Kalannin alttarikaappi on hampurilaisen mestari Francken 1400-luvun alussa maalaama alttarikaappi, joka oli alun perin Kalannin kirkossa. Se on Suomen merkittävin keskiaikainen alttarikaappi,Museoviraston Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali ja sitä pidetään myös Pohjoismaiden arvokkaimpana lajissaan.
Kalannin alttarikaappi on toinen mestari Francken tekemiksi attribuoiduista kahdesta pääteoksesta. Toinen on Canterburyn arkkipiispalle Thomas Becketille omistettu Tuomas-alttari. Molemmat alttarit on maalattu intensiivisellä, varhaisesta alankomaalaisesta ja ranskalaisesta hovitaiteesta tietoisella tyylillä. Dominikaanimunkki mestari Francke oli niin sanotun suloisen myöhäisgoottilaisen tyylin parhaita edustajia.
Taidehistoriallisen merkityksen ohella mielenkiintoa ja keskustelua on herättänyt Barbaran legendaa kuvaavien maalausten seksuaalinen sisältö. Myös kaapin päätyminen Kalannin kirkkoon on herättänyt pohdintaa.
Sekä alttarikaappien hankkiminen että kivikirkkojen rakentaminen oli Suomessa vilkasta 1400-luvun alkuvuosikymmeninä kirkon vaurauden ansiosta. Kalannissa kivikirkko tosin rakennettiin vuosisadan puolivälissä.
Alttarikaapin rakenne
Kalannin alttarikaappi on kaksi metriä korkea ja avattuna 260 cm leveä. Ulkoreunat on maalattu punaisiksi. Siivet ovat paksua tammilautaa, ja myös reliefit on veistetty tammesta.Pylkkänen s. 15 Alttarikaappi on säilynyt kokonaisuudessaan, mikä on harvinaista Suomessa.
Kaappi on kaksoissiipialttari, joten siinä on kahdet pariovet. Ensimmäisen eli ulomman oviparin takana on kahdeksan maalausta, jotka kuvaavat Pyhän Barbaran legendaa. Maalaukset on maalattu liitupohjustukselle munatemperaväreillä, ja taustoissa on käytetty runsaasti lehtikultaa. Maalaukset ovat noin 90–92 cm korkeita ja 53–54,5 cm leveitä. Sisemmän oviparin takana on reliefejä neitsyt Marian elämästä.
Kaapissa oli sen suljettuna ollessa ollut näkyvillä harmaa temperaväri, joka myöhemmin peitettiin taivaansinisellä öljyvärimarmoroinnilla. Kaappia restauroitaessa ja parketoitaessa alkuperäinen maalaus hävisi. Alun perin ovien ulkopinnalla oli ollut yksinkertaisempia maalauksia, joiden aiheet todennäköisesti liittyivät paastoon tai hiljaiseen viikkoon.
Mestari Francken maalausten tyyli
pienoiskuva|Käskynhaltija Barbara kaakinpuussa -maalauksessa. pienoiskuva|Käskynhaltijan turkisreunainen ja eläinkuvioinen silkkibrokadiviitta ja Barbaran isän vihreäpohjainen kultabrokadiasu Barbaran ruoskimisessa.
Alttarikaappi on tullut kuuluisaksi Barbaran legendaa esittävän kuvasarjan ansiosta. Kuvissa on yllättäviä rajauksia, ja ne soveltavat arvoperspektiiviä, eli tärkeät henkilöt on kuvattu suhteessa suurempina kuin ympäristö tai vähemmän tärkeät hahmot. Harkittu diagonaalien käyttö yhtyy maalauksissa pehmeän hienopiirteiseen viivakieleen.
