Kyyroksen sotaretki (, ”Ylösnousu”) on kreikkalaisen sotilaan ja historioitsijan Ksenofonin kirjoittama historiateos, joka kertoo niin kutsuttujen kymmenentuhannen sotaretkestä. Ksenofon oli itse mukana ja keskeisessä roolissa kyseisellä sotaretkellä.Linkomies, Edwin: ”Ksenofonin elämä ja teokset”. Teoksessa Ksenofon 1998, s. v–xvi.
Teos kertoo, kuinka Persian kuningas Kyyros nuorempi kokoaa vuonna 401 eaa. armeijan, johon kuuluu yli kreikkalaista palkkasotilasta. Kyyros yrittää kukistaa armeijallaan veljensä Artakserkses II:n, mutta kärsii tappion ja saa surmansa Kunaksan taistelussa. Tämän jälkeen kreikkalaiset palkkasotilaat jäävät vaille johtajaa ja joutuvat omin voimin selviytymään kotiin. Uusien johtajien valinnan jälkeen Ksenofon nousee keskeiseen rooliin ja johtaa joukon Vähän-Aasian läpi halki vaikeakulkuisten alueiden ja vihamielisten kansojen.Brownson, Carleton L. & Dillery, John: ”Introduction”. Teoksessa
Kuten monissa Ksenofonin teoksissa, myös tässä tyylilaji on monimuotoinen: teos ei ole pelkkä historia tai matkakertomus, vaan molempien yhdistelmä. Se tarjoaa ainutlaatuista tietoa Persian valtakunnan rakenteista, kreikkalaisten ja persialaisten välisistä suhteista sekä palkkasotilasarmeijan toiminnasta — aikakauden ilmiöstä, joka yleistyi myöhemmin. Lisäksi teos sisältää luotettavinta tietoa Ksenofonin omasta elämästä.
Historia Teoksen kirjoittaja
Ksenofon syntyi noin vuonna 427 eaa. ateenalaiseen ylimystöperheeseen. Hän tapasi Sokrateen, jolla oli suuri vaikutus nuoreen Ksenofoniin. Vuosina 401–399 eaa. Ksenofon osallistui spartalaisten tukemaan palkkasotajoukkoon, jonka persialainen prinssi Kyyros nuorempi palkkasi sotaretkelle veljeään Artakserkses II:ta vastaan. Myöhemmin hän kirjoitti tästä historiateoksen Kyyroksen sotaretki eli Anabasis. Tämän sotaretken jälkeen Ksenofon osallistui Spartan kuninkaan Agesilaoksen sotaan Persiaa vastaan. Palattuaan Kreikkaan Ksenofon ei saanut palata Ateenaan, koska hän oli sotinut Spartan puolella. Hän asettui asumaan Peloponnesokselle, aluksi Spartaan, mutta myöhemmin Skillukseen Olympian lähelle. Ksenofonin pojat kävivät läpi niin sanotun spartalaisen kasvatuksen. Myöhemmin, Spartan kärsittyä tappion sodassa Thebaa vastaan, Ksenofon palasi Ateenaan.Buckley s. 28–29.
pienoiskuva|vasen|upright=1.06|Ksenofonin johtamien sotilaiden, niin kutsuttujen kymmenentuhannen, kulkema reitti. Ksenofon itse mainitsee historiateoksessaan Hellenika, että Anabasiksen olisi kirjoittanut eräs Themistogenes: ”Miten Kyyros kokosi armeijansa ja marssi sen kanssa sisämaahan veljeään vastaan, ja miten taistelu käytiin, ja miten hän kuoli, ja miten tämän jälkeen kreikkalaiset vetäytyivät merelle, on kirjoittanut syrakusalainen Themistogenes”.Ksenofon: Hellenika 3.1.2 (kreik.) (engl. käännös). Myös Sudassa kerrotaan, että Anabasiksen todellinen kirjoittaja olisi Themistogenes. Jo antiikin aikana Plutarkhos kuitenkin väitti, että Themistogenes oli vain Ksenofonin käyttämä pseudonyymi.Plutarkhos: Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa (De gloria Atheniensium) 1 (345c) (kreik.) (engl. käännös). Anabasista lukeva ei koskaan epäile, etteikö Ksenofon olisi sen tekijä, sillä hän puhuu itsestään monin paikoin tavalla, jolla kukaan muu ei voisi puhua: hän esimerkiksi kirjaa unia ja ajatuksia, jotka kukaan muu ei voisi tietää niin läheisesti.
