thumb|Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

M Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Valter Nikolai Mahomäki () oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat koneenkäyttäjä Matti-Nikolai Mahomäki ja Anna Jaakontytär. Mahomäki kävi kansakoulun ja työskenteli koneenkäyttäjänä Vaasassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 25. huhtikuuta 1916, mutta hänet vapautettiin 24. heinäkuuta 1916 sotapalveluksesta hänellä todetun silmäsairauden takia ja hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan. Takaisin Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 4. tammikuuta 1919 aliupseerin vakanssilla. Hänet sijoitettiin Suomen valkoisen kaartin 4. komppaniaan, josta hän erosi jo 25. helmikuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä eri puolilla maata ja vuosina 1919 – 1939 konemestarina amerikkalaisissa ja kotimaisissa laivoissa. Mahomäki osallistui talvisotaan Asevarikko 2:lla. Välirauhan aikana hän toimi lämmittäjänä kaasunsuojeluvarikolla. Jatkosodan puhjettua hän jatkoi samassa tehtävässä vuoteen 1942 saakka. Vuonna 1942 hänet vapautettiin palveluksesta ja hän työskenteli sen jälkeen työnjohtaja Lapissa ja Petsamossa vuosina 1942 – 1943. Sotien jälkeen hän työskenteli hinaajissa konepäällikkönä Vaasassa. Ylennykset: Aliupseeri 4. tammikuuta 1919.

Hannes Edvard Maijanen () oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Erkki Maijanen ja Priita Matilda Ruonavaara. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919-25 Serafina Peterin kanssa, joka kuoli jo vuonna 1925 ja Maikanen avioitui toisen kerran 1937 Elna Lyydia Ranisen kanssa, josta hän erosi vuonna 1949 ja avioitui kolmannen kerran vuonna 1949 Aune Esteri Kauhasen kanssa. Maijanen työskenteli kirvesmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. helmikuuta 1916, josta hänet laskettiin 26. helmikuuta 1916 alkaen sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilitöihin Saksaan. Takaisin Suomeen Maijanen palasi Suomen sisällissodan jälkeen 1. joulukuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä eri puolilla maata.

Jaakko William Mairo () oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat lohkotilallinen Matti Mairo ja Liisa Vilhelmiina Rajala. Mairo liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 9. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin hänellä todetun sairauden takia siviilitöihin Saksaan 28. maaliskuuta 1916. Mairo palasi Saksasta takaisin Suomeen vasta Suomen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen etupäässä metsätöissä. Hän kuoli lopulta tapaturmassa Vihannissa 20. toukokuuta 1925, jonne hänet myös haudattiin.

Juho Konstantin Makkonen () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Anna Maria Makkonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Fanny Sipilän kanssa. Makkonen kävi kansakoulun ja työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 31. tammikuuta 1917, josta hänet siirrettiin 16. kesäkuuta 1917 pataljoonan 2. komppaniaan ja 21. kesäkuuta 1917 takaisin täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin myöhemmin siviilitöihin Saksaan. Takaisin Suomeen Makkonen palasi Suomen sisällissodan jo päätyttyä 24. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 10. joulukuuta 1918 aliupseerin vakanssilla. Hänet sijoitettiin Suomen valkoisen kaartin 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 25. joulukuuta 1918 Terijoen rajavartiopataljoonan 1. komppaniaan, missä hän toimi koulutusaliupseerina ja kenttävartion päällikkönä. Armeijasta Makkonen erosi 7. huhtikuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen satamatöissä Helsingissä ja Viipurissa. Hän kuoli keuhkotautiin Viipurissa 9. joulukuuta 1933, hautapaikka on tuntematon. Ylennykset: Aliupseeri 10. joulukuuta 1918, Varavääpeli 25. joulukuuta 1918, Vääpeli 14. helmikuuta 1919. Kunniamerkit: 18px Jääkärimerkki.

Matti Malinen () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat varastomies Matti Malinen ja Anna Helena Silvennoinen. Malinen kävi kansakoulun ja työskenteli liikeapulaisena Viipurissa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin 10. maaliskuuta 1917 hänellä todetun sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 19. maaliskuuta 1917 siviilitöihin Saksaan. Takaisin pataljoona täydennysjoukkoon hän palasi 18. huhtikuuta 1917, josta hänet siirrettiin edelleen 20. toukokuuta 1917 takaisin 3. komppaniaan. Saksassa olo aikanaan hän oli useita kertoja hoidettavana eri sairaaloissa hänen keuhkotaudin takia.

