Siirtolaisuus Suomeen tarkoittaa muuttoliikettä, jossa toisesta maasta tulleet henkilöt asettuvat pysyvästi asukkaina tai kansalaisina Suomeen. Suomeen on muuttanut ihmisiä kautta historian. Suuria muuttoaaltoja on ollut keskiajalta lähtien etenkin Ruotsista ja Venäjältä sekä Virosta. Suomeen on etenkin vuoden 1990 jälkeen alkanut tulla ihmisiä eri puolilta maailmaa ja eri syistä. 2020-luvulla jo useampi kuin joka kymmenes Suomessa asuva puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Yhden sukupolven aikana väestössä on tapahtunut nopea muutos. Nykyaikainen maahanmuutto on myös muuttanut Suomen yhteiskuntaa.

Käsitteitä Maahanmuuttajalle ei ole vakiintunutta määritelmää. Esimerkiksi tilastot saattavat perustua eri kohdejoukkoihin:

Ulkomaalaistaustainen on henkilö, jonka molemmat vanhemmat (tai ainoa tiedossa olevan vanhempi) on syntynyt ulkomailla. Osa ulkomaalaistaustaisista on syntynyt ulkomailla (maahanmuuttajat) ja osa Suomessa (niin sanottu toinen sukupolvi). Ulkomaalaistaustaisen taustamaa on pääsääntöisesti äidin syntymävaltio. Vieraskielinen on henkilö, jonka rekisteröity äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Osa vieraskielisistä on syntynyt ulkomailla, osa Suomessa. Monet vieraskieliset ovat myös suomen- tai ruotsinkielisiä. Maahanmuuttajat ovat siten vieraskielisiä laajempi joukko. Ulkomaan kansalainen on henkilö, jolla ei ole Suomen kansalaisuutta. Suomen kansalaisilla voi olla myös jonkin toisen maan kansalaisuus. Jos syntyvän lapsen äidillä on Suomen kansalaisuus tai jos lapsen isällä on Suomen kansalaisuus ja hän on avioliitossa lapsen äidin kanssa, saa lapsi Suomen kansalaisuuden. Suomen kansalaisuuden omaavan miehen lapsi saa Suomen kansalaisuuden myös silloin, kun lapsi on avioliiton ulkopuolinen, mutta Suomessa syntynyt.

Ulkomailla syntynyt. Suomessa syntyneiden henkilöiden syntymämaa määräytyy äidin vakituisen kotimaan mukaan syntymähetkellä. Ulkomailta muuttavan henkilön syntymämaaksi rekisteröidään henkilön ilmoittama syntymämaa. Paluumuuttaja on henkilö, joka on asunut maan rajojen ulkopuolella ja palaa sitten asumaan kotimaahansa.

Ulkomaalaistaustaisten määrä Vuoden 2022 lopussa ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen koko väestöstä oli 9,1 prosenttia, vuoden 2026 huhtikuussa yli 11,8 prosenttia. Vieraskieliset maahanmuuttajat ovat suurimmaksi osaksi iältään alle 40-vuotiaita. Vieraskielisen väestön osuus on kasvussa nuoremmissa ikäluokissa ja osuus nousi nopeasti 2000-luvun 20 ensimmäisen vuoden aikana. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja Närpiössä alle kouluikäisistä noin 30 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuonna 2022.

Vuonna 1990 Suomeen saapui runsaat 13 000 maahanmuuttajaa. Vuonna 2002 ulkomaalaistaustaisia oli Suomessa 2,5 prosenttia. Vuonna 2013 maahanmuuttajia saapui noin 31 000. Maahanmuuttajien määrä Suomessa on lähes kymmenkertaistunut vuosina 1990–2010. Tuona aikana vieraskielinen väestö kasvoi 25 000 henkilöstä 224 000 henkilöön. Määrä on kasvanut erityisesti 2000-luvulla, ja joka kolmas vieraskielinen on muuttanut Suomeen vuoden 2005 jälkeen. Vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alussa suurin osa muuttajista tuli Euroopan valtioista, mutta 2000-luvulla on lisääntynyt myös muuttoliike Aasian valtioista. 2000-luvulla ulkomaan kansalaisten määrä lisääntyi 77 000 henkilöllä, joista 54 prosenttia oli eurooppalaisia ja kolmasosa aasialaisia.

