Kastelórizo (; myös Kastellórizo, Καστελλόριζο) eli Megísti () on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään ja sijaitsee Välimeressä 3,7 kilometrin päässä Turkin rannikosta. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on yhdeksän neliökilometriä ja rantaviivaa sillä on 19 kilometriä. Hallinnollisesti saari kuuluu Megístin kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Kastelórizo on Megístin kunnan pääsaari. Saaren pääkylä on myös nimeltään Kastelórizo eli Megísti.
Kastelórizolla oli asutusta jo neoliittisella kaudella, ja saari on ollut tämän jälkeen usean eri valtion alaisuudessa. Liviuksen mukaan saari oli jopa itsenäinen 300-luvulla eaa. Osmanien valtakuntaan Kastelórizo liitettiin 1500-luvulla, ja osmanihallinnon aikana saari sai erikoisoikeuksia ja se kehittyi sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Kastelórizolla oli 1900-luvun alussa peräti 15 000 asukasta, mutta vuosisadan alkupuoliskolla saarelta muutti huomattavia määriä siirtolaisia erityisesti Australiaan.
Etymologia pienoiskuva|Näkymä Kastelórizon satamaan. Etualalla muun muassa moskeija.
Kastelórizon saari tunnettiin antiikin aikana nimellä Megiste, nykykreikkalaisittain Megísti . Nimi Megísti tarkoittaa ”suurinta”, ja Kastelórizo onkin ympäröivistä saarista kaikkein suurin. Vaihtoehto on myös, että saari on saanut nimensä Homeroksen mainitseman Meges-nimisen henkilön mukaan.
Nimi Kastelórizo puolestaan voi olla peräisin saarella sijaitsevasta antiikinaikaisesta hylätystä linnasta (), joka on rakennettu pienelle punaiselle () kalliolle. Toisen lähteen mukaan saarella ei ole punaista kalliota. Italiaksi saari on nimeltään Castelrosso ja turkiksi puolestaan Meis.
pienoiskuva|vasen|Näkymä Kastelórizon saaren ainoaan asutuskeskukseen Megístiin. Kreikan saarten, kansantarujen ja kielitieteiden tutkija C. Papachristodoúlou on osoittanut, että linnaa tarkoittavat nimet castelli ja castellos ovat olleet hyvin tavallisia, mikä on käynyt ilmi bysanttilaishistorioitsijoiden, kuten Hesykhios Miletoslaisen ja Prokopioksen teksteistä. Sana rizovoúni puolestaan tarkoittaa kukkulaa.
Maantiede
Kastelórizo sijaitsee Dodekanesian saariston kaukaisimmassa ja eristyneimmässä kolkassa suunnilleen Kreikalle kuuluvan Ródoksen saaren ja Turkille kuuluvan Antalyan kaupungin puolivälissä. Lähellä Kastelórizoa sijaitseva ja Megístin kuntaan kuuluva Strongylín saari on koko Kreikan itäisin saari. Saaren pinta-ala on 9 neliökilometriä ja rantaviivan pituus 19 kilometriä. Ródoksen saari sijaitsee 116 kilometrin päässä Kastelórizolta länteen. Kreikan pääkaupungin Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireuksen kaupunkiin on matkaa 328 meripeninkulmaa eli 607 kilometriä. Turkin rannikolle on matkaa vain 3,7 kilometriä.
Kastelórizo on vuoristoinen saari, jonka korkein kohta on 273 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Vígla (). Kastelórizon saaren kallioperä on kalkkikiveä.Chilton et al. 2004, s. 283
Varsinaisia uimarantoja Kastelórizolla ei ole, mutta uimaan on mahdollista mennä esimerkiksi sataman läheisyydessä sijaitsevilta kallioilta.
Hallinto ja kylät pienoiskuva|Kastelórizon saari (suurin keskellä) ja muut Megístin kunnan saaret.
Kastelórizo ja muutama pienempi lähisaari, kuten Ro, Strongylí ja Ágios Geórgios, kuuluvat hallinnollisesti Megístin kuntaan. Asukkaita Megístin kunnassa oli vuoden 2001 väestölaskennassa 430. Pinta-alaa kunnalla on 12 neliökilometriä. Megístin kunta kuuluu Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.
Kastelórizon ainoa asutuskeskus on Kastelórizon eli Megístin kylä (492 asukasta), joka on rakennettu kahden lahden ympärille. Kylä muodostuu Choráfian, Mandrákin ja Pigádian alueista.
Ilmasto
Kuten muuallakin Dodekanesian saaristossa, ilmasto Kastelórizolla on tavallisesti lämmin ja kuiva. Kesäkuukausien aikana lämpötilat ovat keskimäärin 18–31 °C. Kastelórizolla puhaltaa koillisesta meltemi-tuuli.