Malinen astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan kuormastoaliupseeriksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Häntä seurannut keuhkotauti esti myös hänen osallistumisen varsinaisiin taistelutoimiin Suomen sisällissodassa. Sisällissodan jälkeen Malinen kuului edelleen edellä mainitun joukko-osaston (myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3 ja Uudenmaan rykmentti) II pataljoonan konekiväärikomppaniaan, mutta oli edelleen keuhkotaudin heikentämä ja oli sen takia hoidettavana Takaharjun parantolassa. Hän kuoli lopulta tautiinsa Viipurin sotilassairaalassa 11. helmikuuta 1919. Ylennykset: Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 1. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 2. lk; 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Vilho Malinen () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat jalkinetyöntekijä Pekka Malinen ja Kristina Penttinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Hilda Irene Lehtosen kanssa. Malinen kävi viisi luokkaa Pietarin suomalaista yhteiskoulua ja työskenteli konttoristina Helsingissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 12. kesäkuuta 1917, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1917 pataljoonan haupitsipatteriin. Haupitsipatterista hänet siirrettiin 6. tammikuuta 1918 hänellä todetun sairauden takia takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon. Hän joutui jäämään helmikuussa 1918 sairaana Saksaan, kun muu osa pataljoonasta lähetettiin takaisin Suomeen. Malinen palasi lopulta takaisin Suomeen huhtikuun alussa vuonna 1918. Näin ollen hän kerkesi Suomen sisällissotaan ja hänet määrättiinkin Suomeen saavuttuaan 3. huhtikuuta 1918 alkaen aliupseeriksi ylennettynä Jääkäritykistön 3. patteriin. Hän osallistui patterin mukana sisällissodan taisteluihin Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen hänet sijoitettiin tykistön uudelleen muodostamisen jälkeen juuri perustetun Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston 6. Patteriin vääpeliksi, jonka mukana hän otti osaa taisteluihin Viipurista. Malinen palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa. Armeijasta hän erosi 14. syyskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen metsä- ja maatöissä ja vuodesta 1920 alkaen pienviljelijänä Lopella. Vuoden 1937 marraskuussa hän siirtyi Armeijan pukimon palvelukseen Riihimäelle. Hänet haudattiin Riihimäelle. Ylennykset: Aliupseeri 3. huhtikuuta 1918, Vääpeli 11. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk; 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 35px Talvisodan muistomitali, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Jaakko Albert Malkamäki

Vilhelm Malkamäki

Arthur Johannes Malm () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Malm ja Matilda Antintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1906 Karin Augusta Hermanssonin kanssa, josta hän erosi vuonna 1922. Malm kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1910 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1910 - 1914. Malm liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Hän erosi kursseilta hänellä todetun sairauden takia 13. kesäkuuta 1915 ja palasi Suomeen. Suomessa hän osallistui paluunsa jälkeen jääkärivärväystehtäviin. Suomessa hänet vangittiin kesäkuussa vuonna 1916 ja karkotettiin sen jälkeen Venäjälle. Hänet vangittiin toistamiseen lokakuussa ja vietiin sen jälkeen ensin Peresilnajan ja myöhemmin Spalernajan vankilaan. Spalernajasta hän vapautui Venäjän vallankumouksen alku tuoksinassa 12. maaliskuuta 1917. Suomen sisällissotaan hän ei osallistunut vaan astui sisällissodan jälkeen 26. kesäkuuta 1918 alkaen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin 1. Rannikkotykistöpataljoonan 3. patteriin, jossa hän toimi patterinvääpelinä. Rannikkotykistöpataljoonasta hänet siirrettiin 27. tammikuuta 1919 opettajaksi aliupseerikouluun. Myöhemmin hän erosi armeijasta ja matkusti Viroon, missä hän osallistui Viron vapaussotaan. Virosta palattuaan hän työskenteli yksityisenä matematiikan opettajana Helsingissä. Hänet haudattiin Helsingin uudelle hautausmaalle. Ylennykset: Vääpeli 26. kesäkuuta 1918. Kunniamerkit: 18px Jääkärimerkki.

Erik Leo Johannes Malmberg

Kaarlo Lauri Torvald Malmberg

Georg Werner Fredrik Mandelin

Karl Rainer Wolfgang Mandelin

Åke Berndt Mangström

Erik Afred Mannil