Barbaran tarinan maalaukset edustavat myöhäis- tai täysgotiikan kaunista tyyliä (), joka syntyi Burgundissa.Kallio, Rakel: Suomen taide. Teoksessa Tyyliä kutsutaan myös kansainväliseksi gotiikaksi. Pohjois-Euroopassa täysgotiikan sanotaan vastaavan Italian varhaisrenessanssia. Suomi oli varsin etäällä taiteen keskuksista, joten ajankohtaisia tyylejä oli nähtävissä lähinnä ulkomailta tilatussa taiteessa. Barbara-alttari on Suomessa varhainen esimerkki tämäntyyppisestä tuontitavarasta.Huusko, Timo: Renessanssimaalaus ja Suomi. Teoksessa
Maalaukset ovat dekoratiivisia, ja niiden viivankäyttö on hienostunutta. Mestari Francke on kuvannut yksityiskohdat korostuneen tarkasti. Kullattuihin taustoihin on punssattu tyyliteltyjä kukka- ja lehtikiemuroita. Myös Barbaran sädekehä on tehty punssaamalla. Sen reunaan on uurrettu latinaksi viittauksia kunkin kuvan tapahtumiin.Pylkkänen s. 3–4 Kuten gotiikan maalaustaiteessa yleensä, maalausten lehtikullatut taustat viestittävät hengellisyydestä. Samoin kuvien idealisoitu kauneus viittaa taivaalliseen pyhyyteen.
Tilanteet ovat usein pysäytetyn tuntuisia, ja ne on kuvattu veistoksellisesti. Tapahtumien ympäristö luodaan ikään kuin teatterimaisesti pienikokoisten maisemakulissien ja lavastemaisten rakennusten avulla. Rakennusten vinot linjat luovat kolmiulotteisuuden tuntua. Heräävää perspektiivin tajua on myös siinä, että puut pienenevät taustaa kohti mentäessä.
Francken maalausten tyylissä ja koristeellisuudessa on nähty ranskalaisen hovitaiteen, muun muassa Boucicaut’n mestarin, töiden tuntemusta, mutta etualalla ovat alankomaalaiset vaikutteet. Niitä on etenkin mieshenkilöiden realistisessa ja dramaattisessa kuvauksessa. Ranskalaisen hovitaiteen piirteitä on lähinnä sommittelussa, taustojen lavastemaisuudessa ja väriasteikossa. Burgundin ja Alankomaiden taiteen realistisuuden vaikutusta on nähty myös syvyysvaikutelmaan pyrkimisessä. Yleensäkin aiheiden käsittelyyn ovat vaikuttaneet kirjojen miniatyyrimaalaukset ja ritariromantiikka.
Maalauksen henkilöitä on kuvailtu henkistyneiksi mutta myös eläimellisen brutaaleiksi. Hahmot ovat kaavamaisesti hyviä tai pahoja, ylhäisiä tai alhaisia. Barbara, hänen isänsä ja tuomari kuvataan pukeutuneina loisteliaisiin mestari Francken ajan muotivaatteisiin. Vaatteissa on turkisreunusteita ja kultabrokadia. Pyövelien asut ovat taas arkisia, samoin paimenilla on melko ryysyiset asut.
Pukukankaiden mallina ovat olleet italialaiset eläinkuvioiset silkkibrokadit, mutta ne on kuvattu kaksiulotteisena tasona, jonka päälle on piirretty kankaiden laskoksia. Kankaiden poimuissa ja vartaloiden kaarteissa, samoin kuin käsien siroissa eleissä on goottilaista viivaleikkiä varsinkin Barbaran tarinan ensimmäisessä (Väittely) ja neljännessä (Vankeus) kuvassa. Yleisvaikutelma on sadunomainen ja vertauskuvallisen epätodellinen myös Francken käyttämien heleiden sävyjen ansiosta. Hänen maalaustapansa on varjoton, joskin värit tummuvat hieman taustaa kohti mentäessä, mikä tuo kuviin näynomaisuutta.
Francke on kuvannut Barbaran vaiheet ihannoituna näkynä hyvän ja pahan taistelusta, samalla kun kultatausta muistuttaa taivaan kirkkaudesta. Maalauksissa on vastaavaa henkeä kuin samoihin aikoihin eläneen Fra Angelicon maalauksissa.
