Nurmon Jymy (lyh. Jymy) on salibandyseura Seinäjoen Nurmosta. Seurassa harrastetaan useita eri lajeja, joista salibandy on yksi. Jymyssä on pelattu salibandya vuodesta 1994 lähtien. Nykyisin Jymyn miesten edustusjoukkue pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla F-Liigassa, jonne se nousi kauden 2019–2020 päätteeksi. Parhaiten Jymy muistetaan kuitenkin vuosituhannen vaihteesta, jolloin miehet pelasivat kaksi kautta Salibandyliigassa. Sijoitukset olivat seitsemäs ja viides. Jälkimmäisen kauden jälkeen seura joutui luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten ongelmien vuoksi. Jymy panostaa myös junioritoimintaan ja pojissa joukkue löytyy aina kuusivuotiaista miehiin saakka, naisten puolelta löytyi kaudella 2018-2019 kaksi joukkuetta. Naisten edustusjoukkue pelaa III-divisioonassa, II-joukkue pelasi paikallista puulaakia. Kaudella 2023-2024 naisilla oli joukkue II-divarissa ja III-divarissa.
Kaudesta 2016-2017 kauteen 2020-2021 seuralla oli myös tyttösalibandytoimintaa, joka elvytettiin taas kaudelle 2023-2024, kun seurassa pelasi Säbäkipinöö T10-joukkue. Jymyn kotikenttänä toimii Nurmohalli.
Kaudesta 2026 alkaen salibandy irrottautui omaksi lajin erikoiseuraksi Jymy Salibandy Ry:ksi.
Historia Perustaminen ja nousu alasarjoista liigaan
Nurmon Jymy perustettiin 5. toukokuuta 1925. Tuolloin nuorisoseurojen yhteydessä toimineet Ylipään Kaverit ja Alapään Koitto yhdistyivät. Kuitenkin salibandyjaosto Jymyyn perustettiin vasta vuonna 1994. Jukka Tervon tulo valmentajaksi muutti Jymyn toimintaa määrätietoisemmaksi. Tervo valmensi joukkuetta kaudella 1995–1996, jolloin Jymyssä pelasivat muiden muassa Jouni Heikkilä, Jarmo Eteläaho ja Teemu Kokko, jotka pelaavat joukkueessa vielä 15 vuotta myöhemminkin. Tervon valmentamana Jymyn miesten edustusjoukkue nousi 4. divisioonasta neljässä vuodessa aina liigaan asti, minkä jälkeen Tervo luovutti valmennusvastuun muille. Joukkue nousi siis yhden sarjan ylöspäin neljä kertaa peräkkäin. Näin salibandysta tuli pesäpallon jälkeen historian toinen laji, jossa Jymy on pelannut pääsarjassa. Jymy oli noihin aikoihin lajin edelläkävijä Etelä-Pohjanmaalla noustessaan ensimmäisenä etelä-pohjalaisena seurana liigaan.
Kaudella 1998–1999 ykkösdivisioonassa pelannut Jymy varmisti käytännössä tammikuun voittoputkella pääsynsä nousukarsintaan. Joukkue voittikin oman länsilohkonsa. SBS Pori jäi lopulta viiden pisteen päähän. Kauden 22 ykkösdivarin ottelusta Jymy voitti 16 ja pelasi kolme tasan. Maalejakin syntyi 110 eli keskimäärin viisi yhtä ottelua kohden. Omiin meni kauden aikana 51 maalia. Jatkossa Jymy pelasi toisen lohkon voittajaa eli SSV:aa vastaan suorasta noususta. Kolmella voitolla pääsi suoraan liigaan. SSV kuitenkin voitti Jymyn suoraan kolmessa ottelussa. Näin ollen Jymy joutui karsimaan vielä liigassa viimeistä edelliseksi jääneen Lappeenrannan NST:n kanssa. Jälleen oli kolmella voitolla liigapaikka luvassa. Alku menikin hyvin nurmolaisten voittaessa kaksi ensimmäistä ottelua; ensimmäisen 5–2 ja toisen rankkareilla 2–1. Kolmattakin ottelua Jymy johti viimeisellä minuutilla 3–2, mutta ajassa 59.22 NST tasoitti. NST veikin ottelun lopulta jatkoajalla. NST voitti seuraavan ottelun 5–1 ja ratkaisevan pelin jatkoajalla 3–2, joten nurmolaisten liigahaaveet kariutuivat. Kauden jälkeen tapahtui pääkaupunkiseudulla kuitenkin kaksi seurafuusiota. Jymy sai näistä ensimmäisen vapautuneen liigapaikan, joka oli seurausta helsinkiläisjoukkueiden SSV:n ja Viikinkien yhteenliittymästä. Jymy sai paikan, koska se oli päässyt liigakarsinnassa pisimmälle. Jymyn yleisökeskiarvo divarikaudella oli 212 katsojaa.
