Nelson Piquet Souto Maior (s. 17. elokuuta 1952 Rio de Janeiro, Rio de Janeiro, Brasilia) on brasilialainen uransa lopettanut kilpa-autoilija ja kolminkertainen Formula 1 -sarjan kuljettajien maailmanmestari.
Piquet osallistui urallaan 207 Grand Prix -kilpailuun, joista hän saavutti 23 voittoa, 60 palkintosijaa, 24 paalupaikkaa ja 23 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä hän keräsi urallaan 481,5 (485,5).
Piquet’n mukaan nimettiin Rio de Janeirossa sijaitseva kilparata Autódromo Internacional Nelson Piquet, joka tunnettiin aiemmin nimellä Jacarepaguá. Rata oli mukana F1-sarjassa vuosina 1978, 1981–1989. Piquet voitti radalla ajetun kilpailun kahdesti vuosina 1983 ja 1986. Sittemmin rata on purettu.
Piquet’n pojat Nelson Piquet nuorempi ja Pedro Piquet ovat myös kilpa-autoilijoita. Heistä vanhempi veli on myös kilpaillut F1-sarjassa.
Nuoruus ja uran alku Piquet syntyi 17. elokuuta 1952 Rio de Janeirossa, joka oli vielä silloin Brasilian pääkaupunki. Nelsonin isä, Estácio Souto Maior, oli Brasilian kongressin jäsen ja toimi hallituksen terveysministerinä. Perhe asui maan hallinnollisessa pääkaupungissa, Brasíliassa, viettäen luksuselämää. Nelsonilla oli kaksi veljeä; Alexis ja Geraldo sekä sisko Genusa. Nelson oli lapsista nuorin.
Nuorena Piquet harrasti isänsä tavoin tennistä, ja hänestä olikin kehittymässä lahjakas pelaaja, mutta tulevaisuuden suunnitelmat olivat vielä avoinna. Autot ja moottoripyörät kiinnostivat myös. Isä halusi Nelsonista tennispelaajan, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Yhdysvaltoihin sanfranciscolaiseen lukioon, joka oli tennispainotteinen. Opiskeluaikana Piquet innostui tenniksen sijasta kilpa-autoilusta, mutta tiesi palattuaan kotimaahansa, ettei isä hyväksyisi uutta harrastusta. Nelson kuitenkin aloitti kilpailemisen kartingissa salaa vanhemmiltaan käyttäen äitinsä, Dona Clotilden, tyttönimeä Piquet.
Aluksi Piquet kilpaili entisen F1-kuljettaja Alex Ribeiron Camber-kilpatallissa tallikaverinaan Roberto Moreno. Tallin kalustolla Piquet osallistui Brasilian mestaruussarjaan. Hän voitti sarjan mestaruuden toisella kokonaisella kaudellaan 1971, mutta nousu isompaan luokkaan estyi rahoituksen puuttuessa. Pettynyt isä ei halunnut tukea pojan harrastusta millään tavoin, vaan yritti käännyttää häntä lähtemään opiskelemaan johonkin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Nelson kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta ja jatkoi maansa mestaruussarjassa uusimalla edelliskauden mestaruutensa kaudella 1972.
Tämän jälkeen Piquet siirtyi kilpailemaan seuraavaksi vuodeksi ”koppiautosarjaan”. Voittojakin tuli, mutta hän päätti siirtyä pikkuformulasarjaan kesällä 1974. Kolme seuraavaa vuotta kului Formula Super Vee -sarjassa, josta käteen jäi lopulta Brasilian mestaruus kaudelta 1976.
Kaksinkertaisen F1-maailmanmestarin, Emerson Fittipaldin, suosituksesta Piquet teki päätöksen muuttaa Britanniaan keväällä 1977. Tavoitteena hänellä oli voittaa arvostetun Britannian F3-sarjan mestaruus. Säästöillään Piquet osti Marchin F3-auton, joka ei kuitenkaan ollut kovinkaan hyvä. Piquet sai myöhemmin kerättyä enemmän rahaa kasaan ja osti kilpailukykyisemmän Raltin, joka oli varustettu Toyotan moottorilla. Uudella autollaan hän kykeni jo voittamaan kilpailuja, mutta Euroopanmestaruussarjan voiton vei italialainen Piercarlo Ghinzani Piquet’n jäädessä kolmanneksi.
Piquet osallistui ensimmäistä kertaa Britannian F3-sarjaan kaudella 1978 samalla Ralt-Toyotallaan. Hänen tavoitteenaan oli alun perin tehdä paras mahdollinen ajosuoritus ja kamppailla välillä voitoista. Yllättäen Piquet kuitenkin voitti sarjan mestaruuden ylivoimaisesti. Hän voitti myös lähes puolet kauden kilpailuista ja parhaimmillaan voitti seitsemän kilpailua peräkkäin.
Formula 1 -ura Piquet tuli mukaan F1-sarjaan värikkäänä pienenä miehenä, ja poistui sarjasta neljäntoista vuoden jälkeen kolminkertaisena maailmanmestarina. Mestaruuskamppailut olivat aina tiukkoja eikä mikään tullut ilmaiseksi.
