pienoiskuva|Brasilian presidentti Lula ja Ronaldinho Wembley Stadiumilla.
Jalkapallo on Brasilian ylivoimaisesti suosituin urheilulaji. Brasilian jalkapallon isänä pidetään brasialais-brittiläistä Charles Milleriähttp://educacao.uol.com.br/biografias/ult1789u725.jhtm Introdutor do futebol no Brasil - Charles William Miller - UOL Educação , joka matkusteltuaan Englannissa ryhtyi opettamaan jalkapalloa paikallisille, muun muassa São Paulon brittiläiselle yhteisölle, jonka pääurheilulaji oli siihen saakka ollut kriketti. Miller kokosi São Pauloon jalkapallon harrastajia ja oli vuosisadan alussa perustamassa Campeonato Paulista -sarjaa, São Paulon osavaltion mestaruussarjaa. Brasiliassa on eri laskutapojen mukaan 13–30 miljoonaa jalkapallon harrastajaahttp://www.fifa.com/associations/association=bra/countryInfo.html FIFA Country Information - Brazil http://jbonline.terra.com.br/jb/papel/esportes/2001/05/21/joresp20010521016.html Jornal do Brasil - COB divulga raio-X do esporte .
Brasilia on yksi maailman parhaista jalkapallomaista ja maa on FIFA-rankingin kärkipäässä. Brasilialaisia jalkapalloammattilaisia pelaa kaikissa tärkeimmissä sarjoissa Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa. Kuuluisimpia brasilialaispelaajia ovat muun muassa Neymar, Kaká, Ronaldinho, Pelé, Ronaldo, Roberto Carlos, Rivaldo, Cafu ja Garrincha.
Brasilian jalkapalloa hallinnoi Brasilian jalkapalloliitto, Confederação Brasileira de Futebol (CBF).
Historia Lajin rantautuminen ja leviäminen pienoiskuva|oikea|150px|Charles Miller, jota pidetään brasilialaisen jalkapallon alullepanijana.
Ennen jalkapalloa Brasilian suosituin laji oli kriketti. Jalkapallo saapui Brasiliaan 1894 Charles Millerin tuomana. Miller oli suorittanut tutkinnon Southamptonissa, valmistuen jalkapalloilijaksi. Hänen isänsä oli skottilainen rautatieinsinööri Santoksen kaupungissa. Rio de Janeiroon jalkapallon toi 1901 Oscar Cox. Cox järjesti ensimmäisen ottelun, johon osallistui muitakin kuin brittiläiseen yhteisöön kuuluvia henkilöitä. Vaikka jalkapallo ei ollut aluksi kovinkaan suosittu, laji levisi nopeasti: ensimmäinen joukkue perustettiin jo 1900 Rio Grandessa saksalaisten siirtokunnassa. Vuonna 1902 Miller kirjoitti kirjeen, jossa sanoi, että lähes jokaisella kylällä on jo oma joukkueensa. Rion ensimmäinen jalkapalloseura oli Fluminense, joka oli kaupungin valkoisen eliitin joukkue.Bellos s. 33-35
