Lukianos Samosatalainen (; ; n. 125 – n. 180) oli syyrialainen reettori ja kirjailija, joka tunnetaan satiireistaan. Lukianos oli kotoisin Syyrian Samosatasta ja toimi muun muassa virkamiehenä Egyptissä. Hänen äidinkielensä oli aramea, mutta hän kirjoitti kreikaksi.
Elämä
Lukianos sanoo itse syntyneensä Samosatassa, entisen Kommagenen alueella, josta oli tullut osa Rooman valtakuntaa Syrian provinssina. Teoksissaan Lukianos viittaa itseensä ”syyrialaisena”, ”assyrialaisena” tai ”barbaarina”, ja hän halusi tällä mahdollisesti korostaa olevansa taustaltaan seemiläistä alkuperäisväestöä.Sidwell, Keith: Introduction. Teoksessa
Lukianos sai reettorin koulutuksen. Hän toimi kiertelevänä puhujana, joka matkusteli eri paikoissa ja esitti niissä viihdyttäviä keskusteluja ja nokkelia luentoja, jotka improvisoi paikan päällä. Tällaisena Lukianos voidaan lukea niin kutsutun toisen sofistiikan edustajaksi. Lukianos kierteli muun muassa Jooniassa, Makedoniassa, manner-Kreikassa, Italiassa ja jopa Galliassa. Hän rikastui ammatillaan ja sai mainetta.Hirvonen, Kaarle: ”Lukianoksen elämän ja kirjallisen tuotannon vaiheita”. Teoksessa Lukianos 1983, ss. 109-113.
Lukianos kertoo itse asettuneensa Ateenaan jättääkseen puhujan toimensa ja harrastaakseen filosofiaa sekä kirjoittaakseen dialogeja Platonin hengessä. Tämä ajoittuu noin vuoteen 157–160. Myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi platonismin ja mieltyi ensin kyynisyyteen ja sitten epikurolaisuuteen. Vaihdettuaan koulukuntaa Lukianos useinkin pilkkasi aiempaa koulukuntaansa.
Parthian sodan seurauksena Lukianos palasi Syyriaan ja toimi asianajajana Antiokiassa. Sodan loppupuolella hän palasi Ateenaan. Uuden Ateenan kauden aikana hänen kirjalliset hyökkäyksensä muuttuivat yhä rajummiksi. Vuonna 171 Lukianos sai Egyptin prefektiltä kansliapäällikön viran Aleksandriasta; vuonna 175 hän joutui kuitenkin prefektin viraltapanon jälkeen palaamaan jälleen takaisin Ateenaan.
Mahdollisesti viimeisiin teoksiinsa kuuluvassa teoksessa Aleksanteri eli Valeprofeetta Lukianos mainitsee keisari Marcus Aureliuksen vuonna 180 tapahtuneen kuoleman, ja hän lienee kuollut itse pian tämän jälkeen. Lukianoksen elämäkerta Sudassa on tuomitseva eikä ilmeisesti todenmukainen. Sen mukaan koirat olisivat tappaneet hänet. Tämä voi toisaalta viitata myös kyynikoihin, joiden kanssa Lukianoksella oli huonot välit ja joita hän pilkkasi useissa teoksissaan.
Teokset
Lukianos kirjoitti sukkelia vuoropuheluja ja kärjistäviä satiireja, joissa hän pilkkasi aikansa ilmiöitä, vanhaa kreikkalaista uskontoa, filosofeja, reettoreita, grammaatikkoja ja monia muita ammattikuntia ja henkilöitä. Teoksiin kuuluu myös erilaisia ylistyskirjoituksia ja satiirisia epigrammeja. Lukianoksen nimiin on laitettu yli 80 teosta, mutta todennäköisesti ne kaikki eivät kuitenkaan ole hänen kirjoittamiaan, vaan myöhempien kirjailijoiden tekemiä jäljitelmiä.
