Pindaros (, ; n. 522/518 eaa. – n. 442/438 eaa. Argos) oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, jota pidettiin usein näistä suurimpana. Hellenistisellä kaudella hänet luettiin yhdeksi yhdeksästä lyyrisestä runoilijasta.
Elämä Antiikin lähteet
Tiedot Pindaroksen elämästä ovat pääosin peräisin melko epäluotettavista antiikin aikaisista elämäkerroista, joita on säilynyt viisi. Yksi on säilynyt Thomas Magistroksen tekemän skolian alussa. Toinen on Sudassa. Kolmas tunnetaan yleensä metrisenä elämäkertana, sillä se koostuu 35 heksametrisäkeestä. Neljännen julkaisi ensimmäisenä Otto Schneider osana Nikandroksen runojen laitostaan. Viides on peräisin Eustathiokselta.
Perhe ja varhainen elämä
Pindaros oli kotoisin Boiotiasta, mutta antiikin lähteet jättävät epäselväksi sen, syntyikö hän Thebassa vai sen lähellä Kynoskefalain kylässä, mikä mainitaan usein hänen syntymäpaikakseen. Ainakin hänen vanhempansa olivat kotoisin Kynoskefalaista, mutta saattoivat silti asua Thebassa. Pindaroksen isän nimeksi mainitaan Daifantos, Pagondas ja Skopelinos, ja äidin nimeksi Kleidike, Kleodike ja Myrto. Jotkut näistä henkilöistä, kuten Skopelinos ja Myrto, olivat kuitenkin todennäköisemmin Pindaroksen opettajia musiikissa ja runoudessa. Todennäköisimmät nimet hänen vanhemmilleen saattaisivat olla Daifantos ja Kleidike, jotka esiintyvät ainoina mainitussa metrisessä elämäkerrassa.
pienoiskuva|vasen|Pindaroksen syntymä. Henri-Pierre Picoun maalaus, 1848. Myöskään Pindaroksen syntymäaikaa ei tunneta tarkasti. Hänen oman todistuksensa mukaan hän syntyi Python kisojen aikaan. Yleisimmin syntymäajaksi on arveltu 64. olympiadin kolmannen vuoden eli vuoden 522 eaa. kisoja tai 65. olympiadin kolmannen vuoden eli vuoden 518 eaa. kisoja. Kumpikaan ajoitus ei ole varma. Aiemmin on suosittu enemmän ensin mainittua ja nykyisin ehkä viimeksi mainittua ajoitusta.
Erään antiikin aikaisen elämäkerran mukaan Pindaros nai Megakleian, Lysitheuksen ja Kallinan tyttären. Toinen taas sanoo vaimon nimen olleen Timoksena. On mahdollista, että hän otti jossakin vaiheessa uuden vaimon. Pindaroksella oli poika nimeltä Daifantos ja kaksi tytärtä nimiltään Eumetis ja Protomakha.
Pindaroksen suku oli yksi Theban ylhäisimpiä. Se periytyi aigeidien suvusta, joka puolestaan katsoi periytyvänsä kadmideista. Nämä olivat asuttaneet Theban sekä Spartan ja viimeksi mainitusta käsin edelleen Theran ja Kyrenen Apollonin kehotuksesta.Pindaros: Pythia 5.72, jne. Eustathioksen kirjoittaman elämäkerran mukaan Pindaros kirjoitti hymnin pojalleen Daifantokselle, kun tämä valittiin toimimaan dafneforoksena juhlassa; myös tämä kertoo suvun asemasta, koska tehtävä oli avoin vain parhaiden sukujen nuorukaisille.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.10.4.