Brasiliassa oli paljon mustia orjia, joita oli tuotu maahan 1800-luvun aikana noin 3,5 miljoonaa. Ensimmäinen riodejaneroilainen joukkue, johon myös mustaihoiset pääsivät, oli Bangu Atlético Clube, jonka perustettiin kangastehtaan ympärille, johon pääsi myös tehtaan työntekijät. Myöhemmin mulatit pääsivät myös suurempiin seuroihin, esimerkkeinä mm. Arthur Friedenreich ja Carlos AlbertoCarlos Alberto levitti ennen otteluita riisijauhoa kasvoihinsa peittääkseen ihonvärinsä. Tästä johtuu yksi Fluminensen lempinimistä, riisijauho., joka oli Fluminensen ensimmäinen mulattipelaaja. Kuitenkin suurempien seurojen piirissä pyrittiin pitämään jalkapallo eliitin urheilulajina: tämän takia brasiliassa jalkapallo säilytti pitkään amatöörimäisyyden, joka kielsi maksamasta pelaaijlle palkkaa, joka johti, että köyhemmillä ei ollut varaa. Varsinaisen läpimurron jalkapallon tekemisestä koko kansan lajiksi teki portugalilaiset. He perustivat Vasco da Gaman, johon he keräsivät parhaimpia kykyjä kaupungin sarjoista riippumatta ihonväristä. Myöhemmin Vasco da Gama hyväksyttiin samaan sarjaan muiden suurseurojen kanssa ja portugalilaiset rakennuttivat sen hetkisen Brasilian suurimman jalkapallostadionin, São Januárion. Amatööriys loppui 1930-luvulla, kun brasilialaisten oli aloitettava maksamaan pelaajilleen, jotta he eivät lähtisi pelaamaan Eurooppaan.Bellos s. 35-38
Kansainvälistä menestystä ja kotikisojen pettymys Brasilian jalkapallomaajoukkueen syntymähetkenä pidetään vuotta 1914 ja ottelua Exeter Cityn sekä Rio de Janeiron ja São Paulon parhaimpia pelaajia vastaanBellos s. 41. Brasilia voitti ottelun 2–0. 1919 Brasilia voitti jalkapallon Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen, joka nosti Arthur Friedenreichin suureen suosioon. Brasilia osallistui sekä vuosien 1930 että 1934 maailmanmestaruuskilpailuihin, mutta ei saavuttanut menestystä. Vuonna 1938 Ranskan MM-kilpailuissa Brasilia saavutti pronssia: joukkueen suuria tähtiä olivat Domingos ja Leônidas. Erityisesti Leônidas herätti huomiota eurooppalaisissa urheilutoimittajissa ja hän voittikin kilpailujen maalikuninkuudenBellos s. 43. 30-luvulla kehiteltiin myös sana futebol, joka erotti lajin brittiläisestä footballista.Bellos s. 41-43
Vuoden 1950 maailmanmestaruuskilpailut päätettiin pitää Etelä-Amerikassa, sillä toinen maailmansota oli runnellut Eurooppaa. Brasilia sai tehtäväkseen järjestää turnauksen. Brasiliaan rakennettiin maailman suurin stadion, Maracanã, Rio de Janeiroon. Stadionin kapasiteetti oli 183 000, kun Hampden Parkin, joka oli ennen Maracanãa suurin, kapasiteetti oli 140 000.Nykyään kapasiteetit ovat pienemmät, sillä seisopaikat on muutettu istumapaikoiksi. Turnauksessa ei ollut varsinaista loppuottelua, mutta ottelua Brasilian ja Uruguayn välillä pidetään turnauksen loppuotteluna, sillä se ratkaisi maailmanmestaruuden. Loppuottelua seurasi noin 200 000 ihmistä ja Uruguay voitti ottelun 1–2. Ottelusta on kirjoitettu useita kirjoja ja ottelu oli viimeinen, jossa Brasilia pelasi valkoisissa pelipaidoissaan.Bellos s. 47–51Bellos s. 64
Kolme maailmanmestaruutta pienoiskuva|oikea|Garrincha vuoden 1962 MM-kilpailuissa.
