Sormuksen sota () on kuvitteellinen sota J. R. R. Tolkienin fantasiakirjassa Taru sormusten herrasta. Se käydään Keski-Maassa ruhtinas Sauronin ja niin kutsuttujen vapaiden kansojen välillä. Nimensä sota saa Valtasormuksesta, jonka tuhoutuminen johtaa lopulta myös Sauronin tuhoon.
Tausta Syyt Sodan sanotaan alkavan vuonna 3018 kolmatta aikaa, kun Musta ruhtinas Sauron lähettää sormusaaveet Kontuun saadakseen Valtasormuksen hobitti Frodo Reppulilta. Tuhansia vuosia aiemmin haltioiden ja ihmisten viimeinen liitto oli kukistanut Sauronin, mutta Valtasormus oli kadonnut Anduin-jokeen, ja vähitellen Sauronin valta ja mahti palautuivat. Sormuksen löysi Sméagol, jolta se siirtyi Bilbo Reppulille ja tältä sukulaiselleen Frodolle. Sormusaaveet eivät saa Frodoa kiinni, ja Elrondin neuvosto päättää, että Valtasormus on tuhottava Mordorin Tuomiovuoressa. Frodo ilmoittautuu Sormuksen viejäksi, ja hänen suojakseen muodostetaan Sormuksen Saattue.
Osapuolet Suurimmaksi osaksi Sormuksen sodan taisteluissa Gondorin ja Rohanin ihmiset taistelevat Mordorin joukkoja vastaan. Sodassa on myös kolmas osapuoli, petturivelho Saruman ja hänen linnoituksensa Rautapihan joukot. Lisäksi taisteluihin osallistuvat muun muassa Laakson ihmiset, beorningit, metsänihmiset, metsäläiset, Ereborin kääpiöt, Synkmetsän ja Lothlórienin haltiat, Fangornin entit ja Sumuvuorten kotkat. Sauron yrittää saada Valtasormuksen itselleen, murskata Keski-Maan Vapaat Kansat ja peittää maat pimeyteen.
Sodan kulku Rohan Sodan osapuolista ensimmäisenä kukistuu velho Saruman maaliskuussa 3019 sen jälkeen, kun hänen uruk-haista, örkeistä ja mustainmaalaisista muodostettu armeijansa on hyökännyt Rautapihasta Rohaniin. Aluksi örkit lyövät rohanilaiset Rautkymin kahlaamoilla, mutta Helmin syvänteen taistelussa Sarumanin armeija tuhoutuu samaan aikaan, kun entit hyökkäävät Rautapihaan.
Gondor Sauron hyökkää Mordorista satojentuhansien örkkien ja lukuisten peikkojen voimin Gondoriin, missä hänen korkeimman palvelijansa Angmarin Noitakuninkaan johdolla Mordorin armeija valloittanut Ithilienin ja sen jälkeen Anduinin varrella sijaitsevan strategisesti arvokkaan Osgiliathin rauniokaupungin. Tämän jälkeen Sauronin joukot hyökkäävät pääkaupunki Minas Tirithin edustalla sijaitseville Pelennorin kentille, missä Gondorin käskynhaltijan Denethorin poika Faramir haavoittuu vakavasti. Mordor liittolaistensa Haradin ja Rhunin avuin piirittää Minas Tirithin ja aikoo vallata sen, mutta Rohanin kuningas Théodenin johtama rohirrim ja Aragornin johtamat Pohjoisen Samoojat tulevat apuun, ja lähes koko Sauronin armeija lyödään Pelennorin kenttien taistelussa, josta tulee Sormuksen sodan suurin taistelu.
Sodan päättyminen Kun hobitit tuhoavat Valtasormuksen, Sauron kukistuu ikiajoiksi. Taistelut Keski-Maassa kuitenkin jatkuvat Konnussa käytävään Virranvarren taisteluun asti: sen päätteeksi Gríma Kärmekieli surmaa Sarumanin, ja hobitit tappavat Gríman.
Sormuksen sodassa taisteltiin ympäri Keski-Maata. Suurin osa taisteluista käytiin vuonna 3019 Kolmatta Aikaa. Jopa tuhansia ihmisiä, haltioita, kääpiöitä ja örkkejä kaatui, mutta vapaat kansat saivat voiton, ja Mordor sekä Rautapiha kukistettiin. Sormuksen sota päätti Auringon Kolmannen Ajan, ja Neljäs Aika alkoi.
Taistelut Synkmetsän taistelu
Synkmetsän taistelu oli merkittävä taistelujen sarja Sormuksen sodassa. Dol Guldurin örkit yrittivät valloittaa Synkmetsän ja kukistaa siellä asuvat haltiat, mutta heidät lyötiin. Sauronin tärkein tavoite oli hyökätä Lothlorieniin. Samanaikaisesti Dol Guldurin joukkoja käytettiin Thranduilia vastaan. Sauronin suunnitelmaan kuului, että itäläiset liittolaiset olisivat liittyneet hyökkäykseen Thranduilia vastaan, mutta itäläiset olivat kuitenkin kiireisiä Yksinäisen vuoren kääpiöiden piirittämisessä eivätkä koskaan kyenneet liittymään hyökkäykseen. Metsässä käytiin kovia taisteluita ja lopulta kuningas Thranduil johti haltiansa voittoon ja löi örkit ja sitten Galadriel eteni Dol Gulduriin Sauronin hävittyä ja tuhosi pahan paikan.
