Antikythera (, , transl. myös Antikíthira, Andikýthira) on Kreikan saari ja entinen kyläkunta Välimeressä. Se kuuluu Jooniansaarten saariryhmään ja sijaitsee Kytheran ja Kreetan välissä. Saaren pinta-ala on 20,43 neliökilometriä ja asukasluku 68 (vuonna 2011). Hallinnollisesti Antikythera kuuluu Kytheran kuntaan, Saarten alueyksikköön ja Attikan alueeseen. Pääosa saaren asukkaista on vanhuksia. Kesäaikana väkiluku kasvaa yli viidensadan.
Kreetalta saapuneet asukkaat asuttivat saaren myöhäisellä neoliittisella kaudella ja varhaisella pronssikaudella, mutta minolaiskauden ja 300-luvun eaa. lopun välillä sieltä ei ole löydetty merkkejä asutuksesta. Myöhemmin saarta ovat vuorollaan hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, arabimerirosvot, venetsialaiset, britit ja ranskalaiset. Osaksi Kreikkaa saari liitettiin vuonna 1864. Italia miehitti Antikytheran toisen maailmansodan aikana, ja vuosina 1943–1944 saari oli Saksan hallussa. Nykyisin saaren väkiluku on laskussa, vaikka infrastruktuuria on kehitetty.
Etymologia
Saarella on aikojen saatossa ollut useita nimiä. Antiikin aikana saari tunnettiin nimellä Aigilia () tai Aigila (). 1600-luvulle saakka sitä kutsuttiin nimillä Sigilio ja Lioi. Italiankielisellä nimellä Cerigotto se tunnettiin 1700-luvulta lähtien. Pohjoispuolella sijaitseva suurempi Kytheran saari tunnettiin samoihin aikoihin nimellä Cerigo. Nimi Cerigotto tarkoittikin ”pientä Cerigoa”. Nimi Antikythera otettiin käyttöön myöhemmin.
Maantiede pienoiskuva|vasen|Antikytheran pääkylä Potamós yöllä. Satamassa autolautta.
Antikythera kuuluu JooniansaariinMiller 2010, s. 475 sekä hallinnollisesti Attikan alueeseen ja sen Saarten alueyksikköön. Antikythera muodosti vuoden 2010 loppuun saakka myös kyläkunnan (koinótita), joka oli väkiluvultaan Kreikan pienimpiä. Kyläkunnalla oli toimisto Potamóksessa, mutta hallinto ja sihteeristö työskentelivät Kytheran saaren Kapsálin kylässä. Vuoden 2011 alussa Antikytheran kyläkunta liittyi uuteen Kytheran kuntaan.
Suurempi Kytheran saari sijaitsee 22 meripeninkulmaa eli noin 40 kilometriä luoteeseen Antikytherasta. Kreetaan on etelään matkaa 18 meripeninkulmaa eli noin 33 kilometriä. Antikytherasta 7,5 kilometriä luoteeseen sijaitsee Porín eli Prasonísin saari ja samassa suunnassa 7,2 kilometrin päässä Porétin eli Lagoúvardoksen saari. Antikythera muodostaa yhdessä näiden kahden pienen saaren kanssa Natura 2000 -verkostoon kuuluvan 71,7 km²:n suuruisen suojelualueen.Georghiou ym., s. 1–2
pienoiskuva|pysty=0.6|Antikytheran saaren sijainti entisessä Pireuksen prefektuurissa. Antikytheran pääkylä on Potamós ().Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 239 Vuoden 2001 väestönlaskennassa Potamóksessa oli 18 asukasta. Toiseksi suurin asutuskeskus on 17 asukkaan Galanianá () ja pienin yhdeksän asukkaan Charchalianá ().
Saaren halki kulkee pohjoisluoteesta eteläkaakkoon ”vuorijono”, jonka läntiset ja luoteiset rinteet ovat hyvin jyrkkiä. Vastakkaisen puolen rinteet ovat sen sijaan loivempia. Siellä on myös puroja, joissa ajoittain virtaa vettä, sekä laaksoja. Antikytheran keskiosissa on pieniä kukkuloita ja tasankoja.Tzanoudakis et al, s. 286 Antikytheran kallioperä koostuu enimmäkseen triaskautisesta ja liitukautisesta kalkkikivestä. Lisäksi saarella on kalliota neogeenikaudelta.
Luonto Eläimistö
Antikytheran nisäkäslajisto on köyhä. Äärimmäisen uhanalaista munkkihyljettä tavataan Antikytheran, Lagoúvardoksen ja Prasonísin muodostamalla Natura 2000 -alueella.Georghiou ym., s. 5–6 Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa. Antikytheran muita nisäkkäitä ovat muun muassa kotihiiri ja mustarotta.