pienoiskuva|upright|Lukianoksen teoksen Uni eli Lukianoksen elämänura alku 1500-luvun painoksesta. Tosi tarina on Lukianoksen tunnetuimpia teoksia. Se on matkakertomusten parodia, jossa kirjailija kumppaneineen päätyy Kuuhun seuraamaan Kuun ja Auringon kuninkaiden välistä sotaa. Palattuaan maahan he päätyvät valaan vatsaan. Teosta voidaan pitää kuumatkoineen ja ulkoavaruuden elämän kuvauksineen jopa varhaisena tieteiskirjallisuutena. Lukianoksen Juomingit on parodia Platonin Pidoista. Lukianoksen versiossa osanottajat juopuvat, kertovat likaisia juttuja ja käyttäytyvät huonosti. Valheiden rakastaja on kehystarina, joka sisältää alkuperäisen version tarinasta ”Noidan oppipoika”. Falaris puolestaan on julmuudestaan tunnetun tyrannin paradoksaalinen puolustus. Ylistyskirjoituksiin kuuluvat muun muassa ylistykset Demostheneelle ja kärpäselle.
Muita tunnettuja teoksia ovat muun muassa Jumalien keskusteluja ja Vainajien keskusteluja. Peregrinoksen polttoitsemurha kertoo satiirisesti Lukianoksen inhoaman kyynikkofilosofin Peregrinos Proteuksen kuolemasta; Peregrinos pitää siinä oman hautajaispuheensa ja tekee lopulta polttoitsemurhan. Teos on myös yksi varhaisimpia säilyneitä pakanallisia kuvauksia kristinuskosta. Peregrinos käyttää siinä kristittyjen anteliaisuutta ja hyväuskoisuutta hyväkseen. Palkasta palvelevista ivaili roomalaisten palvelukseen menneiden kreikkalaisten kustannuksella.
Lukianos on saanut tyyliinsä vaikutteita vanhasta komediasta (Aristofanes, Eupolis), uudesta komediasta (Menandros) sekä kyynikko Menippokselta (niin kutsutut menippolaiset satiirit). Lukianos kirjoitti attikalaisella murteella, ja hänet voidaan lukea attikisteihin. Teoksessaan Syyrialaisesta jumalattaresta hän jäljitteli kuitenkin joonialaista kreikkaa siinä määrin, että jotkut tutkijat ovat epäilleet sitä, että teos olisi todella Lukianoksen kirjoittama.
Ensimmäinen painettu laitos osasta Lukianoksen teoksia ilmestyi Firenzessä vuonna 1499.
Luettelo teoksista
Kaikki luettelon teokset eivät todennäköisesti ole Lukianoksen kirjoittamia. Varmuudella epäperäiset teokset ovat lopussa. Muista teoksista ne, joiden aitoutta on epäilty, on merkitty tähdellä (*).
Falaris (kreik. ; lat. Phalaris) Hippias eli Kylpylä (; Hippias) Dionysos (; Bacchus) Herakles (; Hercules) Meripihkasta eli Joutsenista (; Electrum) Kärpäsen ylistys (; Muscae encomium) Nigrinoksen filosofia (; Nigrinus) Demonaksin elämä (; Demonax) Talosta (; De domo) Isänmaan ylistys (; Patriae encomium) Pitkäikäiset (; Macrobii) * Tosi tarina (; Verae historiae) Panettelua ei tule uskoa helposti (; Calumniae non temere credendum) Konsonanttien oikeudenkäynti (; Lis consonantium tai Iudicium vocalium) Juomingit eli Lapithit (; Symposium) Valesofisti eli Soloikisti (; Soloecista) * Matka manalaan eli Tyranni (; Cataplus) Zeus tutkittavana (; Jupiter confutatus) Zeus murhemielellä (; Jupiter Tragoedus) Uni eli Kukko (; Gallus) Prometheus (; Prometheus) Ikaromenippos eli Ilmamatka (; Icaromenippus) Timon eli Ihmisvihaaja () Kharon eli Tähystäjät (; Charon sive Contemplantes) Filosofisten lahkojen