Koulutus ja varhainen ura
Elämäkertojen mukaan Pindaroksen isä tai setä oli huilunsoittaja, ja Pindaroksen kerrotaan saaneen nuorena opetusta Skopelinokselta samassa taidossa. Pian nuorukainen osoitti kuitenkin kykyjä runouden alalla, ja niin hänen isänsä lähetti pojan Ateenaan saamaan enemmän oppia, sillä lyyrinen runous oli kytköksissä musiikkiin, tanssiin ja koko kuoron koulutukseen, ja näin lyyriseltä runoilijalta vaadittiin paljon alan opintoja. Myöhemmät kirjailijat kertovat, että mehiläiset olisivat ennustaneet Pindaroksen tulevan menestyksen asettumalla hänen huulilleen hänen nukkuessaan, ja tämä ihme olisi saanut hänet kirjoittamaan runoja.Vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 9.23.2; Claudius Aelianus: Varia historia 12.45.
Ateenassa Pindaroksesta tuli ateenalaisen dithyrambisen runouden koulukunnan perustajan Lasoksen oppilas. Lasos toimi tuolloin kaupungissa Hipparkhoksen lähipiirissä. Hän tunsi hyvin monenlaiset musiikkilajit, ja Pindaros sai häneltä todennäköisesti laajalti oppia alalta. Pindarosta opetti Ateenassa myös Agathokles ja joidenkin lähteiden mukaan Apollodoros. Hän sai joltakin näistä luvan johtaa kyklisiä kuoroja vaikka oli vielä nuori.
pienoiskuva|upright=1.1|Papyruskatkelma Pindaroksen Partheneia-oodista. Oksyrhynkhoksen papyrukset (P.Oxy.) IV 659 col. i. Pindaros palasi Thebaan jo ennen 20 ikävuottaan. Siellä sai opetusta kahdelta runoilijattarelta, Myrtikseltä ja Korinnalta, jotka olivat tuohon aikaan maineessa Boiotiassa. Pindaros sai paljon vaikutteita erityisesti Korinnalta. Plutarkhos kertoo, että Korinna olisi kehottanut häntä lisäämään myyttisiä aineksia runoihinsa. Kun Pindaros sitten punoi lähes koko thebalaisen taruston erääseen hymniinsä, josta osa on säilynyt nykyaikaankin, Korinna hymyili ja sanoi: ”Tulee kylvää kädellä, ei koko säkillä” ().Plutarkhos: Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa (De gloria Atheniensium) 14.
Pindaros kilpaili kummankin runoilijattaren kanssa Theban musiikkikilpailuissa. Vaikka Korinnan sanotaan kilpailleen Pindarosta vastaan viisi kertaa, yhdessä katkelmassa hän toruu Myrtistä siitä, että tämä kilpaili naisena Pindarosta vastaan. Korinna voitti Pindaroksen joidenkin tietojen mukaan kaikilla viidellä kerralla, mutta Pausanias mainitsee vain yhden voiton.
Pindaros aloitti uransa ammattirunoilijana jo nuorena. Hän sai niin suuren maineen, että hänet kutsuttiin pian eri kaupunkeihin ja hallitsijoiden luokse eri puolille Kreikkaa, jotta hän kirjoittaisi kuorolauluja eri tilaisuuksiin. Hän sai palkkioksi rahaa ja lahjoja, mutta ei koskaan siirtynyt toimimaan vain yhteen paikkaan. Varhaisimman nykyaikaan säilyneen runonsa, Pythia 10, hän kirjoitti 20-vuotiaana. Se on epinikion-oodi Hippokleen, aleuadien sukuun kuuluneen thessalialaisen nuorukaisen, kunniaksi hänen voitettuaan Python kisoissa. Oodi ajoittuisi näin vuoteen 502 tai 498 eaa. Ajallisesti seuraava oodi on Pythia 6, jonka hän kirjoitti 28-vuotiaana vuonna 494 tai 490 eaa. Se oli kirjoitettu Python kisojen valjakkoajot voittaneen Ksenokrates Akragaslaisen kunniaksi.
Myöhempi ura
Pindaros oli parhaissa voimissaan Marathonin ja Salamiin taisteluiden aikaan, ja oli suunnilleen saman ikäinen kuin tragediakirjailija Aiskhylos. Hänen runoilijan luonteensa määrittyi kuitenkin ennemmin persialaissotia edeltäneen ajan pohjalta, ja hän sai vaikutteensa ennemmin doorilaisesta ja aiolialaisesta runoudesta kuin Ateenasta. Näin Pindaros voidaan nähdä yhtenä kirjallisuuden vanhemman ajan viimeisistä edustajista, siinä missä Aiskhylos näyttäytyy uuden ajan ensimmäisinä edustajina.