Joskus on katsottu, että Themistogenes olisi ollut olemassa ja kirjoittanut ennen Ksenofonia toisen Anabasis-nimisen teoksen, joka olisi hävinnyt. Nykyisin kuitenkin katsotaan yleensä, että Ksenofon tosiaan käytti Themistogenestä pseudonyyminään, jotta teos, joka käsitteli myös häntä itseään, vaikuttaisi luotettavammalta; kuten Plutarkhos sanoo, Ksenofon antoi Anabasiksen toisen nimiin, jotta teoksella olisi enemmän uskottavuutta kuin jos se esiintyisi sellaisen henkilön kertomuksena, jonka olisi puhuttava niin paljon itsestäänAmbler 2008, s. 254. – toisin sanoen hän pystyi näin kirjoittamaan itsestään kolmannessa persoonassa. Joka tapauksessa maininnasta voi päätellä, että Ksenofon kirjoitti Anabasiksen ennen Hellenikan alkuosaa, joka käsittelee vuosia 411–401 eaa.
Samasta sotaretkestä kirjoittivat myös Ktesias teoksessaan Persika, sekä Sofainetos, joka oli eräs Ksenofonin kumppaneista sotaretkellä ja jonka teoksen nimi oli Stefanos Byzantionlaisen mukaan myös Anabasis. Stefanoksen teoksessa on neljä lyhyttä sitaattia Sofainetoksen teoksesta. On väitetty, että 300-luvulla eaa. elänyt historioitsija Eforos olisi käyttänyt Sofainetoksen teosta lähteenään, ja Diodoros Sisilialainen käytti puolestaan lähteenään Eforosta. Diodoroksen versiossa Kyyroksen sotaretkestä Ksenofon mainitaan vasta kun kreikkalaiset ovat päässeet Traakiaan. On mahdollista, että Ksenofon kirjoitti oman Anabasiksensa osaksi vastineeksi Sofainetoksen kuvaukseen, jossa Ksenofonin roolia ei ehkä korostettu tarpeeksi. Toisaalta Sofainetoksen teos saattaa olla myöhempi väärennös.Rood 2005, s. xviii–xix.
Teoksen kreikankielinen nimi Anabasis viittaa Kyyroksen joukkojen ”ylösnousuun” eli ylös sisämaahan suuntautuneeseen marssiin Vähän-Aasian rannikolta Kaksoisvirtojen laaksoon. Koska tämä vaihe kattaa vain teoksen ensimmäisen kirjan, jotkut ovat pitäneet kuvaavampana nimitystä Katabasis (”Paluu”) tai Parabasis (”Sivuttainen kulku”) Mustanmeren rannikkoa pitkin. Anabasis on kuitenkin nimitys, jolla Diogenes Laertios mainitsee teoksen Ksenofonin teosten luettelossa.Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 2.57.
Anabasiksen lisäksi Ksenofon kirjoitti useita muita teoksia, jotka käsittelivät useita aiheita, kuten filosofiaa, politiikkaa ja sodankäyntiä. Anabasista pidetään kuitenkin yleisesti hänen mestariteoksenaan.Rood 2005, s. viii.
Kirjoitusajankohta
Ehdotuksia Anabasiksen kirjoitusajankohdaksi on monta. Joskus on ehdotettu, että Ksenofon olisi kirjoittanut teoksen jo noin vuonna 390 eaa., eli pian tapahtumien jälkeen.Rood 2005, s. xvii–xviii. Nykyisin kuitenkin uskotaan, että Anabasis ajoittuu Ksenofonin myöhemmän elämän ajalle. On ehdotettu 360-lukua eaa. ja jopa 350-lukua eaa. Itse teoksessa on hyvin vähän vihjeitä tästä. 360-lukua eaa. kannattavien mukaan Ksenofon kirjoitti teoksensa esikuvana ehdotetulle kreikkalaiselle sotaretkelle Persiaa vastaan. Ateena ja Sparta sotivat tuolloin Thebaa vastaan, joka sai tukea Persialta. On myös ehdotettu, että Ksenofon kirjoitti teoksensa kahdessa osassa; ensimmäinen osa olisi julkaistu protestina vuoden 386 eaa. niin kutsuttua kuninkaan rauhaa vastaan ja toinen osa nostamaan spartalaisten mielialoja.