Sveitsin MM-kilpailuissa 1954 Brasilia putosi puolivälierissä Unkaria vastaan. Brasilia voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 1958 Ruotsin MM-kilpailuissa. Joukkueessa pelasi tällöin mm. Garrincha, Pelé ja Zito. Vuoden 1958 MM-kilpailussa Garrincha ja Pelé pelasivat ensimmäisen kerran samassa ottelussa voitokkaassa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan: myöhemmin Brasilia ei koskaan hävinnyt, kun Garrincha ja Pelé pelasivat samaan aikaan kentälläBellos s. 95. Brasilia uusi mestaruutensa neljä vuotta myöhemmin Chilen MM-kilpailuissa. Chilessä 21-vuotias Pelé, jota pidettiin jo tuolloin maailman parhaana hyökkääjänä, loukkaantui, mutta Garrincha johdatti Brasilian voittoon. Englannin MM-kilpailuissa 1966 Brasilia putosi jo alkulohkossaan.Bellos s. 95-99
1970-luvulla Brasiliaa hallitsi sotilasjuntta. Juntta rakensi ympäri Brasiliaa isoja jalkapallostadioneita: vuonna 1978 Brasiliassa oli viisi yli 100 000 katsojan stadionia ja 27 yli 45 000 katsojan stadioniaBellos s. 133. 70-luvulla Brasiliassa pelattiin myös autopalloa, peliä jossa pelaajat pelasivat autoilla toisiaan vastaan ja pelivälineenä oli halkaisijaltaan yli metrin mittainen pallo. Rion suurimmat seuratkin perustivat omat autopallojaostonsa ja perustivat lajille oman sarjan.
Meksikon MM-kilpailuissa 1970 Brasilia saavutti historiansa kolmannen mestaruuden. Joukkue selvitti alkulohkonsa tappioitta ja voitti puolivälierissä Perun ja välierissä Uruguayn. Loppuottelussa Brasilia voitti puolustusvoittoisen Italian 4–1 Pelén tehdessä kaksi maalia. Brasilia voitti näin omakseen Jules Rimet -pokaalin, joka tosin varastettiin 1983.Lahtinen & Tamminen s. 88–93
24 vuotta ilman maailmanmestaruutta
Saksan MM-kilpailuissa 1974 Brasilia oli menettänyt useita viime kilpailujen mestarijoukkueen pelaajia. Brasilia ei kärsinyt tappioita alkulohkossaan ja selvisi myös jatkolohkostaan pronssiotteluun häviten vain Alankomaille. Pronssiottelussa Puola yllätti brasilialaiset ja voittivat ottelun 1–0.Lahtinen & Tamminen s. 99-102 Neljä vuotta myöhemmin Argentiinan MM-kilpailuissa Brasilia selvitti itsensä jälleen jatkolohkoon, mutta hävisi sen Argentiinalle maalieron turvin. Pronssiottelussa Brasilia voitti Italian 2–1 Franco Causion ja Dirceun maaleilla; näistä jälkimmäinen oli turnauksen paras brasilialainen jalkapalloilijaLahtinen & Tamminen s. 113.Lahtinen & Tamminen s. 111-113
Italian MM-kilpailuissa 1982 Brasilian pelaamista pidetään sen historian luovimpana ja älykkäimpänä. Joukkueessa pelasivat mm. Sócrates, Falcão ja Zico. Brasilia kuitenkin putosi jatkosta hävittyään jatkolohkossaan Italialle 3–2.Bellos s. 294. Meksikon toisissa MM-kilpailuissa 1986 Brasilia voitti alkulohkonsa kaikki ottelut mutta hävisi puolivälierissä Ranskalle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.Lahtinen & Tamminen s. 137 Vuonna 1989 Brasilia voitti Copa Américan ensi kertaa 40 vuoteen. Se voitti kotimaassaan pelatun turnauksen mitalisarjassa kaikki kolme otteluaan maalierolla 6–0. Turnauksen paras maalintekijä oli kuusi maalia tehnyt Bebeto. Italian MM-kilpailuissa 1990 Brasilia voitti jälleen alkulohkonsa kaikki ottelut mutta hävisi Argentiinalle neljännesvälierissä 1–0.Lahtinen & Tamminen s. 153
