thumb|Savupirtti Polvijärvellä vuonna 1908. thumb|Nainen lämmittää savupirtin uunia. Kuva on Kuhmosta 1930-luvulta. Savupirtti oli perinteinen puusta rakennettu asunto, jossa oli lämmitystä varten sisäänlämpiävä kiuas muttei savupiippua. Pirttiä lämmitettäessä savu levisi vapaana pirtin sisällä. Savupirteissä asuminen oli Suomessa yleistä jo rautakaudellaHaggrén ym., s. 348–351., mutta maaseudulla niissä asuttiin hyvin yleisesti vielä 1800-luvulla. Savupirttien määrä väheni nopeiten Länsi-Suomessa, jossa 1800-luvun loppupuolelle mennessä suurin osa väestöstä oli siirtynyt savupiipullisiin asuntoihin. Itä- ja Keski-Suomen syrjäseuduilla savupirteissä asuttiin paikoitellen vielä 1930-luvulla.Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, palsta 1139. Helsinki: Otava, 1964.
Koska savu levisi vapaana pirtin sisällä, savupirteissä asuminen oli epäterveellistä. Savupirtit mahdollistivat myös malarian esiintymisen Suomessa vielä 1800-luvun lopulla. Täynnä ihmisiä ja kotieläimiä olleet savupirtit olivat kosteita, hämäriä ja lämpimiä läpi talvien, jolloin ne tarjosivat malariasääskille suojaisan ja ravinteikkaan talvehtimispaikan.Kuusijalkainen vihollinen s. 79-82
Katso myös Savusauna
Lähteet
Aiheesta muualla Savupirtti, vielä 100 vuotta sitten Keski-Suomen yleisin asuntomuoto. Koska savupirtti hävisi näiltä seuduilta?, Aamulehti, 06.10.1929, nro 273, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Talvisen Savon sydänmailla. Tuusniemen tunnelmallisissa savupirteissä, Helsingin Sanomat, 05.02.1938, nro 34, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Asunnot Luokka:Asuinrakennukset