Ensimmäinen kausi pääsarjassa 1999–2000
left|thumb|170px|Jymyn vielä 1990-luvulla käyttämä logo
Liigajoukkuetta ruvettiin rakentelemaan kovilla hankinnoilla ja kokeneilla pelaajilla, vaikka tavoitteeksi riitti sarjapaikan säilyttäminen. Kovjoki Blue Foxista hankittiin maalivahti Janne Manninen sekä kenttäpelaajat Erno Tyni, Johnny Ojala ja Patrik Högstedt. Kovin nimi oli kuitenkin Sveitsistä Suomeen palannut Sebastian Freudenthal. Jotkut pelaajat pääsivät myös maajoukkueeseen. Tällaisia olivat esimerkiksi Erno Tyni ja MM-kisoihin itsensä torjunut Jussi Viitanen. Nelosdivisioonasta asti ollut pelaajarunko säilyi kuitenkin edelleen. Niinpä Nurmo luottikin pitkälti joukkuehenkeen ja kurinalaiseen peliin. Valmentajana ensimmäisellä liigakaudella toimi Eino Vuoluterä. Jymyn managerina jatkoi liigakaudella jo edellisvuoden liiganousussa mukana ollut Pasi Pölönen. Jymyn historian ensimmäinen ottelu oli vieraspeli Happeeta vastaan. Ensimmäinen ottelu päättyi rumiin 9–2 tappiolukemiin.. Jymyn kausi sujui kuitenkin kaikin puolin hyvin. Joukkue oli viimeiseen asti kiinni ylemmän jatkosarjan paikassa eli kuuden parhaan joukossa voitettuaan joulun jälkeen neljä seitsemästä ottelustaan. Oilersin tappio Tampereen Gunnersille kuitenkin pudotti Jymyn alempaan jatkosarjaan. Runkosarjassa Jymyn pelejä kävi katsomassa tasaisesti vajaat 350 katsojaa ja samoille tienoille asettui myös seuran keskiarvo.
Lopulta Jymy voitti kuuden joukkueen alemman jatkosarjan, jonka kaksi parasta pääsivät pudotuspeleihin. Joukkue kärsikin jatkosarjan ainoan tappion sen viimeisessä pudotuspelipaikan kannalta merkityksettömässä ottelussa. Saavutus on hyvä liigatulokkaalle varsinkin, kun Jymy sai harvoissa otteluissa liikkeelle parhaan miehistönsä. Jymy teki sarjassa myös sarjanousijoiden uuden piste-ennätyksen. Puolivälierissä vastaan asettui runkosarjan kakkonen eli HIFK Helsingistä. HIFK oli jo runkosarjassa Jymylle paha vastustaja ollen ainoa joukkue, joka voitti Jymyn kahdesti varsinaisella peliajalla. Puolivälierät päättyivät kuitenkin tulevan Suomen mestarin HIFK:n juhliin voitoin 3–1. Jymyn sijoitukseksi jäi lopulta seitsemäs. Jymyn kauden yleisöennätys syntyi viimeisessä puolivälierässä 18. maaliskuuta, kun liikuntahallilla oli 575 katsojaa. 12. maaliskuuta 2000 eli toisessa puolivälierässä Jymy voitti kotonaan HIFK:n 5–3, mikä on Jymyn historian ainoa pudotuspelivoitto. Tuossa ottelussa Jymyn Erno Tyni teki 5 maalia. Tämä on edelleen yhden henkilön yhdessä pudotuspeliottelussa tehtyjen maalien ennätys. Kauden aikana Jymystä valittiin kaksi Salibandyliigan kuukauden pelaaja. Erno Tyni nappasi tittelin lokakuussa ja Jussi Viitanen tammikuussa. Jymyn paras pistemies runkosarjassa oli Erno Tyni tehoin 28+8=36 ja toiseksi paras oli Johnny Ojala tehoin 10+19=29. Pudotuspeleissä Jymyn paras pistemies oli jälleen Tyni kuudella maalillaan. Paikallinen sanomalehti Ilkka rankkasi Jymyn pelaamisen ensimmäisenä Etelä-Pohjanmaan joukkueena Salibandyliigassa sijalle 15 maakunnan kaikkien aikojen parhaiden palloilujoukkueiden listalla vuonna 2006.
