Lietetatar (Persicaria foliosa) on rannoilla kasvava yksivuotinen tatarkasvi. Se on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV, sillä se on unionin alueella hyvin harvinainen. Laji on Suomessa harvinainen, rauhoitettu ja erittäin uhanalainen. Luontodirektiivi velvoittaa Suomen suojelemaan lietetattaren kasvupaikkoja ja rauhoittamaan kasvin myös suojelualueiden ulkopuolella.Kemppainen, Eija & Mäkelä, Katariina: Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta. Helsinki 2002, s. 15. Viitattu 16.10.2017.
Ulkonäkö ja koko Rento- tai kohenevavartinen lietetatar kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Varsi on vihreä tai joskus punertava. Lähes ruodittomat lehdet ovat kapeita, 3–7 cm pitkiä ja puoli senttiä leveitä. Kukinto on vihertävän punertava harsu tähkä ja muistuttaa kääpiökokoista rypäleterttua. Lietetatar kukkii heinä-syyskuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 141. Lietetatar muistuttaa läheisesti eräitä muita vedessä kasvavia tatarlajeja, kuten katkeratatarta (P. hydropiper) ja mietotatarta (P. minor).Uusitalo 2007, s. 88.
Levinneisyys Lietetatarta tavataan varsin pienellä alueella Euroopassa, pääasiassa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Lisäksi sitä tavataan myös Virossa ja pääesiintymisalueesta hyvin kaukana Keski-Venäjällä.
Suomessa lietetatarta tavataan harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomesta. Sisämaassa esiintymiä tavataan Kainuun korkeudelle saakka, rannikolla pohjoisimmat esiintymät ovat Perämeren pohjukassa. Euroopan lietetattarista Suomessa kasvaa arviolta 30–45 prosenttia.Kemppainen, Eija & Mäkelä, Katariina: Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta. Helsinki 2002, s. 28. Viitattu 16.10.2017. Suurimmat esiintymät Suomessa ovat Pohjanmaalla jokisuistoissa.Ritva Kemppainen: Esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja merenrantaniityistä. s. 24. 54/2014 ISBN 978-952-314-055-4. (pdf) Viitattu 16.10.2017.
Elinympäristö Lietetatar suosii avoimia savirantoja ja rantaliejukkoja sekä tulvaisia järvien, jokien ja jokisuistojen rantoja. Se kasvaa yleensä matalassa vedessä, mutta voi jäädä kuivalle maalle vedenpinnan laskiessa. Lietetattaren kasvupaikkoja ovat vähentäneet vesirakentaminen sekä rantojen umpeenkasvu rantalaidunnuksen loputtua.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Lietetatar (Persicaria foliosa) Kasviatlas 2022: Lietetattaren (Persicaria foliosa) levinneisyys Suomessa. Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Persicaria foliosa
Luokka:Kosteikkotattaret Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit