Demokraatti on suomalainen linjaltaan keskustavasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen aikakauslehti, joka on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) pää-äänenkannattaja. Lehden vastaavana päätoimittajana on toiminut vuodesta 2022 lähtien Petri Korhonen.

Lehti perustettiin vuonna 1895 radikaalien ammattiyhdistysaktivistien toimesta nimellä Työmies. Tämän jälkeen lehdellä on ollut useita nimiä, kuten Suomen Sosialidemokraatti (1918–1988), Demari (1988–2001) ja Uutispäivä Demari (2001–2012). Nykyisen nimensä lehti sai vuonna 2012. Demokraatti on perinteisesti ollut muita lehtiä enemmän ammattiyhdistysten puolella.

Demokraatin julkaisija on Kustannus Oy Demokraatti ja lehden kotipaikka on Helsingissä. Vuodesta 2019 lähtien lehteä on julkaistu kahden viikon välein ilmestyvänä aikakauslehtenä. Lehden levikki oli vuonna 2014 noin 11 200. Demokraatti nauttii useiden muiden puoluelehtien tavoin tukea julkisista varoista, joka jaetaan eduskuntaryhmien koon perusteella. Vuosina 2020–2023 sosialidemokraattinen puolue siirsi valtionavustuksia lehden taustayhtiölle 800 000 euroa vuodessa.

Historia

Työmies

Työmies-lehden perusti Helsingin Työväenyhdistyksen radikaali oppositio. Lehti alkoi ilmestyä 2. maaliskuuta 1895 yksipäiväisenä ja muuttui kuusipäiväiseksi vuonna 1899, kun Suomen Työväenpuolue (myöhempi SDP) perustettiin. Työmiestä kustansi Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö.

Koko sisällissodan ajan julkaistun Työmiehen viimeinen numero ilmestyi 12. huhtikuuta 1918, kun Hangossa maihin nousseet saksalaiset valtasivat Helsingin. Tässä vaiheessa Neuvosto-Venäjälle olivat jo paenneet lehden päätoimittaja Edvard Valpas-Hänninen sekä punaisen Suomen johdossa toimineet toimittajat Yrjö Sirola, Eero Haapalainen, Otto Wille Kuusinen, Jussi Lumivuokko, Evert Eloranta ja Emil Elo. Työmiehen viimeisen numeron toimitti kirjailija Algot Untola. Hänet ammuttiin matkalla Suomenlinnasta Santahaminaan, johon vankeja oltiin viemässä teloitettavaksi.

Suomen Sosialidemokraatti

Työmiehen lakattua ilmestymästä joukko kapinaa vastustaneita sosiaalidemokraatteja päätti perustaa sen seuraajaksi uuden lehden, jonka ensimmäinen näytenumero ilmestyi 6. toukokuuta 1918 nimellä Suomen Sosiaalidemokraatti (kahdella a:lla). Vastaavana päätoimittajana oli kansanedustaja Matti Paasivuori. Julkaisemista varten perustettiin Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, jonka väliaikaisena toimitusjohtajana oli Lauri af Heurlin ja johtokunnan puheenjohtajana Väinö Tanner. Vaikka lehti tuomitsi bolševismin, Uudenmaan läänin maaherra Bruno Jalander ei aluksi antanut sille julkaisulupaa, koska siinä luvattiin herättää henkiin työväenliike. Näytenumeron sisällöstä vastasivat Väinö Tanner, Hannes Ryömä, Wäinö Wuolijoki ja J. W. Keto.Vuorenrinne 2025, s. 18–22.

Lehti sai julkaisuluvan heinäkuussa 1918, kun päätoimittajaksi ilmoitettiin Hannes Ryömä. Kustannus Oy Kansanvalta vuokrasi elokuussa Työväen Sanomalehti Oy:ltä takavarikosta vapautuneet Työmiehen toimituksen tilat ja kirjapainon.Vuorenrinne 2025, s. 22–23. Suomen Sosialidemokraatin toinen näytenumero ilmestyi 12. syyskuuta 1918 ja säännöllinen ilmestyminen alkoi 16. syyskuuta. Maaherra Jalander perui julkaisuluvan 12. marraskuuta, koska lehti arvosteli valkoista terroria ja maan hallitusjärjestelmää sekä julkaisi sisällissodassa kuolleiden punaisten kuolinilmoituksia. Korkein hallinto-oikeus lyhensi lehden lakkauttamisen kuukauden mittaiseksi. Lehden toimitus julkaisi joulukuun 1918 alussa noin viikon ajan Uusi Sosialidemokraatti -nimistä korvaavaa lehteä, jota päätoimitti J. W. Keto.Vuorenrinne 2025, s. 24–28. SDP:n puoluekokous päätti joulukuussa 1918 ottaa Suomen Sosialidemokraatin puolueen hallintaan. Työväen Sanomalehti Oy:n kiinteistöt myytiin vuonna 1923 SDP:lle ja muu omaisuus Kansanvallalle, minkä jälkeen se lakkautettiin.Vuorenrinne 2025, s. 29, 33.