Antikythera on merkittävä muuttolintualue. Yhdessä Lagoúvardoksen, Prasonísin, Plakoulíthran ja Thimonieksen saarten kanssa Antikythera muodostaa 2 000 hehtaarin laajuisen kansainvälisesti tärkeän lintualueen (IBA), ja alueella pesii ainakin välimerenhaukkoja. Alueella tavataan myös mustakurkkukerttuja, hernekerttuja ja tornipöllöjä. Antikytheralla on Kreikan lintutieteellisen seuran () lintujen havaintoasema.
Antikytheran, Lagoúvardoksen ja Prasonísin muodostamalla Natura 2000 -alueella elää kotoperäisiä selkärangattomia; kotilot Vitrina cerigottana ja Sphincterochila insularis ja kaksi muuta sekä eräs siira. Potamóksen sataman antiikin aikaisista hiekkadyyneistä on löydetty useiden kotilolajien fossiileja. Liskoista Natura-alueella tavataan lajeja Cyrtopodion kotschyi, Ablepharus kitaibelii ja Hemidactylus turcicus. Käärmeistä alueella esiintyy Telescopus fallax.
Antikytheran, Lagoúvardoksen ja Prasonísin muodostamalla Natura 2000 -alueen suurin ongelma on kalastaminen dynamiitilla. Saarella esiintyy myös muuttolintujen metsästystä. IBA-alueen uhkia ovat laiton metsästys ja hallitsematon laidunnus. IBA-alueella kalastetaan myös miekkakalaa.
Kasvisto
Antikytheran kasvillisuus on enimmäkseen matalakasvuista macchiapensaikkoa ja phryganaa. Osassa saarta viljellään lisäksi viljaa, ja siellä on oliivipuulehtoja.
Antikytheralla tavattiin marraskuussa 1996, huhtikuussa ja kesäkuussa 1997 sekä huhtikuussa 2000 tehdyn tutkimuksen mukaan 336 kasvilajia, joista kotoperäisiä on 25.Tzanoudakis et al, s. 289 Saarella tavataan muun muassa orvokkien sukuun kuuluvaa Viola scorpiuroides -kasvia, joka on suojeltu Kreikan presidentin asetuksella ja kuuluu IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan (1993). IBA- ja Natura 2000 -alueella tavataan myös ainakin seuraavia kasveja: kiiltomalva, jättimerisipuli, sikuri, kartiokalkkikämmekkä, idänmiekkalilja, kreetansahrami, punaparsaherne, murattisyklaami, sakaraohdake, malvakierto, tulppaanien sukuun kuuluva Tulipa goulimyi, kistuksiin kuuluvat salviakistus ja Cistus × incanus, kaurajuuri ja sen sukulainen tähtipukinparta, rasteihin kuuluva sinirasti, sauramoihin kuuluva Anthemis scopulorum, laukkojen sukuun kuuluva Allium gomphrenoides, maratteihin kuuluva Asperula taygetea, neitojen sukuun kuuluva Nigella stricta, kelloihin kuuluva Campanula saxatilis subsp. cytherea sekä vankkahirvenjuuriin kuuluva Inula candida subsp. candida.
Ilmasto
Antikytheralla ei ole sääasemaa. Tämän vuoksi saaren ilmasto päätellään muun muassa Kytheran saarella ja Kreetan Soúdanlahdella sijaitsevilta sääasemilta saatujen tietojen pohjalta. Antikythera kuuluu puolikosteaan bioilmastovyöhykkeeseen (subhumid bioclimatic zone). Kuivakausi saarella alkaa huhtikuun alkupuolella ja kestää syyskuun puoliväliin. Talvet ovat lämpimiä, saarella sada juuri lainkaan lunta eikä lämpötila laske pakkasen puolelle. Antikytheralla sataa vuodessa alle 200 millimetriä, joten saari on Kreikan kuivimpia paikkoja.
Historia Esihistoriasta ajanlaskun alkuun – Antikythera asutetaan ja hylätään
Antiikin aikana Antikytheran rantaviiva on ollut noin 2,5 metriä korkeammalla kuin nykyisin. Esimerkiksi pienikokoinen Xeropotámoksenlahti saaren pohjoisosassa on ulottunut syvemmälle sisämaahan ja ollut samalla melko turvallinen satama. Arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että Antikytheran vanhin asutus syntyi myöhäisellä neoliittisella kaudella ja varhaisella pronssikaudella. Ensimmäiset asukkaat saapuivat luultavasti Kreetan saarelta. Minolaiset ovat jättäneet saarelle vain vähän merkkejä, mutta he kuitenkin todennäköisesti hallitsivat Antikytheraa. Minolaiskauden ja 300-luvun eaa. lopun välillä saarelta ei ole löydetty merkkejä asutuksesta.
Saari on sijaintinsa vuoksi ollut aikoinaan merirosvojen turvapaikka ja operaatioiden tukikohta. Läheiset kreetalaiskaupungit alkoivat noin vuoden 300 eaa. jälkeen vaatia Antikytheraa itselleen rosvotakseen saarelta käsin ympäröivälle merelle uskaltautuvia aluksia. Antikytheraa ne tarvitsivat tähystyspaikaksi. Sitä hallitsi todennäköisesti ainakin kreetalainen Falasarnan kaupunki, sillä Rhodos tuhosi sekä saarella että Falasarnassa sijainneet asutukset vuosina 69–67 eaa. Tuhoamiset liittyivät Rhodokselta käsin tehtyihin matkoihin, joilla pyrittiin lopettamaan merirosvous Välimerellä.