Alttarikaapin vaiheita
Kaappi on todennäköisesti maalattu vuoden 1410 tienoilla, varmuudella ennen vuotta 1424. Valmistumisvuodeksi on ehdotettu myös vuosia 1415 ja 1420. Alttarikaappia on konservoitu Hampurin taidehallissa 1920-luvulla ja 1969, jolloin myös maalausten tekijän henkilöllisyys ja alttarikaapin ajoitus varmistui. Hampurin taidehallilla on vankka asiantuntemus mestari Franckesta ja hänen tuotannostaan. Hampurin taidehallin kokoelmissa on Francken Tuomas-alttari. Lisäksi taidehallin ensimmäinen johtaja Alfred Lichtwark toi aikoinaan Hampurin taidehallille mainetta nostamalla muun muassa hampurilaisen mestari Francken taidehistorian tietoisuuteen. Ensimmäisenä alttarin liitti mestari Franckeen taidehistorioitsija K. K. Meinander vuonna 1908. Meinander tutki Suomen keskiaikaisia alttarikaappeja ja toimi myöhemmin Kansallismuseon historiallisen osaston intendenttinä.
thumb|Kalannin kirkko Vuoteen 1884 asti alttarikaappi oli avattuna Kalannin kirkon alttarilla. Alttarikaapin varhaisista vaiheista eli provenienssista ei ole varmuutta. Arvokkaan kaapin sijainti itseään nuoremmassa kirkossa on herättänyt epäilyjä, että sitä ei ole alun perin tilattu Kalannin seurakunnalle. Kalannin seurakunta on perustettu vuonna 1411, mutta nykyinen harmaakivikirkko on uusimman käsityksen mukaan valmistunut vasta vuoden 1450 vaiheilla ja sen seinämaalaukset 1470-luvulla. Pyhä Barbara on mukana myös kirkon seinämaalauksissa. Yhden pylvään yläpäässä on kuva kärpännahka-asuisesta Barbarasta tunnusmerkkiensä tornin ja miekan kera sekä kirjoitus "s(anc)ta barbara".
Yleisen käsityksen mukaan suurikokoinen alttarikaappi veistoksineen ja aikaa vaativine maalauksineen ei ole voinut olla maaseutukirkon tai yksityisen lahjoittajan tilaama. On oletettu, että alttarikaappi ehkä tilattiin alun perin Turun tuomiokirkkoon, koska piispan virkaan astuessaan Maunu Tavast perusti 1412 sinne alttarin paitsi kirkon nimikkopyhimykselle Pyhälle Katariinalle, myös Pyhälle Barbaralle. Laajalti matkustanut ja kirkkotaiteen suosijana tunnettu Tavast hankki vuonna 1412 Roomasta anekirjeen, jossa mainitaan Pyhän Barbaran alttari.Pylkkänen s. 2 Muuta kirjallista tietoa kaapin sijainnista Turussa ei ole. Turun tuomiokirkon kalleuksia on kuitenkin historian eri vaiheissa päätynyt myös vieraisiin käsiin. Esimerkiksi Otto Rudin johtamat tanskalaiset ryöstivät kirkon esineistöä vuonna 1509. Ryöstetyistä esineistä on lueteltu vain pieni osa, eikä luettelo sisällä alttarikaappia. Kalantilaisen 1800-luvulla muistiin kirjatun tiedon mukaan kaappi oli löytynyt merestä.
Suomen Muinaismuistoyhdistyksen toinen taidehistoriallinen retkikunta vieraili Kalannin kirkossa 1874. Kirkon muun dokumentoinnin ohella he kiinnittivät huomiota alttarikaappiin. Se myytiinkin muinaismuistoyhdistykselle yhdeksän vuotta myöhemmin 5 000 markalla. Hinta oli vuoden 1998 rahan arvoon muutettuna runsaat 100 000 markkaa. Nykyisin Pyhän Barbaran alttari on Helsingissä Kansallismuseossa, ja sitä on sanottu museon huomattavimmaksi ja tunnetuimmaksi taideaarteeksi.