Vuonna 2016 Suomeen muutti 34 905 henkeä, mikä on itsenäisyyden ajan ennätys. Suomen saama muuttovoitto koostui lähes täysin Euroopan unionin ulkopuolelta tulleista muuttajista vuonna 2016.

Vuoden 2018 joulukuussa joka seitsemäs lapsi Suomessa syntyi ulkomailta muuttaneelle äidille, Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla joka neljäs. Osuus on kasvanut nopeasti. Ulkomaalaistaustaiset naiset synnyttävät lapsia enemmän kuin suomalaistaustaiset äidit. Lähes kaikkien ulkomaalaisten äitien vuonna 2018 synnyttämien lasten isät ovat ulkomailta. Synnytysikäisistä Suomessa asuvista naisista maahanmuuttajia vuonna 2018 oli 10,2 prosenttia. He saivat 14,4 prosenttia kaikista tuona vuonna syntyneistä lapsista.

Vuoden 2019 lopussa Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli 423 494 eli noin 8 prosenttia väestöstä. Heistä oli ulkomailla syntyneitä 351 721.

Vuoden 2021 lopussa Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli 469 633 eli noin 8,5 prosenttia väestöstä. Heistä oli ulkomailla syntyneitä 388 196. Vuoden 2021 lopussa ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista sellaisia, joiden äidinkieli ei ollut suomi, ruotsi tai saame, oli 375 752 henkeä. Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia, joiden äidinkieli ei ollut suomi, ruotsi tai saame oli 66 648. Tilastokeskuksen maahanmuuttotilastot alkavat vuodesta 1987. Uudellamaalla asui vuoden 2022 alussa 58 prosenttia koko maan vieraskielisistä.

Vuonna 2022 nettomaahanmuutto kasvoi Suomessa uuteen ennätykseen, 34 363 henkeen. Luvussa eivät ole mukana Ukrainan pakolaiset. Kun Venäjä hyökkäsi kevättalvella 2022 Ukrainaan, Suomen sisäministeriö arvioi, että Ukrainasta saapuu Suomeen 40 000–80 000 turvapaikanhakijaa. Maaliskuun loppuun mennessä yli 11 000 Ukrainasta saapunutta oli hakenut Suomesta tilapäistä suojelua. Huhtikuun alussa Suomeen oli tullut arviolta 25 000 ukrainalaista sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Toukokuun puolivälin jälkeen Suomessa oli jätetty 23 781 tilapäisen suojelun hakemusta. Päätöksiä hakemuksiin oli 18. toukokuuta mennessä tehty 20 622. Päätöksistä 20 427 oli myönteisiä. Tuolloin arvioitiin, että kesällä 2022 jopa 20 000 ukrainalaista voi saapua Suomeen. Lokakuun alkuun mennessä Suomeen oli tullut lähes 40 000 ukrainalaista, joista kolmannes halusi jäädä maahan. Lähes 40 prosentilla suunnitelmat olivat avoinna. Joulukuuhun mennessä tilapäistä suojelua Suomesta hakeneita ukrainalaisia oli noin 45 000, joista valtaosa oli alaikäisiä. Suomen sisäministeriö teetti muutama kuukausi pakolaisten tulon jälkeen kyselyn, jossa oli mukana 2 000–2 500 henkilöä. Sen perusteella noin kolmasosa Ukrainan pakolaisista halusi jäädä Suomeen. Joulukuussa arvioitiin, että jos Ukrainan sota jatkuu, Suomeen voisi vuonna 2023 tulla 40 000 uutta ukrainalaista pakolaista. Osa ukrainalaisista ilmaisi halukkuutensa lähteä takaisin kotimaahansa heti, kun se vain on mahdollista. Ukrainan kansalaisia asui vakinaisesti Suomessa vuoden 2023 lopussa 28 100. Määrä on kasvanut tämän jälkeen ja syyskuussa 2024 heitä oli väestössä jo yli 38 800.