Spartan kuningas Kleomenes III ”miehitti” historioitsija Plutarkhoksen mukaan Antikytheran ollessaan pakomatkalla Egyptiin tappioon päättyneen Sellasian taistelun jälkeen vuonna 222 eaa. Toisen lähteen mukaan Kleomenes vietti saarella päivän odotellessaan laivaa. Kleomeneen uskollinen kannattaja Thirykion teki Antikytheralla itsemurhan, sillä hän ei kestänyt perääntymistä.
pienoiskuva|pysty|Antikytheran efebi, tuntemattoman kuvanveistäjän tekemä nuorukaista esittävä veistos vuosilta 340–330 eaa. Kreikan klassiselta kaudelta oleva pronssiveistos löydettiin saaren edustalle uponneesta Antikytheran hylystä. Veistos on sijoitettu Ateenan Kansallisen arkeologisen museon kokoelmiin. Saaren uudelleenasuttamisesta osaksi Kreikkaa
Saari asutettiin uudelleen 300- ja 400-luvuilla jaa. Arabimerirosvot ottivat haltuunsa pian sekä Kytheran että Kreetan. Merirosvojen valtakausi vaikutti myös antikytheralaisten elämään. Tämän jälkeen aina neljänteen ristiretkeen (1202–1204) saakka saaren historiasta tiedetään vain vähän. Saari kuului Bysantin valtakuntaan vuoteen 1204 saakka, jolloin saari luovutettiin venetsialaiselle Iakovos Viarokselle (myös Jacopo Viaro). Toisen lähteen mukaan Viaro valloitti saaren vuonna 1205. Venetsialaiset halusivat saaren saadakseen turvallisen reitin Egeanmerelle ja sieltä pois. Saarelle sijoitettiin 1200-luvun lopulla pieni varuskunta. Bysantille Antikythera kuului jälleen vuosina 1275–1293.
Antikythera autioitui jälleen, ja sinne saapui pakolaisia osmanien valtakunnan hallitsemilta alueilta. Pakolaisia saapui pääasiassa Kreetalta, joka Candiaa lukuun ottamatta oli vuoteen 1648 mennessä päätynyt kokonaan osmaneille. Kreetalaiset kapinoivat osmanivaltaa vastaan, ja ensimmäinen suurempi kapina puhkesi vuonna 1770. Antikytheran nykyinen väestö on Kreetan Sfakiásta 1700-luvulla lähteneiden jälkeläisiä. Kreikan vapaussodankin (1821–1829) aikana Antikytheralle pakeni ihmisiä osmanien hallitsemilta alueilta niin Peloponnesokselta kuin Kreetaltakin. Kreeta jäi vapaussodan jälkeen vielä osaksi Osmanien valtakuntaa, ja osa kreetalaisista pakolaisista päätti jäädä Antikytheralle.
Antikythera kuului Venetsiaan Napoleonin sotiin saakka. Kun Venetsia vuonna 1797 menetti itsenäisyytensä, Antikythera jäi vaille omistajaa. Ranska piti saarella valtaa heinäkuusta 1797 vuoteen 1798 saakka. Britannia otti Antikytheran yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa hallintaansa vuonna 1815. Brittimiehityksen aikana Antikytheralle karkotettiin Jooniansaarilta kapinallisia, kuten Fragiskos Domenegines, Dimitrios Kallinikos, Ilias Zervos-Iakovatos ja Gerasimos Metaksas Liseos. Vuonna 1864 Antikythera liitettiin yhdessä muiden Jooniansaarten kanssa osaksi Kreikkaa. Tällöin saaresta tuli Kreikan eteläisin kolkka, sillä esimerkiksi eteläpuolinen Kreetan saari oli vielä osmanien hallussa. Jälleen 1800-luvun jälkipuoliskolla saarelle saapui pakolaisia Kreetalta siellä vuonna 1864 alkaneiden osmanivaltaa vastustavien kansannousujen jälkeen.
1900-luvulta nykyaikaan pienoiskuva|Antikytheran kone. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.
Antikytheran vesille on uponnut paljon laivoja. Tunnetuin on niin kutsuttu Antikytheran hylky, joka upposi saaren edustalle noin vuonna 65 eaa. ja löydettiin vuonna 1900. Sen löytöihin kuuluu antiikin aikainen mekaaninen laskukone, niin kutsuttu Antikytheran kone, joka on ajoitettu 100-luvun loppuun eaa. Samasta hylystä löytyi myös pronssinen filosofin pää, niin kutsuttu Antikytheran filosofi, noin vuodelta 240 eaa., sekä vuosilta 340–330 eaa. peräisin oleva pronssinen nuorukaista kuvaava niin kutsuttu Antikytheran efebi.