja hänen Hymnissään Apollonille esiintyy useita vihamielisiä viittauksia Apolloniokseen.Kallimakhos: Hymni Apollonille, erityisesti kohta 5.105.

Näistä olosuhteista lannistuneena Apollonios jätti Aleksandrian ja matkusti Rhodokseen, joka tuolloin oli yksi kreikkalaisen kirjallisuuden ja oppineisuuden keskuksista. Siellä hän muokkasi runoaan ja esitti sen rhodoslaisille, jotka ottivat sen vastaan suurella hyväksynnällä. Samalla hän piti luentoja retoriikasta, ja hänen maineensa nousi pian niin korkealle, että rhodoslaiset kunnioittivat häntä kansalaisoikeuksilla ja muilla huomionosoituksilla. Apollonios alkoi nyt pitää itseään rhodoslaisena, ja lisänimi ”Rhodoslainen” (Rhodios) on aina ollut nimitys, jolla hänet on erotettu antiikin lukuisista muista saman nimisistä henkilöistä. Kaikista näistä huomionosoituksista huolimatta hän kuitenkin myöhemmin palasi Aleksandriaan, mutta ei ole tiedossa, tapahtuiko tämä hänen omasta tahdostaan vai kutsun johdosta.

Apollonioksen kerrotaan nyt lukeneen uudistetun runonsa aleksandrialaisille, jotka olivat siihen niin ihastuneita, että hän kohosi heti suurimpaan maineeseen ja suosioon. Apollonios toimi Aleksandrian kirjaston ylikirjastonhoitajana. Nykyisin hänen kautensa kirjaston johdossa ajoitetaan noin vuosiin 270/260–247/245 eaa., ennen Eratosthenestä;Race, William H.: ”Argonautica: Introduction”. Teoksessa kun taas Suda sanoo virheellisesti hänen toimineen tehtävässä Eratostheneen jälkeen.

Muutoin antiikin lähteet eivät anna lisätietoja Apollonioksen elämästä. Eräs hänen elämäkertureistaan kertoo, että hänet haudattiin samaan hautaan yhdessä Kallimakhoksen kanssa.

Teokset Argonautika

Apollonioksen Argonautika (, ) on eeppinen runoelma, joka kertoo argonauttien retkestä Kolkhiiseen hakemaan kultaista taljaa. Se koostuu neljästä kirjasta ja noin säkeestä, ja on kirjoitettu daktyylisessä heksametrissä. Eepos edustaa muodoltaan ja tyyliltään traditionaalista homeerista epiikkaa. Se on säilynyt nykyaikaan kokonaisuudessaan.

Apollonios keräsi aineistonsa eepokseensa Aleksandrian kirjastosta, ja hänen skoliastinsa pyrkivät aina osoittamaan ne lähteet, joista hän sai minkäkin kertomuksen. Runoelma antaa suoran ja yksinkertaisen kuvauksen seikkailusta ja sen sävy on tasainen kautta teoksen. Episodit, jotka sisältävät erityisiä myyttejä tai maiden kuvauksia, ovat joskus hyvin kauniita ja antavat koko runolle eloa ja väriä. Iasonin hahmo, vaikka hän on runon sankari, ei kehity riittävästi herättääkseen erityistä mielenkiintoa, mutta Medeian hahmo on kauniisti piirretty, ja hänen rakkautensa vähittäinen kehitys kuvataan taidolla.

pienoiskuva|pysty=0.8|Argonautikan kansilehti latinankielisestä laitoksesta vuodelta 1572. Eepoksen kieli jäljittelee Homerosta, mutta on lyhyempää ja ytimekkäämpää ja sillä on kaikki oppineen mutta ei runoilijalle luonnollisen kielen tunnusmerkit. Näin teos näyttäytyy taidokkaan työn ja vaivannäön tuloksena, ja muodostaa siksi monista yhtäläisyyksistään huolimatta vastakohdan homeeristen runojen luonnolliselle ja vaivattomalle virralle.