Suomeen muutti vuosien 2022–2023 aikana enemmän maahanmuuttajia kuin koskaan aiemmin, eikä tämä selity pelkästään Ukrainan sodalla. Vuonna 2024 Suomessa asuvien vieraskielisten osuus oli noussut yli 10,0 prosentin ollen syyskuun lopussa 10,7 prosenttia.

Maahanmuuton historiaa

Ruotsalaisten tulo Suomeen

Ruotsalaisten tulo Suomeen oli 1100-luvun lopulta 1350-luvulle jatkunut ruotsalaisten vaiheittainen Suomen saariston ja rannikkoalueiden kolonisaatio ristiretkien yhteydessä. Ruotsalaisten maahanmuutto johti Suomen ruotsinkielisen asutuksen sekä suomenruotsalaisten syntymiseen. Nimistötutkimuksen perusteella lähtijät olivat kotoisin Keski-Ruotsista. On arvioitu, että siirtolaisia oli kaikkiaan tuhansia.

Ruotsin vallan aika

Suomen nykyiselle alueelle muutti Ruotsista lähinnä sotilaita, pappeja ja virkamiehiä. Ruotsiin saatiin uusinta osaamista ulkomaisten käsityöläisten avulla: esimerkiksi seppinä ja kaivosmiehinä arvostettuja valloneja eli ranskankielisiä belgialaisia saapui nykyisen Suomenkin ruukkeihin.Vilkuna, Kustaa H. J.: Arkielämää patriarkaalisessa työmiesyhteisössä: rautaruukkilaiset suurvalta-ajan Suomessa. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1996. Lisäksi Ruotsin vallan aikana Suomeen tulivat ensimmäiset romanit. Heitä saapui Varsinais-Suomeen ja Ahvenanmaalle 1500-luvulla Ruotsin alueelta. Myöhempinä vuosisatoina Suomeen muutti romaniväestöä Baltiasta ja Venäjältä. Esimerkiksi 1700-luvulla Suomen eteläiselle rannikolle saapui veneillä pakolaisia Baltiasta. Maaorjuutta ja tilanherrojen valtaa paeten he asettuivat rannikolle kalastajiksi, mistä suomalaiset eivät pitäneet. Monet Baltiasta tulleista löysivät paikkansa yhteiskunnassa rannikon herraskartanoista, jotka saivat heistä tarvitsemaansa työvoimaa.

Suomen Suuriruhtinaskunta

230px|thumb|vasen|Juutalaisten maahanmuuttoa vastustanut poliittinen pilapiirros vuonna 1897 ilmestyneestä Matti Meikäläisen numerosta 15. Kun Venäjä valloitti Vanhan-Suomen 1700-luvulla ja lopulta koko maan 1800-luvun alussa aluetta linnoitettiin voimakkaasti. Linnoitustöihin ja varuskuntapalveluun Suomeen tuli Venäjältä venäläisten lisäksi juutalaisia, tataareja ja ensimmäisen maailmansodan aikana kiinalaisia. Suomeen muodostui pysyvä juutalais- ja tataarivähemmistö. Suomen itsenäistyttyä 1917 osa maahanmuuttajista palasi Venäjälle, mutta jotkut jäivät asumaan pysyvästi. Monet perinteikkäät, supisuomalaisiksi mielletyt yritykset kuten Enso-Gutzeit, Stockmann, Fazer, Sinebrychoff, Finlayson tai Fiskars ovat Euroopasta lähtöisin olevien maahanmuuttajien tai heidän jälkeläistensä 1800-luvulla perustamia. Ulkomaisten asiantuntijoiden avulla saatiin tietoa uusimmista tekniikoista: esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä Impilahdelle Pitkärannan kaivoksille tuotetut ruotsalaiset kaivosmiehet muodostivat vuosikymmeniksi perheineen oman pienen yhteisönsä keskelle karjalaista ortodoksista kulttuuria.

