Wilhelm Bodewin Johann Gustav Keitel (22. syyskuuta 1882 Hannover, Saksan keisarikunta – 16. lokakuuta 1946 Nürnberg, miehitetty Saksa) oli saksalainen sotamarsalkka ja OKW:n (Oberkommando der Wehrmacht) komentaja toisessa maailmansodassa. Hänet tuomittiin kuolemaan sotaa seuranneessa Nürnbergin oikeudenkäynnissä.
Ensimmäinen maailmansota Keitel värväytyi armeijaan vuonna 1902, ja hänet ylennettiin vänrikiksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 hän oli sotilasarvoltaan kapteeni. Keitel haavoittui vakavasti kranaatista syyskuussa 1914. Pian hänet nimitettiin pataljoonan komentajaksi ja hän palveli 199. jalkaväkirykmentissä vuonna 1917. Sodan jälkeen Keitel liittyi oikeistolaisiin vapaajoukkoihin. Hän oli edelleen armeijan palveluksessa. Keitel ylennettiin everstiluutnantiksi helmikuussa 1929.
Hitlerin hallinto
Kun Adolf Hitleristä tuli valtakunnankansleri 1933, hän nimitti Keitelin ystävän Werner von Blombergin puolustusministeriksi. Blomberg esitteli Keitelin Hitlerille. Hitler kertoi elintilan hankkimissuunnitelmansa asevoimien johtajille marraskuussa 1937. Blomberg kuului suunnitelmaa vastustaneisiin, joten hänestä hankkiuduttiin eroon Blomberg–Fritsch-kriisin avulla. Tilalle Hitler tarvitsi uskollisen, natsimyönteisen ja nöyristelevän upseerin. Hän valitsi Keitelin. Helmikuussa 1938 Keitel nimitettiin Oberkommando der Wehrmachtin eli Saksan armeijan ylimmän johdon päälliköksi. Upseeritoverit käyttivät hänestä nimitystä ”LaKeitel”, lakeijan mukaan. Kun Ranskan kukistumisen johdosta vuonna 1940 uusia kenraalisotamarsalkkoja nimitettiin peräti kaksitoista, Keitel oli yksi näistä ”tusinoittain halvemmalla” nimitetyistä (kuten moni nuorempi upseeri kommentoi nimitystä).
Toinen maailmansota pienoiskuva|Keitel allekirjoittamassa vahvistetun Saksan antautumisasiakirjan Berliinissä 8./9. toukokuuta 1945. Sodan aikana Keitelista tuli yksi Saksan sodanjohdon keskeimmistä henkilöistä. Sotaonni kääntyi Stalingradin taistelun myötä ja puna-armeijan lopulta saarrettua Berliinin. Ennen itsemurhaansa Hitler pyysi Keiteliä auttamaan suuramiraali Karl Dönitziä armeijan mobilisoimisessa. Saksan antautumisen jälkeen toukokuussa 1945 Keitel vangittiin.
Sotaoikeudenkäynti Wilhelm Keitelin syytteet Nürnbergin oikeudenkäynnissä olivat: 1. Osallistuminen salaliittoon rauhaa vastaan, 2. Rikokset rauhaa vastaan, 3. Sotarikokset ja 4. Rikokset ihmiskuntaa vastaan. Hänet todettiin Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syylliseksi kaikkiin neljään syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan 1946. Keitel teloitettiin hirttämällä saman vuoden lokakuussa. Korostaakseen Keitelin toimien olleen rikollisia eikä sotilaallisia, liittoutuneet hylkäsivät hänen pyyntönsä tulla ammutuksi hirttämisen sijaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Saksalaiset teloitetut Luokka:Saksalaiset toisen maailmansodan sotilaat Luokka:Saksan puolustusministerit Luokka:Sotarikoksista teloitetut Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1946 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Natsi-Saksan marsalkat