Myöhempi ajoitus tukisi tulkintaa, että kyseessä olisi osittain puolustuspuhe tai vastaus muihin kertomuksiin. Eräät ovat myös tulkinneet, että teoksessa olevat viittaukset Ksenofonin maatilaan SkilluksessaKsenofon: Kyyroksen sotaretki 5.3.7–13. olisivat nostalgisia ja liittyvät sen menettämiseen vuoden 371 eaa. Leuktran taistelun jälkeen. Tämä tulkinta on kuitenkin spekulatiivinen.
Vaikutus ja tekstihistoria
Anabasista ihailtiin jo antiikin aikana. 100-luvulla jaa. elänyt Arrianos käytti sitä mallinaan kirjoittaessaan oman Anabasiksensa, joka käsitteli Aleksanteri Suurta. Reettorit ylistivät Ksenofonin kieltä. Nykyisin voidaan sanoa, että Ksenofonin historiallisista teoksista erityisesti Anabasis on se teos, joka on tehnyt hänen nimensä kuolemattomaksi. Teosta on usein käytetty klassisen kreikan peruslukemistona selkeän kieliasunsa vuoksi, ja se on kautta aikojen ollut ensimmäinen alkukielinen teos, jonka kreikan opiskelijat ovat lukeneet.
Ksenofonin Anabasiksen nykypäivään säilyneet versiot perustuvat kaikki kahteen eri käsikirjoitusryhmään, jotka tunnetaan nimillä ”f” ja ”c”. Näiden ryhmien käsikirjoitukset eroavat toisistaan, mutta myös ryhmien sisällä on eroja.Ambler 2008, s. xiv. Ryhmän f tärkeimmät edustajat ovat käsikirjoitus F eli Vaticanus 1335, joka on 900–1000-luvulta, ja käsikirjoitus M eli Marcianus 590, joka on 1100–1200-luvulta. Ryhmän c tärkein edustaja on käsikirjoitus C eli Parisinus 1640, joka on 800–900-luvulta. Aiemmin tutkijat ovat suosineet ryhmää c, mutta papyruslöydöt ovat osoittaneet, että oikeampi variantti voi löytyä kummasta tahansa ryhmästä.
Teoksen kreikankielisen tekstin ensimmäinen painettu laitos (editio princeps) oli Ksenofonin teosten yleislaitoksessa, jonka toimitti Euphrosynus Boninus ja painoi Philippus Junta (Filippo Giunta), ja joka oli omistettu paavi Leo X:lle (Firenze, 1516, fol.). Teos käännettiin ranskaksi vuonna 1509, saksaksi 1540, italiaksi 1547, espanjaksi 1552 ja englanniksi 1623.
Sisältö Tapahtumien tausta
Kyyros oli Persian kuninkaan Dareios II:n poika. Noin vuonna 408 eaa. Dareios nimitti hänet Lyydian, Kappadokian ja Fryygian satraapiksi sekä Vähän-Aasian sotilaspäälliköksi. Dareioksen kuollessa vuonna 404 eaa. Kyyroksen vanhemmasta veljestä Artakserkseestä tuli uusi kuningas. Kaarian satraappi Tissafernes kertoi Artakserkseelle, että Kyyros suunnitteli kapinaa, mutta Artakserkses armahti veljensä. Kyyros päätti kuitenkin kapinoida ja alkoi koota armeijaa, jota hän sanoi tarvitsevansa sotaan pisidialaisia vastaan. Tissafernes kertoi kuitenkin Artakserkseelle Kyyroksen armeijan suuruudesta ja pian Artakserkses alkoi myös valmistella sotaan Kyyrosta vastaan. Kyyroksen armeijan runko koostui kreikkalaisesta palkkasotilaasta, joita johti Klearkhos. Aluksi Kyyros ilmoitti aikovansa käyttää kreikkalaisjoukkoja Persian vihollisia vastaan, mutta Kilikiassa hän ilmoitti, että hänen tavoitteenaan oli Babylon, jonka hän uskoi saavansa puolelleen. Tämän jälkeen hän aikoi jatkaa Persiaan. Kreikkalaiset suostuivat tähän, kun Kyyros lupasi heille suuren palkkion.
Yhteenveto
Ksenofonin teos koostuu seitsemästä kirjasta. Ainoastaan ensimmäinen kirja käsittelee varsinaista Kyyroksen sotaretkeä veljeään vastaan. Se kertoo sotaretken päättymisestä vuoden 401 eaa. Kunaksan taisteluun ja Kyyroksen kuolemaan. Loppuosa teoksesta kertoo kreikkalaisen palkkasotilasjoukon vaikeasta paluumatkasta Kreikkaan läpi Vähän-Aasian.Rood 2005, s. ixl–xliii.