Itsenäisyyden alkuvuodet 230px|thumb|Kronstadtin kapinaa johtanut Stepan Petritšenko ja muita Suomeen tulleita venäläisiä valokuvassa vuodelta 1921. Itsenäisen Suomen ensimmäiset pakolaiset saapuivat itsenäisyyden alkuvuosina 1917–1922, kun tuhannet pakenivat Venäjältä vallankumouksen ja sekasorron seurauksena. Vuoden 1919 alussa virallisten tilastojen mukaan rekisteröitiin 15 457 venäläistä, mutta todellinen luku oli suurempi, sillä pelkästään Viipurissa rekisteröitiin 11 000 pakolaista. Suurin pakolaisväestö oli vuonna 1922, jolloin itärajan yli saapui noin 33 500 henkeä. Pakolaiset olivat pietarinsuomalaisia, inkerinsuomalaisia, itäkarjalaisia sekä ylhäisiä aatelisia, joiden joukossa oli myös tsaariperheen lähisukulainen suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov, upseereja ja tehtaanomistajia. Samaten vuoden 1921 Kronstadtin kapinan jälkeen Suomeen pakeni 6 400 matruusia Suomenlahden jään yli. Moni pakolainen kotiutui uuteen isänmaahansa suomenvenäläisinä, kun taas osa jatkoi Suomen kautta muualle Manner-Eurooppaan. Yksistään vuosina 1917–1939 Suomeen hakeutui arviolta noin 44 000 pakolaista. Eräissä arvioissa vuosina 1917–1944 jopa 100 000 ihmistä haki turvaa Suomesta.Leitzinger, Antero (2008), Ulkomaalaispolitiikka Suomessa 1812–1972, Helsinki: East-West Books.

Monet 1900-luvun alussa Suomeen tulleet suomalais- ja karjalaispakolaiset jatkoivat elämäänsä muualla Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa. Lisäksi tuhannet palasivat tai palautettiin Venäjälle. Vuosina 1923–1939 uusia pakolaisia saapui entisestä emämaasta enää muutamia satoja vuotta kohden. Ulkomaalaisten maahanpääsy Suomeen oli tuolloin tarkasti rajoitettua.

+Pakolaisten lukumäärä 1918–1943 Vuosi InkeriläisetItäkarjalaiset VenäläisetYhteensä1918 300 70 3 000 3 4001919 8 200 1 600 5 000 14 8001920 8 400 3 100 7 000 18 5001921 6 400 3 300 15 300 25 0001922 5 000 8 800 15 000 28 80019234 0008 00013 50025 50019252 9006 00012 60021 50019273 0005 00010 000 18 00019323 4005 3009 30018 00019343 2066 1279 00018 30019343 2066 1279 00018 30019382 3975 4846 25614 13719431 7004 2004 70010 600

Toinen maailmansota pienoiskuva|oikea|Koverin keskitysleirin vankiparakkeja Toisen maailmansodan aikana sodan osapuolina pidettyjä ulkomaalaisia sijoitettiin internointileireille, ja osa lähetettiin keskitysleireille Saksaan. Sodan aikana maahan tuli muun muassa Inkerissä asuvia suomalaisia eli inkeriläisiä ja virolaisia maahanmuuttajia. Suurin osa heistä (eli he jotka eivät onnistuneet pakenemaan länteen) luovutettiin toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon. Leo Yllö: Inkerin maa ja luonto. – Inkerin suomalaisten historia. Inkerin kulttuuriseura, Helsinki 1969