Julkaisunsa aikaan teos näyttäisi herättäneen suurta huomiota, sillä jo aikalaiset, kuten Kharon Naukratislainen, kirjoittivat siitä kommentaareja. Roomalaisten keskuudessa Argonautikaa luettiin paljon, ja Varro Atacinus saavutti suuren maineen sen käännöksellään.Quintilianus: Puhujan kasvatus 10.1.87. Valerius Flaccuksen Argonautica on Apollonioksen runon vapaa jäljitelmä.

Perustamisrunot

Apollonios kirjoitti myös useita ktiseis () -runoelmia eli runoja eri kaupunkien perustamisesta tai synnystä. Nämä runot olivat luonteeltaan historiallisen eepillisiä ja useimmat niistä vaikuttavat olevan kirjoitettu heksametrissä. Ne eivät ole säilyneet nykyaikaan. Seuraavat runoelmat tunnetaan:

Naukratiin perustaminen () – Runoelma Naukratiin kaupungin perustamisesta, josta on säilynyt kuusi säettä Athenaioksella.Athenaios: Deipnosofistai 7.283 jne.; kts. myös Claudius Aelianus: De natura animalium 15.23. Rhodoksen perustaminen () – Runoelma Rhodoksen kaupungin perustamisesta, josta on säilynyt puolitoista säettä Stefanos Byzantionlaisella,Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, . ja johon mahdollisesti myös Pindaroksen skoliastin huomautukset liittyvät.Skoliat Pindaroksen Olympiaan 7.86; Skolia Pindaroksen Pythiaan 4.57. Aleksandrian perustaminen () – Runoelma Aleksandrian kaupungin perustamisesta.Skolia Nikandroksen Theriakaan 11. Kaunoksen perustaminen () – Runoelma Kaunoksen kaupungin perustamisesta.Parthenios: Rakkauden suruista (Erōtika pathēmata) 1 ja 11. Knidoksen perustaminen () – Runoelma Knidoksen kaupungin perustamisesta.Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, .

Ei ole tietoa siitä, olivatko viimeiset kolme ensimmäisten kahden tavoin runomuodossa vai proosamuodossa, sillä niistä ei ole säilynyt katkelmia. Lisäksi teoksiin lukeutui:

Kanopos () – Runoelma, joka koostui ainakin kahdesta kirjasta, ja joka kertoi Kanopoksen muuttumisesta tähtikuvioksi. Sen arvellaan käsitelleen myös Kanopoksen kaupungin perustamista. Runoelmasta on säilynyt kaksi kholiambista säettä.Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, , .

Lisäksi Apollonioksen nimiin on laitettu:

Lesboksen perustaminen () – Tuntemattoman runoilijan teos, joka laitetaan nykyisin yleensä Apollonioksen nimiin muun muassa tyylillisin perustein.

Muut teokset

Edellä mainittujen sekä epigrammien, joista nykyaikaan on säilynyt vain aiemmin mainittu Kallimakhoksesta kertova epigrammi,Antoninus Liberalis: Kokoelma muodonmuutoksia (Metamorfōseōn synagōgē) 23. lisäksi Apollonios kirjoitti myös muita teoksia, jotka ovat kadonneet. Kaksi niistä olivat todennäköisesti kielitieteellisiä teoksia:

Arkhilokhoksesta () – Liittyen runoilija Arkhilokhokseen.Athenaios: Deipnosofistai 10.451. Zenodotosta vastaan () – Saattaa liittyä Zenodotoksen homeeristen runojen laitokseen, sillä Homeroksen skoliat viittaavat toisinaan Apolloniokseen.Scholia Venetia Homeroksen Iliaaseen 13.657.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:200-luvulla eaa. syntyneet Luokka:200-luvulla eaa. kuolleet Luokka:Antiikin kreikkalaiset eeppiset runoilijat Luokka:Antiikin kreikkalaiset grammaatikot