Alkuvaiheet (1978–1979) 1978 Piquet debytoi F1-sarjassa Saksan GP:ssa 1978 Ensign-tallin autolla. Kilpailu päättyi hänen osaltaan kierroksella 32. moottoririkkoon, mutta hänen kykynsä kuljettajana havaittiin varikolla. Seuraavat kolme kilpailua Piquet ajoi Ensingin sijaan BS Fabrications -yksityistallissa, joka käytti McLarenin vanhaa M23-autoa. Uudessa tallissa hän keskeytti kahdesti, mutta Italian GP:ssa hän ajoi ensimmäistä kertaa urallaan maaliin sijoittuen yhdeksänneksi. Tämän jälkeen edessä oli jälleen tallin vaihtuminen, kun tallille ei ollut varaa lennättää kalustoa enää loppukauden kilpailuihin Pohjois-Amerikkaan. Bernie Ecclestone, joka toimi tuolloin Brabham-tallin tallipäällikkönä, halusi Piquet’n ajamaan jo kauden päättäneeseen Kanadan GP:hin. Kilpailussa Piquet selviytyi maaliin sijalla 11. Hänen ajosuorituksensa vakuuttivat tallin johdon ja Piquet sai vakituisen kuljettajan paikan seuraavaksi kaudeksi.
1979 Kaudesta tuli Piquet’n ensimmäinen kokonainen kausi F1:sissä. Hän ajoi Brabham-tallissa kaksinkertaisen maailmanmestarin, Niki Laudan, tallikaverina. Kausi oli vaikea tallille, joka oli tottunut menestykseen. Piquet keskeytti kauden 15 kilpailusta yksitoista. Kahdesti hän onnistui sijoittumaan kymmenen parhaan pistesijojen ulkopuolelle ja oli kerran 12:s. Uransa ensimmäiset MM-pisteet hän saavutti kauden lopulla ajetusta Hollannin GP:sta sijoituttuaan neljänneksi. Lauda lopetti ajamisen jo ennen kauden loppua Kanadan GP:n harjoituksissa ja näin Piquet nousi tallin ykköskuljettajan rooliin.
Menestys Brabhamilla (1980–1985) 1980 Kaudella Brabham palasi huipulle siirryttyään Alfa Romeon alitehoisista moottoreista Ford Cosworthiin. Piquet aloittikin kauden hyvin ajamalla ensimmäistä kertaa urallaan palkintokorokkeelle sijoituttuaan toiseksi Argentiinan GP:ssa. Samalla hän myös todisti sen, ettei ollut enää vain pelkkä tulevaisuuden lupaus. Piquet tuli hyvin toimeen tallin pääsuunnittelijan, Gordon Murrayn, ja mekaanikkojen kanssa. Yhteistyön tuloksena auton suorituskykyä oli helppo parantaa nopeammin. Etelä-Afrikan GP:ssa Piquet oli pisteillä neljäs. Vieläkin parempaa menestystä tuli Länsi-Yhdysvaltain GP:ssa, jossa Piquet voitti kilpailun startattuaan paalupaikalta sekä ajoi nopeimman kierroksen. Monacon GP:ssa hän jatkoi hyviä otteitaan ajamalla kolmanneksi ja nousi samalla ensimmäistä kertaa urallaan MM-sarjan johtoon. Ranskan GP:ssa Piquet ajoi neljänneksi, kunnes nousi taas palkintokorokkeelle Britannian GP:ssa sijoituttuaan toiseksi. Saksan GP:ssa hän oli neljäs ja Itävallan GP:ssa viides, mutta hyvistä sijoituksista huolimatta ero kasvoi MM-sarjassa kärkipaikkaa pitäneeseen Alan Jonesiin 11 pisteeseen. Hollannin GP:ssa Piquet ajoi voittajaksi ja sama vauhti jatkui myös voittoon päättyneessä Italian GP:ssa. Voittojen myötä hän nousi mestaruustaistossa pisteen Jonesin edelle. Kanadan GP:hin Piquet lähti paalupaikalta, mutta joutui kilpailussa keskeyttämään. Keskeytykseen päättyi myös kauden viimeinen kilpailu, Yhdysvaltain GP. Jones kuitenkin voitti kaksi viimeistä kilpailua ja hänet kruunattiin mestariksi Piquet’n jäädessä hopealle.