Ryömä määritteli päätoimittajana tiukan rajan kommunisteihin. Hänen erottuaan päätoimittajaksi valittiin vuonna 1922 J. F. Aalto, joka edusti SDP:n keskustaoppositiota ja katsoi Ryömän arvostelleen kommunismia liikaakin. Aaltoa seurasi vuonna 1923 Anton Huotari, joka löytyi marraskuussa 1931 hirttäytyneenä työhuoneestaan. Hänen sijaisekseen tuli ensin Atte Pohjanmaa ja tammikuussa 1932 Eino Kilpi. Alkuaan nuorsuomalaisena lehtimiehenä aloittanut Kilpi oli liittynyt sosialidemokraatteihin 1920-luvun alussa.Vuorenrinne 2025, s. 44–47, 80–81, 84–85.

Kilpi kuului jatkosodan aikana rauhanoppositioon ja sodan jälkeen SDP:n johtoa arvostelleeseen puolueen sisäiseen oppositioon, mikä teki hänen asemansa päätoimittajana vaikeaksi. Tultuaan keväällä 1945 ministeriksi hän jäi virkaavapaalle, ja hänen sijaisekseen tuli Atte Pohjanmaa. Kilpi erotettiin kokonaan huhtikuussa 1947, minkä jälkeen uudeksi päätoimittajaksi valittiin asevelisosialisti Unto Varjonen ja helmikuussa 1948 Penna Tervo.Vuorenrinne 2025, s. 152–154, 165, 167–168. Tervo joutui oikeuteen epäiltynä sisäasiainministeri Yrjö Leinon kunnian loukkaamisesta. Tervo ajautui erimielisyyksiin SDP:n puoluesihteeri Väinö Leskisen kanssa SAK:n ja TUL:n suhteita koskien. Tervon jälkeen Pohjanmaasta tuli viimein vakituinen päätoimittaja, ja hän jatkoi tehtävässä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1968.

Pauli Burmanin aikana Suomen Sosialidemokraatti muuttui taloudellisten vaikeuksien vuoksi seitsenpäiväisestä viisipäiväiseksi. Neljänä päivänä lehti ilmestyi broadsheetina ja lauantaina tabloidina. Seuraaja Aimo Kairamon aikana lehdestä tuli poliittisempi. Tämän seuraajan Seppo Heikki Salosen aikana lehti ilmestyi viisipäiväisenä siten, että Perjantai Extran toimitti eri toimituskunta.

Suomen Sosialidemokraatti tuotti 1920- ja 1930-luvuilla taloudellista voittoa mutta muuttui etenkin 1950-luvulta alkaen tappiolliseksi. Kustannusyhtiö Kansanvalta rahoitti sitä painattamalla sen kirjapainossa muitakin lehtiä. Vuoden 1972 alusta kirjapaino yhtiöitettiin Paasipaino-nimiseksi osakeyhtiöksi.Vuorenrinne 2025, s. 209, 220, 285. Lehden toimitus ja paino sijaitsivat alusta alkaen vuonna 1907 valmistuneessa Työmiehen talossa Helsingin Siltasaaressa osoitteessa Paasivuorenkatu 3 (alkuaan Sirkuskatu), kunnes ne muuttivat vuonna 1976 uusiin tiloihin Itä-Helsingin Roihupeltoon. Toimitus palasi vuonna 1987 Työmiehen talon paikalle rakennettuun Suomen Työväen Säästöpankin taloon.Vuorenrinne 2025, s. 17, 23, 318, 370.

Demari

Vuonna 1988 Suomen Sosialidemokraatin nimeksi tuli Demari ja päätoimittajaksi Jukka Halonen. Näinä vuosina alkoiva ilmestyä myös Pohjanmaan, Tampereen ja Turun aluepainokset.

