Juutalaisten autonominen alue (; ) on Venäjän federaatioon kuuluva hallintoalue (federaatiosubjekti) Venäjän kaukoidän eteläosassa Aasiassa.
Nimestään huolimatta alueen juutalaisväestöksi laskettiin vuonna 2021 vain 837, eli 0,6 % koko väestöstä.
Maantiede Se rajoittuu etelässä Kiinaan, luoteessa Amurin alueeseen, pohjoisessa ja idässä Habarovskin aluepiiriin. Alueen pääkaupunki on Birobidžan, ja sen nimeä käytetään usein viittaamaan koko alueeseen. Alueen pinta-ala on 36 000 km².
Alueen pohjoisosa on vuoristoa, etelä- ja itäosat puolestaan alankoa. Suurin joki on Amur, joka muodostaa rajan Kiinaa vastaan. Alueen pinta-alasta yli kolmannes on metsää. Talvet ovat kylmiä ja kuivia kun taas kesät ovat kosteita ja kuumia.
Historia thumb|180px|left|Maataloustöitä juutalaisella kolhoosilla 1930-luvulla. Venäjän keisarikunnan aikana juutalaisten asuinalue oli rajattu valtakunnan länsiosiin, jossa he elivät erillään muista eivätkä he saaneet omistaa maata. Neuvostoliiton perustamisen jälkeen eri kansallisuuksille alettiin perustaa omia autonomisia alueitaan maan sisälle, mutta juutalaisilla ei ollut mitään tiettyä aluetta, johon heillä olisi tarpeeksi tiiviit siteet.
Kaukoidässä sijaitseva alue valittiin juutalaisten autonomiseksi alueeksi muun muassa siksi, että Neuvostoliitto saisi siirrettyä uudisasukkaita harvaanasutulle seudulle ja näin lujittaisi otettaan siitä Japanin uhan kasvaessa. Lisäksi Neuvostoliitto halusi luoda Israelin kanssa kilpailevan juutalaisten kotimaan.
Neuvostoliiton hallitus perusti autonomisen alueen 7. toukokuuta 1934.
Stalinin kauden loppua kohden alueen juutalaiset joutuivat vainojen kohteeksi johtuen niin sanotusta valkotakkisalaliitosta: Stalin pelkäsi lääkäreiden suunnittelevan hänen salamurhaamistaan, ja koska huomattava osa lääkäreistä oli juutalaisia, Stalin syytti koko väestöryhmää osallisuudesta salaliittoon.
Väestö Juutalaisten autonomisen alueen asukasluku vuonna 2010 oli 176 600 ja väestötiheys 4,9 as./km². Väkiluku on laskussa. Väestö on keskittynyt Siperian radan varrelle alueen pohjoisosaan. Alueen merkittävin kaupunki on pääkaupunki Birobidžan (81 500 as.) Yhdentoista tuhannen asukkaan Oblutšje on toinen alueen kaupungeista.
Alueen nimestä huolimatta vain pieni osa väestöstä on juutalaisia, kun taas suurempia väestöryhmiä ovat perinteisesti olleet venäläiset ja ukrainalaiset. Vaikka alue olikin varattu Neuvostoliiton juutalaisille, myös muiden maan tunnustamien kansallisuuksien oli mahdollista muuttaa sinne. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen asukkaista oli venäläisiä 83,2 %, ukrainalaisia 7,4 %, juutalaisia 4,2 %, valkovenäläisiä 1,0 % ja muita 4,2 %. Vuonna 2002 asukkaista oli venäläisiä 89,9 %, ukrainalaisia 4,4 %, juutalaisia 1,22 %, tataareja 0,63 %, valkovenäläisiä 0,62 % ja muita 3,2 %.National composition for regions of the Russian Federation Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennan tulokset. Viitattu 21.11.2011. Väestön koostumuksen muutos johtuu lähinnä juutalaisten muutosta Israeliin ja ukrainalaisten muutosta takaisin Ukrainaan. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen merkittävä määrä alueen juutalaisista on muuttanut Israeliin.
Juutalaisten autonomisen alueen viralliset kielet ovat venäjä ja jiddiš. Heprea ei saanut virallisen kielen asemaa, koska sillä oli vahva side juutalaisten uskonnon harjoittamiseen. Stalinin aikana heprean käyttö myös kiellettiin.
Hallinto Juutalaisten autonominen alue on osa Habarovskin aluepiiriä, mutta on myös suoraan yksi Venäjän federaation subjekti. Se on jaettu hallinnollisesti viiteen piiriin ja yhteen kaupunkiin. Paikallishallinnosta vastaa kuvernööri ja hallituksen puheenjohtaja sekä lakiasäätävä kokous.
Birobidžanin kaupunkipiiri Birobidžanin piiri Leninskojen piiri Oblutšjen piiri Oktjabrskin piiri Smidovitšin piiri
Talous Alueen vuoristoinen pohjoisosa tuottaa puuta, tinaa ja rautaa. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, puunjalostus-, rakennusaine- ja elintarviketeollisuutta. Maatalous on keskittynyt Amurin ja sen lisäjokien laaksoihin, joissa viljellään viljaa ja kasvatetaan lihakarjaa. Lisäksi harjoitetaan mehiläistarhausta, metsästystä ja kalastusta.
Lähteet
Aiheesta muualla