Urallaan Pindaros kirjoitti oodeja lukuisten henkilöiden kunniaksi. Tunnetuimpiin lukeutuvat muiden muassa Syrakusan tyranni Hieron, Makedonian kuningas Aleksanteri I, Akragaan tyranni Theron sekä Kyrenen kuningas Arkesilaos IV. Näistä Pindarosta liehittelivät erityisesti Aleksanteri ja Hieron. Hieronin hovissa Pindaros vieraili vuonna 473 eaa. tämän kutsusta. Hän viipyi Syrakusassa vain nelisen vuotta, koska piti vapaasta elämästä, eikä halunnut toimia hovirunoilijana Simonideen tavoin.
pienoiskuva|upright=1.1|Pindaros ylistää voittajaa Olympian kisoissa. Giuseppe Sciutin maalaus, 1872. Pindaroksen suuri suosio tulee vielä selvemmin esille siitä vastaanotosta, jonka hän sai lukuisissa vapaissa kaupunkivaltioissa. Vaikka hän oli thebalainen, hän oli aina suuressa suosiossa Ateenassa, ja hän vieraili kaupungissa usein ja ylisti ateenalaisia runoissaan. Eräässä dithyrambissaan hän kuvaili kaupunkia sanoilla ”laulun tyyssija, Hellaan paaluvarustus, sinä jumalien kuulu kaupunki!”.Pindaros: Dithyrambit fr. 4. Ateenalaiset tekivät hänestä kunniavieraansa (proksenos) ja antoivat hänelle drakhmaa.Isokrates: Antidosis s. 304, ed. Dind. Myöhemmin, hänen jo kuoltuaan, he pystyttivät hänen kunniakseen patsaan.Pausanias: Kreikan kuvaus 1.8.4; Pseudo-Aiskhines: Kirjeet 4. Keoksen asukkaat palkkasivat Pindaroksen kirjoittamaan heille prosodion- eli kulkuelaulun, vaikka saarella oli kaksi omaakin runoilijaa, jo mainittu Simonides sekä Bakkhylides. Rhodoslaiset kirjoituttivat hänen Olympia 7 -oodinsa kultaisin kirjaimin Athene Lindian temppeliin.
Pindaros asui Thebassa, mutta vieraili usein juhlakisoissa eri puolilla sekä hänet kutsuneissa kaupungeissa ja hänen palveluksiaan käyttäneiden henkilöiden luona. Hän ei vaikuta ottaneen osaa ajan politiikkaan tai sotiin. Polybios lainaa joitakin Pindaroksen säkeitä pyrkiessään osoittamaan, että runoilija kehotti thebalaisia pysymään hiljaa ja olemaan auttamatta muita kreikkalaisia Persian vastaisessa taistelussa; todellisuudessa Pindaros vaikuttaa kehottavan thebalaisia pysymään rauhallisina ja yksimielisinä ja välttämään kaupungin sisäisiä riitoja, jotka voisivat johtaa sen tuhoon. On totta, että hän ei kannustanut thebalaisia liittymään taisteluun Kreikan vapauden puolesta, mutta persialaissotien päätyttyä hän ylisti avoimesti voittajia. Theban vanhan vihollisen Ateenan ylistäminen ei aina miellyttänyt thebalaisia, ja hänen kerrotaan jopa saaneen tästä sakkoja ylistettyään ateenalaisten menestystä Artemisionin meritaistelussa. Ateenalaisten sanotaan maksaneen sakot. Kertomuksen luotettavuus on kuitenkin varsin kyseenalainen.Eustathios: Pindaroksen elämä (Vit. Pind.); Pseudo-Aiskhines: Kirjeet 4.