Joukkue 1999–2000PelaajatJoonas Alapiha, Jarmo Eteläaho, Sebastian Freudenthal, Jouni Heikkilä, Patrick Högstedt, Mika Järvenpää, Teemu Kokko, Riku Korkki, Ville Lahdensuo, Juha Lähdesmäki, Janne Manninen (mv), Sami Matikainen, Johnny Ojala, Ville Pitkänen, Matti Pollari, Jarno Pöyry, Tuomas Rauhala (mv), Arto Riihimäki, Niko Saarukka, Tuomo Sepponen, Taneli Tiilikainen, Sami Toivonen, Erno Tyni, Miika Ulvila, Jussi Viitanen (mv)ValmentajaEino Vuoluterä
Toinen vuosi liigassa
Toiseen liigakauteensa Jymy lähti varsin muuttuneella kokoonpanolla. Ennen kautta oli vielä epäselvää pystyykö Jymy osallistumaan taloussotkujen takia lainkaan sarjaan. Sarjapaikka säilyi, mutta moni runkopelaaja lähti. Heistä kirkkaimpina tähtinä Jussi Viitanen ja Sebastian Freudenthal, jotka molemmat siirtyivät SSV:hen. Jymyn valmentajaksi tuli pietarsaarelainen Patrick Björk. Tärkeimpiä pelaajahankintoja olivat Jori Isomäki ja Daniel Wargh. Isomäki valittiinkin heti myös joukkueen kapteeniksi. Jymyn omista junioreista joukkueessa jatkoivat Juha Lähdesmäki ja Heikki Pernaa. Tavoitteekseen joukkue asetti pudotuspelipaikan, vaikka päätavoite olikin sarjapaikan säilyttäminen. Kausi alkoi Jymyn osalta kotipelillä SC Classicia vastaan. Kauden avaus päättyi nurmolaisittain hienoon 5–1 voittoon. Lopulta Jymy selvittikin tiensä kuuden parhaan joukkoon eli ylempään jatkosarjaan. 12–3 lukemin Oilersille hävitty ottelu enteili kuitenkin pahaa, mutta Jymy sai käännettyä kurssinsa. Joulukuussa joukkue ottikin peräkkäisinä päivinä voitot HIFK:sta ja Oilersista Seinäjoki-areenassa. Oilers-ottelua oli seuraamassa huimat 1 230 katsojaa. Pääosin koko kauden käytännössä kahdella kentällisellä pelannut Jymy saavuttikin lopulta jatkosarjassa sijan viisi. Kaikkiaan joukkue voitti 27 ottelustaan 12 ja pelasi kolme tasan. Näin ollen pisteitä kertyi yhteensä 27 ja Jymy jäi kolmen pisteen päähän pudotuspelien kotiedusta. Maaliero oli 105–112. NJ:n paras pistemies runkosarjassa oli jälleen Johnny Ojala. Hän saavutti tehot 19+20=39, mikä riitti runkosarjan pistepörssissä toiseen sijaan. Hän ja Erno Tyni olivatkin Jymyn kauden tähtiä, jotka palkittiin myös maajoukkuekutsuilla. Tyni oli Jymyn toiseksi paras pistemies tehoin 25+10=35. Se riitti pistepörssin neljänteen sijaan.