Kustannus Oy Kansanvalta muutettiin vuonna 1990 holdingyhtiöksi, ja lehteä julkaisemaan perustettiin sen tytäryhtiö Kustannus Oy Demari. Paasipaino meni konkurssiin vuonna 1991, minkä jälkeen Demaria alettiin painaa Keski-Uudenmaan lehtipainossa.Vuorenrinne 2025, s. 381.

Uutispäivä Demari

Lehden nimeksi tuli Uutispäivä Demari 1. helmikuuta 2001. Tuolloin Demariin yhdistyivät alueelliset painokset Pirkanmaan Demari, Pohjanmaan Demari ja Turun Päivälehti. Lehti oli levikiltään Suomen suurin puoluelehti.

Demokraatti

Uutispäivä Demarin nimeksi muutettiin Demokraatti 1. maaliskuuta 2012 alkaen. Tammikuun alusta 2016 lehti alkoi ilmestyä kerran viikossa. Tammikuussa 2019 lehti muutettiin sanomalehdestä aikakauslehdeksi ja se alkoi ilmestyä joka toinen viikko.

Päätoimittajat Työmies Aatami Hermanni Karvonen 1895–1896 Matti Kurikka 1897–1899 A. B. Mäkelä 1900–1901 Edvard Valpas-Hänninen 1901–1918

Suomen Sosialidemokraatti Matti Paasivuori 1918 (kaksi näytenumeroa nimellä Suomen Sosiaalidemokraatti) Hannes Ryömä 1918–1922 J. F. Aalto 1922–1923 Anton Huotari 1923–1931 Atte Pohjanmaa 1931–1932 (vt.) Eino Kilpi 1932–1947 (virkavapaalla 1945 alkaen) Atte Pohjanmaa 1945–1947 (vt.) Unto Varjonen 1947–1948 Penna Tervo 1948–1951 Atte Pohjanmaa 1951–1968 (1951–1952 vt.) Pauli Burman 1968–1974 Aimo Kairamo 1974–1984 Seppo Heikki Salonen 1984–1988

Demari Jukka Halonen 1988–1997

Uutispäivä Demari Kari Arola 1997–2006 Juha Peltonen 2006–2012

Demokraatti Juha Peltonen 2012–2013Päätoimittajan työsopimus ilmoitettiin puretuksi 24. toukokuuta 2013. Peltosen mukaan tämä tapahtui siksi, että lehti julkaisi ennakkoon tietoja ministerikierrätyksessä nimitettävistä ministereistä: Demokraatin päätoimittaja: Liian aikainen ministeriuutisointi toi potkut Yle Uutiset, Yleisradio Antti Vuorenrinne 2013–2015 Mikko Salmi 2015–2019 Rane Aunimo (va.) 2019–2022 Petri Korhonen 2022–

Tunnetut pakinoitsijat Lehdellä on ollut historiansa aikana useita kuuluisia pakinoitsijoita, joilla oli myös poliittista vaikutusvaltaa. Jo Työmiehen toimitukseen kuulunut Yrjö Räisänen kirjoitti Suomen Sosialidemokraattiin pakinoita nimimerkillä ”Sasu Punanen” lehden ensimmäisestä numerosta alkaen aina syksyyn 1939, jolloin hänet erotettiin SDP:n johdon vaatimuksesta hänen arvosteltuaan toistuvasti puolueen politiikkaa ja Väinö Tanneria. Räisäsen korvasi talvisodan aikana Jarno Pennanen nimimerkillä ”Tiima”. Myöhempiä tunnettuja pakinoitsijoita olivat Ano Airisto (”Muste-Maalari”) vuosina 1940–1947, Yrjö Kilpeläinen (”Jahvetti”) vuosina 1948–1955 ja Simo Juntunen (”Simppa”) vuosina 1959–1974. Myös Juntunen erotettiin lopulta ajauduttuaan eri linjoille kuin SDP:n johto, mutta Airisto ja Kilpeläinen jatkoivat kuolemiinsa asti. Aimo Kairamo taas toimi päätoimittajakautensa jälkeen lehden kolumnistina vuosina 1984–2003.Vuorenrinne 2025, s. 44–45, 96–97, 121, 167–169, 196, 205, 306–307, 353–354.

Lähteet Antti Vuorenrinne: Tämän lehden täytyy olla hyvä: Suomen Sosialidemokraatti 1918–1988. Into, Helsinki 2025.

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:SDP:n lehdet Luokka:Suomalaiset aikakauslehdet Luokka:Verkkojulkaisut Luokka:Helsingin media