Kaksi maailmanmestaruutta ja tappio loppuottelussa
Yhdysvaltain MM-kilpailuissa 1994 Brasilia pelasi valmentajansa Carlos Alberto Parreiran suunnitelmien mukaisesti eurooppalaistyylistä organisoitua peliä.Ekberg, s. 385 Joukkue voitti alkulohkonsa kahdella voitolla ja yhdellä tasapelillä.Ekberg, s. 386–387, 410 Neljännesvälierissä Brasilia voitti Yhdysvallat 1–0 vaikka pelasi toisen jakson alivoimalla Leonardon ulosajon myötä.Ekberg, s. 387–388, 408 Puolivälierissä Brasilia voitti Alankomaat 3–2 ja välierissä Ruotsin 1–0.Ekberg, s. 397, 403–404, 408 Loppuottelu Italiaa vastaan eteni maalittomana rangaistuspotkukilpailuun, jonka Brasilia voitti 3–2.Ekberg, s. 405–409 Joukkueen tähtipelaaja oli edelliset vuodet maajoukkueesta sivussa ollut ja MM-turnauksessa viisi maalia tehnyt Romário. Toinen hyökkääjä Bebeto teki kolme maalia.Ekberg, s. 385, 407–408
Brasilia voitti Mário Zagallon valmennuksessa Copa Américan 1997. Zagallo valmensi joukkuetta myös Ranskan MM-kilpailuissa,Ekberg, s. 421 joissa Brasilia meni alkulohkostaan voittajana jatkoon kahdella voitolla ja Norjalle kärsityllä tappiolla.Ekberg, s. 421, 448 Jatko-otteluissa Brasilia voitti Chilen 4–1, Tanskan 3–2 ja välierissä rangaistuspotkukilpailun tuloksena Alankomaat.Ekberg, s. 436–439, 446 Loppuottelussa isäntäjoukkue Ranska voitti Brasilian 3–0.Ekberg, s. 442–444, 446–447 Ennen loppuottelua joukkueen tähtipelaaja Ronaldo oli saanut sairauskohtauksen, mitä pidetään yhtenä syynä Brasilian tappiolle.Bellos s. 262Ekberg, s. 444–445 Ronaldo teki turnauksessa neljä maalia, Bebeto, Rivaldo ja César Sampaio kukin kolme.Ekberg, s. 446
Vuonna 1999 Brasilia voitti Copa Américan 1999 Vanderlei Luxemburgon valmennuksessa, mutta seuraavat vuodet olivat joukkueelle vaikeita ja valmennusta vaihdettiin moneen kertaan. Joukkue selviytyi niukasti Japanissa ja Etelä-Koreassa pelattaviin vuoden 2002 MM-kilpailuihin, joissa valmentajana toimi kovaotteista peliä suosinut Luiz Felipe Scolari.Ekberg, s. 459–460 MM-turnauksen alkulohkossa Brasilia voitti kaikki kolme otteluaan maalierolla 11–3.Ekberg, s. 460–462, 488 Pudotuspeleissä se voitti Belgian 2–0, Englannin 2–1 ja samassa alkulohkossa pelanneen Turkin 1–0.Ekberg, s. 472–473, 475–476, 481, 487 Loppuottelussa Brasilia voitti Saksan 2–0.Ekberg, s. 482–484, 486–487 Ronaldo teki loppuottelun molemmat maalit ja oli kahdeksalla maalillaan turnauksen paras maalintekijä. Rivaldo teki viisi maalia.Ekberg, s. 486, 490
MM-mitalien ulkopuolella
Vuonna 2004 Brasilia voitti Copa Américan loppuottelussa Argentiinan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen maalikuningas oli seitsemän maalia tehnyt Adriano. Saksan MM-kilpailuissa 2006 Brasilia voitti kaikki kolme alkulohko-otteluaan ja neljännesvälierissä Ghanan 3–0.Ekberg, s. 500–501, 516–517, 527–528 Puolivälierissä Brasilia hävisi Ranskalle 0–1 eikä selviytynyt neljän parhaan joukkoon.Ekberg, s. 518, 529 Ronaldo nousi Ghana-ottelussa MM-kilpailujen kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi 15 maalillaan.Ekberg, s. 516