Pyhän Barbaran legenda pienoiskuva|Pyhä Barbara -veistos Tullen Notre Dame -katedraalissa. Legendan mukaan Pyhä Barbara oli Nikomedeiassa 200-luvun lopulla elänyt neito, joka kääntyi kristinuskoon. Hän on roomalaiskatolisen ja etenkin ortodoksisen kirkon pyhimys sekä tykistön ja räjähteiden kanssa työskentelevien suojeluspyhimys. Legendan historiallisuutta on epäilty, mutta periaatteessa on mahdollista, että on ollut olemassa vastaava neitsytmarttyyri. Hän olisi kuollut todennäköisesti keisari Maximianuksen vainossa noin 303. Kuolinpaikka olisi mahdollisesti Egypti, Rooma tai Toscana, ja hän olisi kuollut vuosien 235 ja 313 välisenä aikana. Kirjaimellisesti "Barbara" tarkoittaa muukalaistaPertti Lampi (toim.), Perinteisiä karjalaisia etunimiä, Lyhyt nimiopas. s. 23 Karjalan kielen seura Helsinki 2009 (pdf, JyU).
Barbaran kunnioitus levisi Länsi-Eurooppaan vasta 1400-luvun alussa. Myöhäiskeskiajalla Barbaran legenda oli erittäin suosittu etenkin Ranskassa ja Belgiassa. Pyhällä Barbaralla oli tärkeä asema, koska hän kuului neljän pääneitsyen ryhmään () ja ihmiskunnan avunantajiin. Barbaran muistopäivä on ollut 4. joulukuuta, mutta se poistettiin kirkon kalenterista vuonna 1969.
Pyhimyksen tunnuksia ovat torni johon hänet suljettiin, marttyyrin palmu, ehtoollismalja ja kanuuna. Naispyhimyksillä yleinen kultainen kruunu on usein yleistunnuksena. Torni kuvataan usein kirkontornimaisena, mutta toisinaan ehtoollisleivän säilytykseen käytetyn hostian muotoisena. Sen variaationa Barbara toisinaan kantaa ehtoolliskalkkia. Mukana voi olla myös kuolemattomuuden symbolina riikinkukon sulka.
Taiteessa yleisimmin kuvatut kohtaukset Barbaran legendasta kuvaavat kolmannen ikkunan lisäämistä, pakoa ja paimenen petosta sekä rangaistusta. Yleisimmin kuvataan kohtausta, jossa Barbaran turbaanipäinen ja sapelilla varustautunut isä teloittaa tyttärensä.
Pyhä Barbara -maalaukset Vasemman siiven maalaukset
Ei ole tiedossa, mikä monista Pyhän Barbaran legendan versioista on ollut Mestari Francken ikonografian lähtökohtana. Tarinaa kerrottiin niin runosäkeiden, rukousten, hymnien ja proosan kuin draaman muodossa. Yksi 1400-luvun versio oli ranskalainen proosamuotoinen Vie de Sainte Barbe.Mills s. 112-114
Vie de Sainte Barben mukaan Barbara oli rikkaan nikomedeialaisen kuninkaan Dioskuroksen poikkeuksellisen kaunis tytär. Hän oli perehtynyt myös taiteisiin ja tieteisiin. Barbaran filosofinen kiinnostus sai hänet kyseenalaistamaan tuttuja käytäntöjä kuten pakanallisten jumalien palvontaa. Barbara kuuli Aleksandriasta tulleen uutisen, jonka mukaan Origen-niminen pappi oli löytänyt todellisen jumalan. Barbara kirjoitti papille saadakseen tarkempaa tietoa ja kuuli näin kristillisestä uskosta.
pienoiskuva|Yksityiskohta ensimmäisestä maalauksesta Väittely kolmesta ikkunasta. pienoiskuva|Yksityiskohta toisesta maalauksesta Muuri-ihme.