Luonto pienoiskuva|Kreikan itäisin saari Strongylí koillisesta katsoen.
Kastelórizo sekä lähisaaret Strongylí ja Ro kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Saarten muodostamasta Natura-alueesta 16 prosenttia on merialuetta. Kastelórizon saari on kallioinen, ja saaren sisäosissa on erittäin pieniä vesialueita. Kasvillisuus saarella on macchia- ja phrygana-pensastoa. Paikoin kallionrinteillä kasvaa myös esimerkiksi maksaruohoja.
Kastelórizon ja sen lähisaarten kasvisto oli käytännössä tuntematon ennen vuosia 1973 ja 1974, jolloin sveitsiläinen kasvitieteilijä Werner Greuter ja E. Stamatiádou keräsivät alueen kasveja ja tekivät muistiinpanoja. Ennen tutkimuksia saarilta tunnettiin 23 luonnonkasvilajia. Greuterin ja Stamatiádoun tutkimuksissa Kastelórizolta löytyi yhteensä 424 putkilokasvilajia.
Kastelórizolla elää paljon erilaisia lintuja, käärmeitä ja sammakkoeläimiä. Merialueilla tavataan merisiilejäChilton et al. 2004, s. 317–318 ja erilaisia kaloja. Kastelórizon pienillä sisäosien vesialueilla elää uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneeksi luokiteltu Lyciasalamandra luschani -niminen salamanteri. Tätä salamanteria tavataan Euroopan unionin alueella ainoastaan Kastelórizolla ja kahdella muulla Kreikan saarella. Äärimmäisen uhanalainen munkkihylje (Monachus monachus) puolestaan elää meren äärellä olevissa luolissa ja kallioisilla rannoilla. Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa.
Historia Aikajana
Esihistoriasta osaksi Ródosta pienoiskuva|Piri Reisin piirtämä kartta Kastelórizosta ja nykyisin Turkin puolella sijaitsevasta Kaşista.
Kastelórizolla tiedetään olleen asutusta jo neoliittisella kaudella eli nuoremmalla kivikaudella. Kastelórizo otti yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa osaa kreikkalaiseen mytologiaan kuuluneeseen Troijan sotaan. Minolaisen ja mykeneläisen kulttuurin aikoina saari oli Kreetan kauppa-asema. Saari toimi myös väliasemana Kyproksen kanssa käydyssä kaupassa. Myöhemmin saaren asuttivat Pseudo-Skylaksin mukaan doorilaiset, jotka alkoivat kutsua sitä nimellä Megiste. Doorilaisten jälkeen saaren ottivat haltuunsa persialaiset. Rhodoslaiset komentajat, joita kutsuttiin nimellä epistatai, hallitsivat saarta 400-luvun puolivälistä eaa. eteenpäin. Näinä aikoina Kastelórizo oli turvallisen satamansa ja strategisen sijaintinsa ansiosta merkittävä välityskauppa-alue (). Antiikin aikana saarella oli kaupunki, joka sijaitsi nykyisellä Palaiókastron kukkulalla. Sen nimi oli mahdollisesti Kisthene (tai vain Megiste).Hellander et al. 2008, s. 545–546 Roomalaisen historioitsija Titus Liviuksen mukaan vuosina 333–304 eaa. kaupunki oli jopa itsenäinen. Tänä aikana Rhodoksen eparkian Sosikles rakensi saarelle linnoituksen, ja Kastelórizo löi Rhodoksella myös omia rahojaan. Rooman–Syyrian sodan aikana vuosina 192–188 eaa. Rooman kanssa liittoutuneet rhodoslaiset lähettivät erään Eudamoksen Kastelórizolle komentamaan 36 laivaa, joiden oli tarkoitus estää Hannibalin johtaman seleukidien laivaston pääsy Egeanmerelle. Eudamoksen laivasto löi Hannibalin Eurymedonin taistelussa vuonna 190 eaa., ja Hannibal laivastoineen saarrettiin Pamfyliaan.
Rooman valtakunnan osasta osaksi osmanien valtakuntaa
Rhodoksen vallan jälkeen Kastelórizo, kuten muutkin nykyisen Dodekanesian saaret, liitettiin vuonna 146 eaa. Rooman valtakuntaan.Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 146 Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen Kastelórizosta tuli muiden Rhodoksen lähisaarten tavoin osa Bysantin valtakunnan Provincia Insularumin eparkiaa. Bysantin kauden puolivälissä Kastelórizon asutus oli Palaiókastrossa. Bysanttilaiskaudella merirosvot tekivät Kastelórizolle hyökkäyksiään.Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 184 Johanniittain ritarikunta eli Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa otti saaren haltuunsa vuonna 1306. Noina aikoina saarelaiset hankkivat elantonsa merenkululla. Ritarikunta rakensi paikalle, jolla oli sijainnut Rhodoksen eparkian antiikin aikana rakentama linnoitus, uuden linnan, Castel Rosson. Tästä lähtien saarta kutsuttiin Château Rougeksi ja Castel Ruggioksi. Mamelukit saapuivat Jelal-el-Dinin johdolla Egyptistä saarelle vuonna 1440 ja alkoivat orjuuttaa paikallisväestöä. Kymmenen vuoden myöhemmin eli vuonna 1450 saaren otti haltuunsa Napolin kuningaskunta. Napolin kuningaskunnan valtakauden aikana Kastelórizon linna, joka oli tuhoutunut mamelukkien valtakaudella, rakennettiin uudelleen.
