pienoiskuva|Yhdysvaltain merijalkaväen 155 mm kenttätykki ampuu Fallujan toisen taistelun aikana marraskuussa 2004. Kenttätykistö on liikkuvan tykistön alaluokka, jota käytetään maavoimien tukemiseen taistelukentällä. Kenttätykkien vetämisessä käytettiin alkuvaiheessa hevosia ja muita työeläimiä, mutta ne ovat korvaantuneet tekniikan kehittyessä moottoriajoneuvoilla. Vedettävien tykistöaseiden rinnalle on tullut myös omalla käyttövoimalla liikkuva telatykistö, jossa tykistöase on asennettu esimerkiksi panssarivaunulavetille. Myös itseliikkuvia pyöräalustaisia tykistöjärjestelmiä on käytössä. Moderneilla kenttätykeillä voidaan saavuttaa ammustyypistä riippuen 15–300 kilometrin kantamia.
Historia Ensimmäisessä maailmansodassa kevyet kenttätykit olivat hevosen vetämiä kanuunoita, ammusten lentorata oli matala ja tykkien kaliiperi vaihteli 7,5 ja 8,4 senttimetrin välillä. Ranskan maavoimilla oli käytössään vuonna 1897 valmistunut 75 millimetrin kaliiperilla ja aiempaa nopeammalla latausrakenteella varustettu tykki, jolla pystyi ampumaan 20 kertaa minuutissa. Ammusten kulutus oli niin suurta, että Ranskan armeija alkoi kärsiä ammuspulasta jo kuusi viikkoa sodan alkamisen jälkeen. Asemasodassa, jossa sotilaat olivat suojautuneet juoksuhautoihin, tykistötulen seurauksena kuoli 75 prosenttia kaikista kaatuneista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Tykistö