Isokissankäpälä (Antennaria villifera, myös A. carpatica ja A. lanata) on kissankäpälälaji, jota tavataan arktisilla ja alpiinisilla alueilla.
Ulkonäkö ja koko Monivuotinen ja kaksikotinen isokissankäpälä kasvaa 5–30 cm korkeaksi. Kasvi on tukevahko ja tiheäkarvainen. Ruusukelehdet ovat suikeita ja 3–7 cm pitkiä. Varsilehdet ovat hieman ruusukelehtiä lyhyempiä ja kapeampia. Mykeröitä on tavallisesti 3–6. Kukinto on väritykseltään ruskean valkoinen. Isokissankäpälä kukkii heinä-elokuussa.
Levinneisyys Isokissankäpälä on arktis-alpiininen laji, jota tavataan vuoristoalueilla ja tundralla muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Venäjällä ja Mongoliassa. Skandinaviassa lajia tavataan Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa. Suomen esiintymät ovat Enontekiön luoteisosissa noin kahdellatoista suurtunturilla. Suurimmat isokissankäpäläkasvustot ovat Haltilla. Porojen liikalaidunnus ja tunturien kuluminen uhkaavat lajia.Väre 1997, s. 61. Suomessa laji on rauhoitettuRetkeilykasvio 1998, s. 415. ja se on luokiteltu vuodesta 2019 lähtien erittäin uhanalaiseksi. Sitä ennen laji oli silmälläpidettävä.
Elinympäristö Isokissankäpälää tavataan lähinnä tuntureiden keskipaljakalla. Laji viihtyy kosteilla kankailla, ruohoniityillä, routamailla ja lumenviipymillä. Korkeimmillaan lajia on tavattu 1 150 metrin korkeudessa. Isokissankäpälä on kalkinsuosija.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Väre, Henry: Isokissankäpälä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 61.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Isokissankäpälän (Antennaria villifera) levinneisyys Suomessa. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Isokissankäpälä (Antennaria villifera)
Luokka:Kissankäpälät Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit