Doberainlurikki (Charmosyna papou) on Papua-Uudella-Guinealla elävä kaijalaji. Lajin aiempi suomenkielinen nimi on papuanlurikki, lajinimi muuttui BirdLife Suomen suomenkielisten lintulajien nimistöuudistuksessa elokuussa 2026. Samassa uudistuksessa entinen alalaji C. p stellae erotettiin omaksi lajikseen, jouhilurikki.
Lajista tunnettiin neljä alalajia: papou, stellae, goliathina ja wahnesi. Tuoreissa lähteissä muut alalajit paitsi nimilaji on eroteltu oman lajinsa, jouhilurikin, alle. Tällöin doberainlurikilla ei ole enää alalajeja.
Koko ja ulkonäkö vasen|pienoiskuva Doberainlurikin pituus on noin 42 cm ja paino 90–115 g. Se on pitempi kuin useimmat muut melanesianlurikit, johtuen sen pidentyneistä keskimmäisistä pyrstösulista, jotka ovat yli 20 cm pitkät.
Pää, yläselkä, yläperä, rinta ja alaperä ovat punaiset, siivet, selkä ja pyrstön tyviosa vihreät. Maha on musta ja niska sinikiiltoisen musta. Pitkän pyrstön kärki ja alapuoli ovat keltaiset. Nokka on oranssi tai tulipunainen, iiris keltainen tai oranssi ja koivet oranssit. Nuori yksilö on himmeämmän värinen, sen nokka on ruskehtavan oranssi, iiris vaaleankeltainen ja koivet ruskehtavan oranssit. Toisin kuin jouhilurikista, doberainlurikista ei ole mustaa värimuunnosta.
Esiintyminen Doberainlurikki elää Papua-Uuden-Guinean vuoristoseuduilla. Lajin elinympäristön laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä. Populaation koko on arviolta yli 500 000 yksilöä. Doberainlurikki on lemmikkinä harvinainen. Vaikka lajia metsästetään sen kauniiden höyhenten takia ja pyydystetään myös häkkilinnuksi, on sen kanta yhä elinvoimainen.
Elinympäristö Doberainlurikit elävät vuoristometsissä jopa 3 500 metrin korkeudelle saakka. Ne elävät pareittain tai äänekkäinä pikku parvina.
Lisääntyminen Pesintä tunnetaan vankeudessa eläneistä linnuista. Pesä on kolossa. Munia on tavallisesti kaksi, kooltaan 24,5 × 22,5 mm. Haudonta-aika on 21–26 päivää ja pesäpoikasaika noin kaksi kuukautta.
Ravinto Doberainlurikit syövät siitepölyä, kukkia ja niiden nuppuja, mettä, marjoja, hedelmiä ja siemeniä, sekä mahdollisesti hyönteisiä ja niiden toukkia.
Lähteet Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. – T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. World Parrot Trust Viitteet
Luokka:Melanesianlurikit