Rautkymin kahlaamoiden taistelut Rautkymin kahlaamoiden taistelut käsittävät kahta taistelua Rohanin läntisellä rajalla sijaitsevalla Rautkymin kahlaamoilla.
25. helmikuuta vuonna 3019 Kolmatta Aikaa Rautapihasta hyökkäsi Sarumanin uruk-hai-armeija Rohaniin. Kuningas Théodenin poika Théodred oli Länsimannun herran Erkenbrandin kanssa läntisen puolustuksen johtaja. Sarumanin armeija voitti taistelun suuresta ylivoimasta johtuen. Théodred kaatui taistelussa.
Laakson taistelu
Laakson taistelu oli Keski-Maassa maaliskuussa 3019 Kolmatta aikaa Ereborin lähellä Laakson kaupungissa käyty taistelu. Sitä myös kutsutaan nimellä toinen Laakson taistelu, sillä 78 vuotta aikaisemmin käytiin Laaksossa Viiden armeijan taistelu, jota kutsutaan myös nimellä ensimmäinen Laakson taistelu.
Kun Sauronin suurin armeija oli juuri muutama päivä sitten lyöty Pelennorin kenttien taistelussa ja Angmarin Noitakuningas kaatunut, hyökkäsi Sauronin pohjoinen armeija Ereborin laaksoon, missä oli Laakson Kuningas Brandin hallitsema kaupunki. Laakson ihmiset puolustautuivat urheasti örkkiarmeijaa vastaan, mutta niiden armeija oli huomattavasti pienempi. Ereborin Vuorenalaisesta Kuningaskunnasta tulivat kääpiöt Vuorenalainen Kuningas Dáin Rautajalan johdolla apuun, mutta heidät lyötiin. Kuningas Brand kaatui Ereborin portilla ja Dáin II Rautajalka kaatui sinne hänen ruumistaan suojellen. Myöhemmin Gandalf sanoi Gimlille ja Frodolle Minas Tirithissä, että murehtisi Dainin kaatumista, jollei tämä olisi yli neljänsadan vuoden iästä huolimatta taistellut kirveellään yhtä hurjasti, kuin nuorenakin.
Ihmiset ja kääpiöt pakenivat Ereborille. Valta Laaksossa oli örkeillä, mutta kun nämä kuulivat Sauronin tuhosta, joutuivat he paniikkiin, ja ihmiset ja kääpiöt hyökkäsivät Ereborin uumenista Brandin pojan Bard II:n ja Dáin II Rautajalan pojan Thorin III Kivikypärän johdolla. He valtasivat Laakson takaisin ja tuhosivat örkkien armeijan.
Ämyrilinnan taistelu
Ämyrilinnan taistelu (, toisella nimellä Helmin syvänteen taistelu) käytiin Kahdessa tornissa.
Peter Jacksonin ohjaamassa Kaksi tornia -elokuvassa taisteluun osallistui myös haltioita Lothlórienista ja Rivendellistä. Haltioita johti Haldir, joka sai surmansa taistelussa.
Kun Saruman oli varma voitostaan, hän lähetti koko armeijansa Ämyrilinnaan jonne oli paennut koko Rohanin kansa. Saruman oli jo lähettänyt edeltä hukanratsastajia piileskelemään laaksoon, jossa sijaitsi Ämyrilinna. Armeijaan kuului noin kymmenentuhatta uruk-haita, 10 000 örkkiä ja 5 000 mustainmaalaista. Saruman loihti rankkasateen Ämyrilinnan ylle. Taistelussa Sarumanin armeija oli saanut räjäytettyä varsinaista linnaketta suojaavaan syvänteenmuuriin reiän Orthancin tulella, ja tuhonnut Ämyrilinnan portit muurinmurtajalla. Taistelussa oli saanut surmansa hirvittävästi ihmisiä mukaan lukien Théodenin uskollinen ritari Hama. Taistelu oli jatkunut noin yhdeksän tuntia kunnes laaksoon johtavalle toiselle tielle saapui Gandalf ja Eomer sekä tuhat rohirrim-ratsastajaa. He syöksyivät Sarumanin armeijan keskelle ja veivät sen sekasortoon. Armeija lähti pakoon, mutta laakson suulla oli valtava huornien metsä josta yksikään paennut uruk-hai, örkki tai villi-ihminen ei selvinnyt.
Osgiliathin taistelu
Osgiliathin taistelu on Kuninkaan paluussa. Taistelu käytiin juuri ennen Pelennorin kenttien taistelua.