huutokauppa (; Vitarum auctio) Kuolleista nousseet eli Kalastaja (; Revivescentes sive Piscator) Kahdesti syytetty (; Bis accusatus sive Tribunalia) Uhreista (; De sacrificiis) Narrimainen kirjankeräilijä (; Adversus indoctum) Uni eli Lukianoksen elämänura (; Somnium sive Vita Luciani) Parasiitti (; De parasito) Valheiden rakastaja eli Epäilijä (; Philopseudes sive Incredulus) Palkasta palvelevista (; De mercede conductis) Apologia eli ”Palkasta palvelevista” -teoksen puolustus (; Apologia) Anakharsis (; Anacharsis) Menippos eli Nekyomanteia (; Necyomantia) Lukios eli Aasi (; Asinus) * Surusta (; De luctu) Retoriikan opettaja (; Rhetorum praeceptor) Aleksanteri eli Valeprofeetta (; Alexander) Muotokuvapatsaat (; Imagines) ”Muotokuvapatsaiden” puolustus (; Pro Imaginibus) Syyrialaisesta jumalattaresta (; De dea Syria) Tanssitaiteesta (; De saltatione) Leksifanes (; Lexiphanes) Eunukki (; Eunuchus) Astrologiasta (; De astrologia) Rakkauksia (; Amores) * Valearvioija (; Pseudologista) Jumalten kokous (; Deorum concilium) Tyranninsurma (; Tyrannicida) Kielletty poika (; Abdicatus) Peregrinoksen polttoitsemurha (; De morte Peregrini) Karkurit (; Fugitivi) Toksaris eli Ystävyys (; Toxaris sive Amicitia) Demostheneen ylistys (; Demosthenis encomium) * Miten historiaa on kirjoitettava (; Quomodo historia conscribenda sit) Dipsas-käärmeistä (; Dipsades) Saturnalia (; Saturnalia) Herodotos eli Aetion (; Herodotus) Zeuksis eli Antiokhos (; Zeuxis) Kielen lipsahduksesta tervehdittäessä (; Pro lapsu inter salutandum) Harmonides () Keskustelu Hesiodoksen kanssa (; Hesiodus) Skyytti eli Konsuli (; Scytha) Kihti () Hermotimos eli Koulukunnista (; Hermotimus) Sille joka sanoi ”Olet kirjallinen Prometheus” (; Prometheus es in Verbis) Jäälintu eli Muodonmuutoksista (; Halcyon) * Laiva eli Toivomukset (; Navigium) Nopeajalkainen (; Ocypus) * Kyynikko (; Cynicus) * Vainajien keskusteluja (; Dialogi mortuorum) Merenjumalien keskusteluja (; Dialogi marini) Jumalien keskusteluja (; Dialogi deorum) — sisältää kirjoituksen Jumalatarten kauneuskilpa (; Dearum iudicium) Ilotyttöjen rupatteluja (; Dialogi meretricii)
Varmuudella epäperäiset teokset (Pseudo-Lukianos)
Kirjeet (; Epistulae) Isänmaanrakastaja (; Philopatris) Kharidemos (; Charidemus) Nero (; Nero) Epigrammit () Timarion (; Timarion)
Kadonneet teokset
Sostratos (; Sostratus)
Lähteet
Kirjallisuutta Suomennokset
Lukianos: Kärpäsen ylistys. Teoksessa
Lukianos: Narrimainen kirjankeräilijä. Teoksessa
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia Lucian: Works, Loeb Classical Library, 8 volumes.
Muuta kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Teoksia: Vapaasti ladattavia Lukianoksen e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta Works of Lucian of Samostata Käännös H. W. Fowler & F. G. Fowler. Oxford: The Clarendon Press, 1905. Loeb Classical Library, osa 3/8 Lukianoksen töistä , myös kreikaksi
Luokka:120-luvulla syntyneet Luokka:180-luvulla kuolleet Luokka:Antiikin kreikkalaiset filosofit Luokka:Antiikin kreikkalaiset kirjailijat Luokka:Antiikin kreikkalaiset reettorit