Suleiman Suuri valtasi Ródoksen vuonna 1522, ja Kastelórizo liitettiin samana vuonna tai jo vuonna 1512 osmanien valtakuntaan. Osmanien valtakaudella Kastelórizo sai erioikeuksia ja kehittyi sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Osmanit antoivat saaren hallinnon paikallisille iäkkäille ihmisille ja keräsivät verot saaren asukkailta. Venetsia valloitti Kastelórizon vuosiksi 1570–1571 ja uudelleen vuosiksi 1659–1788. Aina osmanit palasivat takaisin valtaan.Facaros; Theodorou 2003, s. 794
Heinäkuussa 1788 kreikkalainen mies nimeltä Lámpros Katsónis hyökkäsi yön turvin 1 150 miehensä kanssa yllättäen Kastelórizolle tarkoituksenaan ottaa saari haltuunsa. Heidän onnistui yllättää osmanit pommittamalla linnoitusta, jossa osmanit oleskelivat. Katsóniksen joukot surmasivat paljon osmaneja, ja kolmantena taistelupäivänä osmanit joutuivat antautumaan. Osmanit ottivat saaren valtaansa jälleen vuonna 1792.
Vuosina 1821–1829 Kreikassa käytiin vapaussota, jonka seurauksena Kreikka irtautui osmanien valtakunnasta. Sodan aikana kastelórizolaismiehet lähettivät lapsiaan ja vaimojaan Ámorgoksen, Kárpathoksen ja Kásoksen saarille, sillä he pelkäsivät osmanien tappavan kristityt. Vapaussodan aikana vuosina 1828–1833 Kastelórizo oli Kreikan hallinnassa, mutta sen jälkeen se joutui jälleen osaksi osmanien valtakuntaa.
1890-luvulta nykypäivään pienoiskuva|Britannian laivaston HMS Ben-my-Chree syttyi palamaan osmanien osuttua siihen tammikuussa 1917. Alus upposi Kastelórizon satamaan.
Kastelórizon kukoistuskausi sijoittuu noin vuosille 1890–1910, jolloin kastelórizolaiset kuljettivat kuunareillaan tavaraa, enimmäkseen puuta, Vähän-Aasian rannikolta Antiféloksesta (nyk. Kaş) ja Kalamákista (nyk. Kalkan). Höyryvoiman saapuessa kastelórizolaiset olivat laiminlyöneet laivojensa uudistamisen.Chilton et al. 2004, s. 315–316, ja siksi saarelaiset katsoivat parhaaksi myydä laivansa briteille Gallipolin taistelua varten. Taistelu, jota Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska kävivät osmanien valtakuntaa vastaan, kesti helmikuusta 1915 tammikuuhun 1916. Kastelórizolla oli 1900-luvun alussa 15 000 asukasta.
Saaren väestö perusti 1. maaliskuuta 1913 paikallisen väliaikaishallinnon, jota johti 14. maaliskuuta lähtien Ioannis Lakerdis. Väliaikaishallinto katkaisi välit osmanihallintoon. Väliaikaishallinto päättyi 1. elokuuta 1913, jolloin saari päätyi Kreikan hallintaan ja liitettiin Samokseen. Vasilios Tzavellas oli Kastelórizon kuvernööri 1. elokuuta 1913 lähtien helmikuuhun 1914, minkä jälkeen kuvernöörinä toimi syyskuuhun 1914 saakka Kostas Stavrakis. Odysseas Chorologas hoiti virkaa vuonna 1915 helmikuusta 28:nteen joulukuuta saakka. Ranska valloitti saaren 28. joulukuuta 1915, ja käytti sitä tukikohtanaan sotiessaan Syyriassa. Ranska myi Kastelórizon 1. maaliskuuta 1921 Italialle. Italialaiset nimesivät saaren Castelrossoksi. Joko vuonna 1926 tai toisen lähteen mukaan 1927 tapahtunut maanjäristys aiheutti tuhoa saarella. Saari toimi 1930-luvun aikana ranskalaisten ja italialaisten vesilentokoneiden pääasiallisena välilaskupaikkana Lähi-itään suuntautuvilla lennoilla.Dubin 2002, s. 178–179