1981 pienoiskuva|left|Monacon GP:hin Piquet starttasi paalupaikalta, mutta keskeytti kilpailun törmättyään radan reunakaiteeseen. Piquet avasi kauden ajamalla kolmanneksi Länsi-Yhdysvaltain GP:ssa. Brasilian GP:hin hän starttasi paalupaikalta, mutta hyytyi lopputuloksissa sijalle 12. Argentiinan GP:sta hän saavutti kaiken mahdollisen: paalupaikan, voiton ja nopeimman kierroksen. Piquet ylsi voittoon myös seuraavaksi ajetussa historian ensimmäisessä San Marinon GP:ssa. Seuraavissa kolmessa kilpailussa matkanteko katkesi keskeytykseen. Ranskan GP:ssa hän palasi palkintosijoille ajamalla maaliin kolmantena. Saksan GP:sta Piquet saavutti kauden kolmannen voittonsa, joka jäi myös kauden viimeiseksi. Itävallan GP:ssa hän oli kolmas ja Hollannin GP:ssa toinen, samalla hän nousi MM-sarjassa tasapisteisiin johtaja Carlos Reutemanniin kanssa. Kanadan GP:hin Piquet starttasi paalupaikalta, mutta jäi kilpailussa viidenneksi. Kuitenkin hän onnistui kaventamaan eron Reutemanniin yhteen pisteen MM-sarjassa, kun kaudesta jäljellä oli enää yksi kilpailu. Päätöskilpailussa, Las Vegasin GP:ssa, Reutemannille olisi riittänyt mestaruuteen sijoittuminen Piquet’n edelle tai hänen keskeytys/jääminen pisteiden ulkopuolelle. Myös Jacques Laffitella oli mahdollisuus mestaruuteen. Piquet kuitenkin onnistui voittamaan uransa ensimmäisen mestaruuden pisteen erolla sijoittumalla kilpailussa viidenneksi, Reutemannin jäädessä kahdeksanneksi ja Laffiten kuudenneksi.
1982 Brabham siirtyi käyttämään BMW:n turbomoottoreita kaudella . Moottorin luotettavuusongelmat vaivasivat tallia läpi koko kauden ajan. Brasilian GP:ssa Piquet ajoi maaliin ensimmäisenä, mutta hänet hylättiin alipainoisen auton takia. Myös toiseksi tullut Keke Rosberg koki saman kohtalon. Tapahtuman seurauksena FOCAa edustaneet tallit vetäytyivät San Marinon GP:sta. Piquet avasi kauden pistetilinsä sijoittumalla viidenneksi Belgian GP:ssa. Epäonnistuneen aika-ajon vuoksi hän jopa karsiutui Itä-Yhdysvaltain GP:sta. Seuraavaksi ajetussa Kanadan GP:ssa tulos oli täysin päinvastainen Piquet’n voittaessa kilpailun ensimmäistä kertaa BMW:n moottorilla. Hänen hyvä vauhtinsa jatkui myös Hollannin GP:ssa, mistä tulokseksi jäi toinen sija. Saksan GP:ssa Piquet johti kilpailua selvästi, mutta eteen tullut hitaampi Eliseo Salazar teki ohitustilanteessa virheen, minkä seurauksena molemmat keskeyttivät yhteentörmäyksessä. Piquet hermostui äkillisestä tilanteesta niin pahoin, että hyökkäsi Salazarin kimppuun lyöden ja potkien häntä. Itävallan GP:hin Piquet starttasi paalulta ja ehti kilpailussa ajaa nopeimman kierroksen, mutta joutui lopulta keskeyttämään sähkövikaan. Kauden viimeiset pisteet hän saavutti Sveitsin GP:sta ajamalla neljänneksi. Kauden aikana Piquet onnistui saavuttamaan 20 pistettä, joilla hän sijoittui kuljettajien MM-sarjassa vasta sijalle 11.
1983 Kausi käynnistyi Piquet’n osalta hyvin, kun hän saavutti avauskilpailusta, Brasilian GP:sta, voiton ja nopeimman kierroksen. Ranskan GP:ssa hän ajoi toiseksi ja ylsi samaan sijoitukseen myös Monacon GP:ssa saavuttaen samalla kilpailun nopeimman kierroksen. Piquet ajoi Belgian- ja Itä-Yhdysvaltain GP:ssa neljänneksi ja onnistui näin kaventamaan eron yhteen pisteen MM-sarjaa johtaneeseen Alain Prostiin. Britannian GP:ssa Piquet palasi jälleen palkintokorokkeelle ajamalla toiseksi. Itävallan GP:ssa hän oli kolmas, mutta ero MM-taistossa Prostiin kasvoi jo 14 pisteeseen hänen voitettuaan kilpailun. Hollannin GP:ssa sattui yllättävä tilanne, kun Prost ajautui ohitustilanteessa kilpailua johtaneen Piquet’n kylkeen. Tapahtuman seurauksena molemmat joutuivat keskeyttämään. Piquet palasi voittojen kantaan Italian GP:ssa, jossa hän kellotti myös nopeimman kierroksen. Hän voitti myös seuraavaksi ajetun Euroopan GP:n. Voitto oli hänen uransa kymmenes. Kauden päätöskilpailuun, Etelä-Afrikan GP:hin, lähdettiin Prostin johtaessa kuljettajien MM-sarjaa kahden pisteen erolla Piquet’hen. Piquet varmisti kilpailussa uransa toisen mestaruuden sijoittumalla kolmanneksi, kun Prost keskeytti turbon rikkoonnuttua.
1984 pienoiskuva|Piquet ajamassa ulosajoon kierroksella 46 päättyneessä Yhdysvaltain GP:ssa.