Ennen taistelun alkua Sauron oli päättänyt koota kaikki sotilaansa ja valmistautui hyökkäämään Keski-Maahan. Hän aikoi hyökätä ensin vahvimman vihollisensa, Gondorin, kimppuun. Ennen Gondorin pääkaupunki Minas Tirithin tuhoamista hänen täytyi kuitenkin saada haltuunsa Osgiliath, joka sijaitsi strategisella paikalla joen varrella. Saatuaan kaupungin valtaansa Sauron kykeni siirtämään pääjoukkonsa joen yli ja aloittamaan suurhyökkäyksen itse pääkaupunkia vastaan.
Pelennorin kenttien taistelu
Pelennorin kenttien taistelu () käytiin Kuninkaan paluussa.
Sauronin joukot kukistivat gondorilaisten varuskunnan Osgiliathissa ja ylittivät Anduinjoen. Örkit ja haradrim valloittivat Rammas Echorin muurin sekä Pelennorin kentät, missä kaupungin puolustusta johtanut Faramir haavoittui pahasti. Sen jälkeen örkit aloittivat Minas Tirithin piirityksen. Sauron lähetti savupilven, joka peitti Gondorin maat pimeyteen. Hyökkääjät kaivoivat juoksuhautoja, jotka he sytyttivät tuleen, ja käyttivät katapultteja tuhotakseen kaupungin rakennuksia. Jotkut rakennukset leimahtivat liekkeihin. Katapultit eivät tulittaneet kaupunkia ainoastaan kivillä, vaan niillä ammuttiin myös kuolleiden Gondorin sotilaiden katkottuja päitä, jotta puolustajat joutuisivat epätoivon valtaan. Gondorin puolustus piti, ja sotilaat ampuivat hyökkääjiä nuolilla. Yhdeksän nazgûlia pudottautui taivaalta siivekkäiden petojen selässä, ja monet sotilaat hylkäsivät peloissaan paikkansa. Nazgûlien huudot pelottivat yhä useampia sotilaita karkuun muurilta. Sauronin armeijaan liittyi peikkoja, itäläisiä ja mûmakileja.
Vihollisjoukot käyttivät piiritystorneja, jotta he pääsisivät kaupunkiin. Mordorin pääsuunnitelmana oli kuitenkin tuhota Minas Tirithin portti, ja örkit yrittivät murtaa sitä lukuisilla pienillä muurinmurtajilla. Portti kesti, kunnes hyökkääjät käyttivät Grond-nimistä valtavaa muurinmurtajaa, johon gondorilaisten nuolet eivät tehonneet. Grond mursi muutamalla iskulla portin, ja Angmarin Noitakuningas ratsasti portista sisään.
Noitakuningas haastoi Gandalfin kaksintaisteluun, mutta samaan aikaan Rohanin torvet soivat: kuningas Théodenin johtamat 6 000 ratsumiestä saapuivat Gondorin tueksi, ja Noitakuningas pakeni. Örkit ja haradrim joutuivat kauhun valtaan ja piirityskoneet murskattiin. Théoden hyökkäsi haradrimin ratsuväen kimppuun ja tappoi niiden johtajan. Siivekkäällä Pedolla ratsastanut Noitakuningas tappoi Théodenin ratsun Lumiharjan ja haavoitti kuningasta kuolettavasti. Taistelussa Noitakuninkaan kukisti Théodenin sisarentytär Éowyn. Mordorin armeijoiden uudeksi johtajaksi nousi Morgulin komentaja Gothmog.
Ennen kuolemaansa Théoden nimesi Éomerin perijäkseen ja Rohanin kuninkaaksi. Éomerin ratsujoukko puhkoi aukkoja Mordorin joukkojen linjoihin. Taistelu alkoi kuitenkin kääntyä rohirrimia vastaan, sillä haradrimin mûmakil hyökkäsivät Éomerin sotureiden kimppuun. Rohirrimin hevoset eivät uskaltautuneet lähestyä olifantteja, ja monet sotilaat murskautuivat niiden jalkojen alle. Prinssi Imrahilin johtamat Gondorin joukot saapuivat Rohanin apuun, mutta Gothmog toi taisteluun loputkin Osgiliathissa olleet joukot.
Minas Tirithissä Denethor, Gondoria Hallitseva 26. Käskynhaltija, oli nähnyt palantírissa näyn, jossa merirosvojen laivasto saapui Harlondiin. Epätoivoinen Denethor päätti polttaa itsensä elävältä. Vartija Beregondin avulla Gandalf pelasti Denethorin pojan Faramirin palamiskuolemalta, mutta Denethor itse kuoli. Tosiasiassa merirosvoalukset olivat Aragornin hallinnassa: Aragorn sekä Legolas, Gimli, pohjoisen samoojat, Elrondin pojat Elladan ja Elrohir sekä suuri joukko Gondorin miehiä Lebenninin, Lamedonin ja etelän maakunnista saapuivat taisteluun Harlondin sataman kautta. Mordorin armeijat pelästyivät ja pakenivat. Imrahilin johdolla Dol Amrothin ritarit ajoivat peikot ja itäläiset pois. Örkit ja haradrim joutuivat Gondorin ja Rohanin joukkojen väliin, ja suurin osa Mordorin armeijan sotureista kaatui. Ainoastaan muutama sata pääsivät pakenemaan Osgiliathin kautta Mordoriin tai Haradiin.