Pindaros oli luonteeltaan uskonnollinen ja noudatti tiukasti perinteisiä kulttimenoja. Hän omisti pyhäkön jumalten äidille Dindymenelle lähelle Theban kotiaan.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.25.3; Filostratos Lemnoslainen: Eikones (Imagines) 2.12; vrt. Pindaros: Pythia 3.77. Hän myös omisti Kalamiin tekemän patsaan Zeus Ammonille Libyassa,Pausanias: Kreikan kuvaus 9.16.1. sekä toisen patsaan Hermes Agoraiokselle Thebassa.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.17.1. Pindaros vieraili usein Delfoissa, ja istui siellä hänelle varatulla rautatuolilla, jossa hän laului hymnejä Apollonin kunniaksi.Pausanias: Kreikan kuvaus 10.24.4.
Kuolema ja jälkimaine
Pindaroksen kerrotaan kuolleen teatterissa Argoksessa nojaten rakastamansa nuorukaisen olkapäähän. Hän kuoli todennäköisesti 80-vuotiaana, vaikkakin jotkut lähteet sanovat hänen kuolleen jo nuorempana. Riippuen syntymävuodesta hän olisi näin kuollut noin vuonna 442 tai 438 eaa.
Kun Aleksanteri Suuri tuhosi Theban kapinoinnin vuoksi sata vuotta myöhemmin, vuonna 335 eaa., hän säästi ainoastaan Pindaroksen talon. On sanottu, että pääsyynä olisivat olleet Pindaroksen hänen esi-isälleen Aleksanteri I:lle aiemmin kirjoittamat ylistykset.Arrianos: Anabasis 1.9.10; Dion Khrysostomos: Oratio 2.33. Myöhemmissä versioissa Aleksanteri Suuren kerrotaan kirjoituttaneen tässä yhteydessä talon seinään runosäkeen muotoisen tekstin:
Myöhemmässä piirityksessä spartalaisten kerrotaan säästäneen talon uudelleen luettuaan tekstin. Pausanias kuvaa talon sijainneen Kadmeian länsipuolella ja olleen hänen aikanaan raunioina. Lähellä sijainneessa Dindymenen pyhäkössä oli runoilijan kuva.Pausanias: Kreikan kuvaus 9.25.3.
Myöhemmän antiikin aikana Pindarosta pidettiin yleisesti suurimpana lyyrikkona. Siinä missä Homeros tunnettiin usein yksinkertaisesti nimityksellä ”runoilija” (), Aristofanes nimityksellä ”komediakirjailija” () ja Thukydides nimellä ”kirjailija” (), samalla tavoin pelkkä ilmaisu ”lyyrikko” () viittasi juuri Pindarokseen. Hellenistisellä kaudella aleksandrialaiset tekstikriitikot lukivat Pindaroksen yhdeksän tärkeimmän lyyrisen runoilijan kaanoniin.
Runous
Pindaros tunnetaan parhaiten epinikion-oodeista (mon. ) eli urheilukilpailuiden voittajia ylistäneistä runoista, jotka ovat ainoita häneltä kokonaisina säilyneitä runoja, mutta ne olivat vain pieni osa hänen tuotannostaan. Niiden lisäksi hän kirjoitti hymnejä jumalille, paiaaneja, dithyrambeja, kulkuelauluja (), lauluja neidoille (), miimisiä tanssilauluja (), juomalauluja (), valituslauluja () sekä ylistyslauluja () tai panegyyrejä hallitsijoille. Näistä on säilynyt lukuisia katkelmia.
Hellenistisellä kaudella Pindaroksen runot jaettiin 17 kirjaan seuraavasti:
1 kirja hymnejä (hymnoi) 1 kirja paiaaneja (paianes) 2 kirjaa dithyrambeja (dithyramboi) 2 kirjaa kulkuelauluja (prosodia) 3 kirjaa neitojen lauluja (partheneia) 2 kirjaa miimisiä tanssilauluja (hyporkhēmata) 1 kirja ylistyslauluja (enkomia) 1 kirja valituslauluja (thrēnoi)