Puolivälierissä Nurmon Jymy sai vastaansa Tampereen Gunnersin, joka sijoittui jatkosarjassa sijalle neljä. Näin ollen paras viidestä -systeemillä pelattu pudotuspelisarja aloitettiin Tampereella. Gunners voitti ensimmäisen kohtaamisen ja samoin kävi kahdessa seuraavassa ottelussa, joten Gunners meni välieriin voitoin 3–0. Näin Jymyn lopulliseksi sijoitukseksi jäi viides. Jymyn pudotuspelien paras pistemies oli Ville Lahdensuo tehoin 2+1. Hänen lisäkseen pudotuspeleissä kaksi maalia teki Erno Tyni Jymyn tehtyä yhteensä ainoastaan kuusi maalia. Sijoitus sarjassa olisi luonnollisesti riittänyt sarjapaikan uusimiseen. Jymy joutui kuitenkin luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten ongelmien ja suuren velkamäärän takia. Näin Jymy joutui aloittamaan jälleen pohjalta, kun sarjataso putosi usealla. Kaikkiaan Jymyn kaksi kautta liigassa tuottivat 54 ottelua. Näistä tuli 24 voittoa ja 56 pistettä. Tasapelejä tuli kahdeksan ja tappioita 22. Maaleja Jymy teki 211 ja päästi 215. Maalisuhde jäi näin miinukselle neljän maalin verran. Joukkue 2000–2001PelaajatJoonas Alapiha, Roger Enlund, Jouni Heikkilä, Patrick Högstedt, Jori Isomäki, Niko Isoniemi (mv), Elias Jokiranta, Mika Järvenpää, Teemu Kokko, Ville Lahdensuo, Veli-Matti Luukko, Juha Lähdesmäki, Janne Manninen (mv), Sami Matikainen, Johnny Ojala, Heikki Pernaa, Jarno Pöyry, Tuomas Rauhala (mv), Mika Sarkkinen, Tuomo Sepponen, Sami Toivonen, Erno Tyni, Miika Ulvila, Daniel WarghValmentajaPatrick Björk
Liigavisiitin jälkeen
Heikon talouden aiheuttaman pudotuksen jälkeen Jymy on pelannut alasarjoissa. Kaudella 2003–2004 Jymy pelasi vielä 5. divisioonassa. Noihin aikoihin Jymyn salibandyjaoston puheenjohtajana toimi Esa Lähdesmäki. Jymy ei tuolloin ollut edes Nurmon salibandyseuroista korkeimmalla vaan Team Atria selviytyi samalla kaudella jopa 1. divisioonan karsintoihin. Pitkään oli jo mietitty kannattaako Team Atrian ja Jymyn toimintaa pitää erillään. Team Atrian hankala tilanne valmentajan ja salivuorojen suhteen ajoi sen kuitenkin tilanteeseen, että se luovutti Suomen kolmanneksi korkeimman sarjatason eli II-divisioonan sarjapaikkansa ja pelaajansa Jymylle. Samalla Jymyn harrastajamäärät kasvoivat 160:stä 180:een. Jymyn edustusjoukkue oli kuitenkin saavuttanut kauden päätteeksi sarjapaikan 4. divisioonasta. Tämän paikan otti Jymyn kakkosjoukkue. Kauteen 2004–2005 II-divisioonassa Jymy lähti valmentajanaan Jukka Tervo. Kauden päätteeksi se kuitenkin putosi jälleen yhtä tasoa alemmas, vaikka lähti kauteen yhtenä ennakkosuosikkina. Jymy jäi nimittäin koko sarjan viimeiseksi. 9. tammikuuta 2005 Jymy pelasi myös salibandyjaoston 10-vuotisjuhlaottelun Oulun Yliopiston Urheiluseuraa vastaan. Markus Kujanpään valmennukseen siirtynyt Jymy hävisi ottelun lukemin 4–5. Jymyn Markku Neva-Keturi voitti koko pohjoisen lohkon pistepörssin tehoillaan 14+24=38.