Sture Ragnar Bergwall (vuosina 1993–2002 Thomas Quick; s. 26. huhtikuuta 1950 Falun, Ruotsi) on ruotsalainen mies, joka tuomittiin useista murhista mutta jonka murhatuomiot purettiin myöhemmin uusintaoikeudenkäynneissä.
Tunnustukset ja tuomio Quick joutui vuonna 1991 hoitoon Säterin vankimielisairaalaan useista alaikäisten raiskauksista, törkeästä tapon yrityksestä ja pankkiryöstöstä. Hän alkoi tunnustaa henkirikoksia terapiaistunnoissa pari vuotta myöhemmin, kun häntä oltiin kotiuttamassa.
Quick tunnusti yli 20 Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa tehtyä murhaa, mutta hänet tuomittiin kuudessa oikeudenkäynnissä vain kahdeksasta vuosina 1976–1988 tehdystä murhasta. Teknisten todisteiden puuttuessa ainoat todisteet Quickia vastaan olivat hänen omat kertomuksensa, jotka hän perusti murhien uutisointeihin. Quick tuomittiin elinikäiseen pakkohoitoon Säterin vankimielisairaalaan.
Tuomionpurut Joulukuussa 2008 Quick perui Ruotsin television dokumenttiohjelmassa tunnustuksensa ja kielsi olleensa osallinen mihinkään niistä murhista, joista hänet oli tuomittu. Hän kertoi tunnustaneensa murhat lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja terapeuttien sekä poliisin johdattelemana. (Archive.org) Hän myös palautti nimensä Sture Bergwalliksi.
28. toukokuuta 2010 tuomioistuin katsoi uusintaoikeudenkäynnissä Quickin syyttömäksi israelilaisen Yenon Levin vuonna 1988 Taalainmaalla tapahtuneeseen murhaan. Syyttäjä katsoi myös, että todisteet eivät riittäneet Quickin tuomitsemiseen toistamiseen ja luopui syytteestä. Syyskuussa 2010 Quickille myönnettiin uusintaoikeudenkäynti vuonna 1988 Norjassa tapahtuneesta 9-vuotiaanPolisen: Nytt spår i norska Therese-fallet, Aftonbladet 24.10.2013, viitattu 16.6.2021 Therese Johannesenin murhasta, jonka tuomio perustui täysin Quickin antamiin tietoihin. Oikeus vapautti Quickin kesäkuussa 2011 syytteestä. Tammikuussa 2012 hovioikeus purki tuomion, joka koski yksitoistavuotiaan Johan Asplundin murhaa. Asplund katosi Sundsvallissa 7. marraskuuta 1980, eikä hänen ruumistaan ole löytynyt. Quick oli tunnustanut 13 vuotta myöhemmin surmanneensa pojan. Rikostekninen näyttö oli puutteellista. Tuomioistuin palautti jutun käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Maaliskuussa 2012 syyttäjä Jonas Almström kuitenkin luopui syytteestä. Syyskuussa 2012 purettiin tuomio, jonka Quick sai kahden norjalaisen naisen murhasta. Toukokuussa 2013 Quick vapautettiin hollantilaisen parin vuonna 1984 tapahtuneesta murhasta. 31. heinäkuuta 2013 Quick vapautettiin viimeisistäkin murhasyytteistä.
Myöhemmät vaiheet Viimeisen tuomionpurun jälkeen Bergwall anoi hallinto-oikeudelta vapautusta pakkohoidosta. Ennen päätöksen tekemistä hallinto-oikeus määräsi Bergwallin 23. lokakuuta 2013 uuteen mielentilatutkimukseen. (Archive.org) Joulukuussa 2013 valmistuneessa mielentilatutkimuksessa todettiin, että Bergwallin hoidon pitää jatkua, mutta hänet pitäisi päästää suljetusta pakkohoidosta avohoitoon. (Archive.org)
Falunin hovioikeus päätti maaliskuussa 2014, että Bergwall pääsee välittömästi vapaaksi. Päätöksen mukaan hän ei saa käyttää alkoholia tai huumaavia aineita ja hänen on säännöllisesti käytävä avohoidossa. Bergwall aikoi muuttaa asumaan Jämtlandiin, (Archive.org) ja hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Bara jag vet vem jag är (2016).Ann Charlott Altstadt, Under huden på Quick Aftonbladet 2.12.2016, viitattu 28.1.2023
Ruotsin korkeimman oikeuden oikeusneuvos Göran Lambertz on tuomionpurkujen jälkeen yhä väittänyt, että Bergwallille langetetut tuomiot olivat oikeita, ja hän julkaisi vuonna 2015 kirjan Quickologi, jossa puolustaa kantaansa. Kirjasta löytyy kuitenkin virheitä ja eräästä vahvasta perustelusta löytyi olennainen asiavirhe, mutta hän sanoo etteivät virheet muuta kokonaiskuvaa.
Vuonna 2019 Ruotsissa julkaistiin Mikael Håfströmin ohjaama elokuva Quick – bortom allt rimligt tvivel, pääroolissa David Dencik.
Lähteet
Kirjallisuutta Sture Bergwall, Bara jag vet vem jag är. Forum 2016
Aiheesta muualla Sture Bergwallin blogi.
Luokka:Ruotsalaiset rikolliset Luokka:Syytteistä vapautetut Luokka:Vuonna 1950 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt